Kyllä joka viljelijällä pitäisi pieni kuokka olla jos vivut pysyy edes vähän hyppysissä. Silloin voi käydä tekemässä pikku perkuut ja kaivella pikkujutut kun tarve ja aika vaatii. Urakoitsija kannattaa sitten ottaa muutaman kerran vuodessa jolloin suunittelee vähän hommia ja toimii itte lapiomiehenä ja juoksupoikana. Silloin saa isommat hommat tehtyä.
Juurikin noin.
Itse sinnittelin n.5 vuotta järjen äänellä, mutta lopuksi tunne voitti. Keväällä ilmestyi pihalle 3t. kumitelalapio.
Itsellä on tuttu kaivurimies joka kaivellut muutaman tonnin edestä joka vuosi, kaikki työt talonpohjasta tunkion tonkimiseen käy, eikä ole edes kallis. Aikakin on rajallista enkä ole nähnyt sen vuoksi mitään järkeä omassa kuokassa. Nyt olen kuitenkin perkannut 1,5km sarkaojia, puhdistanut puolenkymmentä salaojan laskuaukkoa, kaivellut samanverran kaivoja tarkistukseen, tehnyt kymmeniä sorasilmäkkeitä, laskenut/korjaillut rumpuja. Kaikki vain "ohimennen" joutoaikana. Lähes jokainen noista hommista on ollut niitä, että ostopalveluna kaivurin siirtoon ja urakoitsijan tuloon olisi mennyt enemmän aikaa kuin itse työhön. Ei kehtaa pyytää tuollaseen vaikka olisi kuinka tuttu. Vähäisin merkitys ei myöskään ole rouvan ilmeellä ja käytöksellä kun se nurmikon perällä kymmenen vuotta töröttänyt koivun kanto on viimeinkin pois. Kukkapuskatkin tulee nykyään ihan sinne minne vain rouva keksii niitä haluta.
Kaiken lisäksi tuo kuokan kanssa heiluminen on jotenkin terapeuttista, ihan h...tin mukavaa, kun sitä ei tarvii työkseen tehdä. Millään laskuopilla en saa tuosta laskettua kannattavaa, mutta harrastuksethan aina maksaa.
"Oikea" kaivuri tulee tänäkin syksynä kaivelemaan viikoksi ojia, ei tuon lapion hankinta siihen ole mitään vaikuttanut.
Tosi miehethän ei tuollasta minikuokkaa pidä edes kaivurina, alle 10 tonnin konetta ei pohjanmaalla edes kehtaa ostaa. Silti n. kolme neljästä "ituniskasta" joka on tontilla käynyt, on kysynyt tuota konetta joko lainaan tai vuokralle. Kait se pohjalaisissakin on jokin piilotettu feminiiminen puoli.
