Näkemykset oli mielenkiintoisia. Suomessa on 60000 tilaa, joista 20000 on sellaisia, jotka tekevät sellaista työtä, jolla syntyy selkeää lisäarvoa ja jotka ovat kaupalle kiinnostavia yhteistyökumppaneita. Seuraavan kymmenen vuoden aikana kauppa arvioi tämän 20000 tilan porukan vielä puolittuvan. Tämän strategian pohjalta kauppakin kehittää toimintansa.
Kun myyntipäätös oli tehty, niin ensin neuvoteltiin suomalaisten toimijoiden kanssa, ei valmista. Sitten keskusteltiin ruotsalaisten kanssa, ei valmista. Tanskalaiset kuitenkin kiinnostuivat asiasta sillä perusteella, että pitkässä juoksussa heille saattaisi olla edullista, että heillä on markkina-alue. Suomessa on 2,2 miljoonaa hehtaaria peltoa, joilla ruokitaan 5 miljoonaa ihmistä, Tanskassa 2,7 miljoonaa hehtaaria peltoa, joilla ruokitaan 25 miljoonaa ihmistä. Tanskalaisilla on käsitystä maan rajojen ulkopuolelle menevän maatalousliiketoiminnan kuvioista. Suomalainen ajattelumalli ei ole oikein kehittynyt tähän suuntaan.
Suomalaisen maatalouskaupan tulevaisuuden on tyssännyt kiinnostuksen ja kunnianhimon puute tähän bisnekseen. Kauppa on lähinnä vihollinen ja suomalaisen viljelijän menttaliteetti rajoittuu oman edun maksimaaliseen tavoitteluun mahdollisimman lyhyellä aikavälillä. Suomalaisen pitäisi ottaa kunnianhimoisia tavoitteita, sitoutua näihin tavoitteisiin ja vaatia, että nämä tavoitteet täyttyvät. Saattaa olla, että perisuomalainen kateus on myös se jarruttava tekijä. Ei viitsitä tehdä liikaa sellaisia asioita, joista joku muu saattaa hyötyä, enemmän kuin itse.
