Tämän paikkakunnan pitäjän historiassa oli taulukko kotieläimistä, jotka olivat joutuneet erään 1800-luvulla olleen ajanjakson aikana villieläinten saaliiksi. Suurin piirtein yksi eläin päivässä jäi jossain päin pitäjää petojen saaliiksi.
pitäjien historioista löytyy 1800 luvun lopulta useampiakin ihmisen joutumisia
petojen tappamaksi.
mitä oliskaan tapahtunut tuossa karhujutussa jos isäntä olisi mennyt
polttopuumetsälle ja kaatanut stiilillä puun pesän vierestä 
tai jos joukko pikkupoikia olisi tehnyt hyppyrin pesän päälle
pannoitetun karhun omistajan on merkattava sen pitopaikka maastoon 
Jos Stiilin omistaja olisi selvinnyt hengissä, niin olisi pamahtanut syyte karhun kotirauhan häiritsemisestä.
Kyllä minäkin tiedän monta tarinaa täältä ja vanhempieni kotipaikkakunnalta niistä ongelmista mitä petojen kanssa oli. Talvella kun metsissä ei riista riittänyt, niin sudet kävivät hyvin rohkeiksi ja tunkivat ihmisasutuksen lähelle. Sellainen juttu oli mielenkiintoinen, kun eräs henkilö käveli järven jäätä pitkin kotikylään ja 12 suden lauma tuli ja piiritti hänet. Oli kuitenkin mukana tulitikkuja ja sytytti niillä vuoroin kaulaliinan, repusta löytyneitä kamppeita jne. Sillä tavalla pääsi nippa nappa asutuksen turviin.
Syystä tai toisesta näitä tarinoita on viety kovin vähän mihinkään kirjallisiin lähteisiin. Onko sitten ollut niin, että nämä ovat olleet niin arkipäiväisiä tapauksia, että niihin ei ole kiinnitetty enempää huomiota, saati pidetty erikoisena tai ne eivät ole muuten kiinnostaneet historijoitisijoita.
Tällä hetkellä nämä eivät ole ilmeisesti poliittisesti korrekteja kertomuksia.
Ihan huoletta voisi kyseenalaistaa sen miksi niitä susia pitäisi olla yli 150-200 kappaletta Suomessa. Ei niistä ole kenellekään mitään iloa. Tämä on vain sellainen vihreitten pakkomielle koko petokannan kasvatus.
