Se perhesurmaaja oli siis maanviljelijä, jos ette tienneet.
Maaseudun yhteisöllisyys voi olla ahdistavaa. Kulisseja pitää pitää pystyssä. Pitää olla menestyvä tila, ja jatkajan pitää luovuttaa tila paremmassa kunnossa seuraavalle sukupolvelle, kuin missä on itse sen saanut, näinhän se kuuluu se maaseudun elämän kirjoittamaton sääntö, ja se se vasta on häpeällistä, jos onkin tilan viimeinen isäntä.
Moni ei kestä sitä jos alkaakin mennä huonosti ja pelätään kasvojen menetystä, mieluummin vaikka tappaa itsensä, kuin kokee häpeää muiden kyläläisten edessä.
Tätä se maaseudun yhteisöllisyys voi olla ahtaimmillaan.