aikoinaan karkasi aidoista noin puoli vuotias vasikka metikköön ja kun oli ollu siellä noin kolme neljä päivää yksin niin viimein kun tavotin sen ojan takaa, ei uskaltanu tulla yksin yli. kotio tultiin vasikan pää kainalossa kun sitä pelotti niin olla siellä mörköjen kanssa! iahn kesy kotieläin tuli vanhemmiten! kerran karakasi kuusi hiehoa mettälaitumelta hirvien särkemästä aidasta ja lampsivat kohti tuntematonta soratiellä, poispäin kotoa. haku helppoa, kävelin ite edellä tietä kotia ja äitini lampsi perässä, lähinnä varottaen sorakuskeja, - joita ei onneksi yhtään liikkellä silloin. eräs hieho oli itse persoona, se vahti että muori jaksoi mukana, jos jäi niin kääntyi ja huuteli aikansa ja odotti että tuli tarpeeksi lähelle ja sitten taas eteenpäin! lähellä kotia oli metsänreunassa pieni aukko ja koko lössi sinne, säikähdin että nytkö ne keksi jotain mutta ei; oli pissitauko ja kun homma tehty niin paluu tielle ja matka jatkui kotipihaan asti hyvässä järjestyksessä!
kyllä elikotkin osaavat olla ovelia!
