Humpuukia niin siolit kuin hapex. Eiköhän ne kuilut ala huilaamaan kun betoni on saanut imettyä itsensä "täyteen", jollei sitten ole tullut sitä suunnittelukukkasta. Meillä kesti vuoden ennen kuin rupesi kunnolla huilaamaan laajennuksen kuiluissa.
huilata
1.
(rinnastetaan huilia) (arkikieltä) levätä, pitää lepotauko. esim. Huilataan välillä!
(rinnastetaan kulkea) (ihmisten kieltä) liukua, liikkua laittaa kulkemaan. Esim. Huilaapa hyvin liete kuiluissa 
Serkkupoika, tuolta nimim. Petrin jokilaaksosta, kaimakin hälle vielä, joskus kävi etelässä kylässä, ja lähtiessä jotakin juttua tuli autoilusta. Siinä hän mainitsi huilaamisesta, ja kyseltiin että mitähän se nyt tarkoittaa. Vastasi, että ohittaminen olisi huilaamista, eli baanalle ja takaperin vastaantulijoita huilataan!!? Voiko Petri vahvistaa tämän, vai onko tullut jokin väärinymmärrys?
No en ole ohittamisen synonyymina kuullut. Mutta muuten sellaista reilua menoa, vesi huilaa ojassa, puut huilaa joessa (ennen uiton aikaan), suksi huilaa keväthangella jne.
Lapin miehellä oli etelän vares kaverina, lähtivät hiihtämään. Lapinmies ensin. Lantalaista alkoi väsyttämään, "huilttasko vähän?". Lapin mies ei edes vilkaissut taakse, lisäsi vauhtia. Varttitunnin päästä lantalainen uudisti pyyntönsä, vauhti senkun lisääntyi. Kolmannen pyynnön jälkeen lapin mies hyppäsi sivuun "mene sie eelä, mie en ennää jaksa kovempaa".
On siis saattanut etelän mies ymmärtää senverran vikaan, että jospa tuo on huilaamisella tarkoittanut, että mennään eikä körötellä, siis ohi kaikista muista!?
Mutta onhan nämä murre-erot kaiken kaikkiaan melko hauskoja ja juttuihin saa väriä näillä. Jotenkin tulee se vanha vitsi näistä eduskunnan naisista marjaretkellä jänkhällä: Liisat olivat metsässä eksyneet ........
