On hieman huvittavaa seurata näitä julkisuvaitsevaisia liberaaleja kannanottoja jotka kyllä vaikuttavat enemmänkin "jokamiehenoikeuden "käyttämiseltä .Täytyy todeta että kanssaihmisten ymmärtäminen on kauempana kuin monella aatteen tai Vanhan Kirjan opetusten mukaan elävällä.
Jätkä on siis täysin oikeassa kirjoittaessaan ja paljon pitää maailman muuttua jos näiden opeilla aiotaan rakentaa jotakin niinkin moniuloitteista kansojen sulatusuunia kuin euroopan unioni onkaan.
Ymmärtäminen on eri asia kuin hyväksyminen, kunnioitus ja arvostus. Jos arvopohjana on vaikka maahanmuuttajien tai juutalaisten halveksuminen, niin miksi sitä pitäisi kunnioittaa ja arvostaa?
On perin vaikea tietää kirjoituksesta mikä on kirjoittajan vakaumus jos kirjoittaja esim. toteaa jonkun seikan ihmiskunnan historiasta joka tuppaa toistamaan .
Tässä yhteydessä lainaan muistista vanhaa kirjoitustasi ihmisten yhteisöllisyydestä joka riittää tietyn kokoisen lauman yhteisöllisyyteen ,oliko 100-200 ihmistä.? Ennen kylät olivat sotajalalla, sittemmin kaupungit ja kun kaupungit yhdistyivät valtioiksi niin valtiot jatkoivat sotimista . 400-miljoon eurooppalaisen yhteisöllisyys vaatii jo huomattavasti enemmän ponnisteluja ja pohdiskelua onnistuakseen ja siihen eivät kaikki jaksa uskoa koska vanhat tavat ,aatteet ja ismit lokeroivat ihmisiä .
Ehkä kysymys onkin loppujen lopuksi vain siitä kuka jaksaa uskoa siihen että ihminen valistuisi siten että löytyisi yhteinen tahto tai usko siihen että :tämä kärjistäen ,että 200000001 ihmisen enemmistö kykenisi päättämään myös 199999999 vastapuolen ihmisen asioista.
Onko eurooppa jollain tapaa yhtenäisempi kuin silloin kun oli kaksi klikkiä rauta-esiripun molemmin puolin? Ehkä onkin ,mutta monet olemassa olleet valtiot jakautuivat kuitenkin heti kun kylmä sota päättyi. Käsittäkseni itsenäisyyshaluja on vielä ainakin osassa europan valtioissa .
No edellinen ei ollut suora vastaus kysymykseen , mollaaminen ja halveksiminen ei ole hyväksyttävää .On muistettava että tämä voi olla seurausta jostakin joka lienee ihmisen esihistoriasta geeneissä periytynyt ominaisuus, nimitettäkään sitä millä nimellä itse kullekin sopii Perisynti tai ihmisen eloonjäämisvietti . On siis huomattava se että meidän on kyettävä ajatelemalla ja päättelemällä torjumaan se mitkä ovat kieteisiä ominaisuutemme. Ensiksi tietysti on kyettävä tunnistamaan nämä ominaisuudet.
