Maa(K)jullilla on selvästi huonosti satoa muodostavia lohkoja. Mua ei sitten taas kiinnosta paskaakaan paljonko on hehtaareita tai työtä tehty, vaan se paljonko tavaraa irtoaa hehtaarilta.
1) Minua ei kiinnosta se, mikä sinua kiinnostaa. Jokainen voi aloittaa keskusteluketjun siitä, mistä asiasta on kiinnostunut. Olen aloittanut tämän ketjun aiheesta, joka minua kiinnostaa ja joka -kappas vaan ja heureka! - on vastaajalleen täysin vapaaehtoinen.
2)Toisten nimittely on se viimeinen seikka, joka erottaa sivistyneen ihmisen sivistymättömästä. Tiedätkö -jos alennun sinun tasollesi- minkälaisia sanayhdistelmiä pystyisin kehittämään nimimerkistäsi "SKN"? ööö...jos alennun sivistystasollesi, voin pikkuisen "vilauttaa" malliin...jaa, antaa olla.
3)Omaan pinta-alaani kuuluu sekä erittäin tuottoisia lohkoja että myöskin sellaisia, jotka vaativat enemmän panostusta kunnon satotason saavuttamiseen. Kuten useimmilla virkaveljistäni.
4) EU:n maataloustuet ovat sikäli pinta-alapainottuvia, että peltohehtaarien määrää ei voi sivuuttaa keskusteltaessa kunkin tilan kannattavuudesta.
5) Minä kunnioitan jokaista suomalaista talonpoikaa. tuotantosuunnasta riippumatta. Nykypäivänä talonpoikaa puristetaan monelta eri suunnalta, byrokratia on lisääntynyt, yrittäjän vapaudesta voi vain haaveilla. Tilakoon kasvattaminen sitoo valtavasti uutta pääomaa, jota useasti pitää hankkia tilan ulkopuolisista töistä. Johtuen maatalouden heikosta kannattavuudesta. kaikki eivät saa perinnöksi velatonta 150 hehtaarin viljatilaa 200 ha:n tukkipuuvaltaisella metsällä höystettynä.
6) Vuodet eivät ole veljeksiä. joskus talonpoikaa kohtaa hieno kasvukausi, joskus taas täydellinen kato. Näinä aikoina, jolloin valtakunnan päämediat yhä enenevimmissä määrin nostavat maatalouden tikunnokkaan syntipukkeja etsiessään (milloin maataloutta tuetaan liikaa, milloin taasen maatalous pilaa puhtaan luonnon, milloin taas manviljelijä tekee työtä viikon keväällä ja kaksi syksyllä ja lopun vuotta ajelee TB:lle kahville uusilla traktoreillaan ja Mersuillaan) näen että meidän maajussien ja -jullien pitää vetää yhtä köyttä.
Pöyristyttävän TYHMÄÄ on repiä ammattikuntaamme sisältäpäin ilkkumalla toisten alueiden epäonnella, satomenetyksillä tai vaikkapa sadonkorjuuaikataulujen pettämisillä, joiden takana saattaa olla myös inhimilliset syyt, isännän sairastuminen sadonkorjuuaikaan, burn-out tai vaikkapa siviilityön kiireet.
ja -summa summarum- pitäisi aina muistaa että pilkka kalahtaa lopulta omaan nilkkaan.