Kyllä maaseudulle(kin) pitäisi mahtua monenmoista kulkijaa ja ammatinharjoittajaa. Nämä ongelmat johtuu mun nähdäkseni siitä, että kiinteistönvälittäjät markkinoivat nykyään kaikkia entisiä tilakeskuksia hehtaarin tontilla "hevostiloina".
Meidän kylillä roihahti tänä vuonna oikein kunnon hevossota. Tuohon aukean toiselle laidalle nuoripari perusti pari-kolme vuotta sitten unelmiensa hevostilan, jossa omaa lääniä on tuo mainittu hehtaari. Bisnes lähti tässä keskisuuren kaupungin vieressä rullaamaan ja nyt heillä on viiden oman kaakin lisäksi kymmenkunta hoitohevosta. Hieno juttu ajattelin aluksi, saatiinpa kuntaan pari uutta veronmaksajaa lisää. Ongelmana "hevostilalla" vaan on omien ratsastusmaastojen puute.
Mulla on parin muun isännän kanssa kolmisen kilometriä pitkä pelto- /metsäautotie. Ratsukoita alkoi tielle ilmestymään pikku hiljaa, eikä asia meitä millään tavalla häirinnyt, koska yksittäiset ratsastajat liikkuvat jokamiehenoikeuden perusteella. Pikkuhiljaa ratsastusreitit laajentuivat metsiin ja kuusikoissa alkoi jo olemaan juuretkin näkyvillä. Samalla "tilan" palvelurepertuaariin tuli mukaan johdetut hevossafarit - pääosin meidän tiellä ja metsissä tottakai. Olen näistä tien osakkaista kait kaikkein rauhallisin, joten minut suostuteltiin puhumaan järkeä tallin omistajille. Kerroin, että tuollaiset kymmenen kaakin letkat eivät kyllä enää kuulu jokamiehenoikeuden piiriin ja että metsissä ratsastaminen pitää lopettaa välittömästi, koska tuhojakin on alkanut ilmestyä metsiin. Pariskunta lupasi muuttaa toimintatapaansa ja asiasta keskusteltiin ymmärtääkseni ihan rakentavassa hengessä. Ehdotin myös, että voisi olla mahdollista jatkaa bisnestä tiellämme, mikäli saisimme pienehkön korvauksen tien ylläpidosta. Tähän ei pariskunnalla kuitenkaan ollut halua.
Viime viikonloppuna tapahtui sitten viimeinen käänne. Olin lauantaina menossa kovalla kiireellä puimaan ohria ko. tien varressa olevalle lohkolle. Metsäisen tieosuuden jälkeisessä mutkassa pitikin painaa tappurin jarrut täysillä pohjaan kun vastaan tuli kymmenen hepan saattue. Vähän aikaa kädet kävivät kuin turkkilaisella v*tunsuolaajalla, mutta jotenkuten onnistuin pysymään ojien paremmalla puolella. Hyppäsin puimakoneen päältä pois ja kävin antamassa yksilöllistä palautetta kolonnaa johtaneelle "tilan" emännälle. Emäntä kehotti minua haistamaan naisen sukupuolielintä (epäselväksi jäi oliko tämä jonkinlainen lupaus
) ja heti vastapalloon akka kysyi, millä oikeudella ajoin niin kovaa ja vielä ilman ajovaloja?! Hermoni paloivat lopullisesti, kun kuulin olevani "kepulainen tukiaispelle".
Eilen sähköpostiini kolahti kutsu saapua tulevana viikonloppuna keskustelutilaisuuteen, jossa olisi tarkoitus puida kyläläisten kesken, "miten ratsutilan X:n liiketoiminta turvataan ratsastusmaastoja rajoitettaessa". Soitin samalta istumalta poliisikaverilleni ja pyysin häntä tulemaan kertomaan virkavallan terveiset asiaan. Josko poliisisedän läsnäolo rauhoittaisi tunnelmaa ja henkirikoksilta vältyttäisiin...
Vielä selvennyksenä, että minulla ei ole mitään ratsastusta ja ratsastajia vastaan. Hevonen on hieno eläin ja itsekin pari kertaa hevostelua kokeilleena ymmärrän hyvin, että se on varmasti mukava ja kehittävä harrastus. Näitä hevostilojakin tarvitaan tuomaan veroeuroja kuntiin ja ehkä vähän elinvoimaakin nuutuviin maalaiskyliin, mutta naapurin tontillekaan ei saa käsittääkseni ilman lupaa rakentaa.
