suomen pienyrittäjät ovat kyvytöntä sakkia jotka ovat yrittäjäuransa alkuun päässeet vain kunnan rakentamien tilojen ja valtion korvaamien työvoimakulujen sekä muiden tukien avulla, mutta mukavempihan se on hetki leikkiä yrittäjääö kuin töihin lähteä.
ja jos jotenkin on alkuvaikeuksista selvitty niin kasvuhaluja ei juurikaan lyödy.
suuremmilta yrityksiltä taas puuttuu näkökyky tulevaisuuteen ja satsaukset tuotekehitykseen, nokia ja metsäteollisuus tässä parhaita esimerkkejä.
Tässä on mielestäni aika paljon totta. Täällä maalla on ainakin monen yrittäjän kohdalla se tilanne, että ovat ryhtyneet yrittäjiksi, kun eivät toisella hommissa pärjää. Varsinkin rakentamiseen liittyvien "firmojen" kanssa saa olla tarkkana ja kiertoteitse kysellä ensin referenssit ennenkuin alkaa ottaa yhteyttä. Toisaalta ns. kunnon yrittäjissä on suuri osa sellaisia, että heille riittää se, että on itselle ja apumiehelle hommia. Pakonomaisesta kasvusta tulee enemmän haittaa kuin hyötyä. Juttelin parturissa maanrakennusalan yrittäjän kanssa, jolla on neljä kaivinkonetta hommissa. Sanoi, että tämä on hänelle maksimi, mitä jaksaa pyörittää. Mitä enemmän on väkeä, niin sitä enemmän on ongelmiakin. Tämä lause tuli jo melko väsyneesti
Toinen hyvä esimerkki tämä neljän hengen firma jossa olen töissä. "Pomo" sanoi, että lisää väkeä voidaan ottaa hommiin, jos löytyy joku jolla on yrittäjämäinen ote hommiin ja pystyy itsenäisesti hanskaamaan hommat. Hänellä ei yksinkertaisesti ole aikaa eikä mahdollisuuksia alkaa perehdyttää ketään.
Minusta pienyrittäjiin kohdistuu monesti aivan kohtuuttomia paineita pelastaa kansantalous ja yleensä koko työllisyys. Raadollisesti voisi todeta, että moni yrittäjä on jo nykytilanteessa suorituskykynsä ylärajoilla. Ei ole mielekästä laajentaa toimintaa. Ihan sama juttu on täällä maataloudessakin.
