Esson baarissa täkäläinen isäntä kertoi olleensa mukana palaverissa, missä yksi "korkea taho" kertoi Suomen valmistautumisesta Euroopan "romahtamiseen", ts. Eurooppa on jäämässä kansainvälisessä kilpailussa huutolaispojaksi.
Henki on sellainen, että "loisijoita" ei enää pystytä elättämään, tuottavaa työtä tekevien velvollisuus ei ole enää elättää työtä vieroksuvia ja huuhaa-työtä tekeviä, mm. valtion ja kuntien palkkalistoilla on paljon henkilöitä, joitten ainoa tehtävä on vaikeuttaa tuottavaa työtä tekevien ihmisten elämää. Heidät tullaan siirtämään mm. energian hankintaan, mm. "risujen keräämiseen" metsistä.
Kaikenkaikkiaan Suomi on palaamassa tilanteeseen, missä metsätuotteilla on merkittävä rooli maamme elinkeinoelämässä ja ennenkaikkea viennissä. Muut suomalaiset ja eurooppalaiset tuotteet pärjäävät huonosti maailmanmarkkinoilla. Muualla tehdään kehittyneimpiä ja halvempia tuotteita.
Maatalouden osalta suunnitelmiin kuuluu pudottaa tukitasot selvästi nykyistä alemmiksi ts. "ilmaisen" ruuan aika on ohi. Kaupan ahneus ei enää mene läpi. Tärkein pointti on se, että koko maahan tulee samat tukitasot, jolloin tuotanto hakeutuu sinne, missä sille on parhaat luontaiset edellytykset. Kaikki nykyiset vääristävät aluepoliittiset tuet poistuu, myös kuljetustuet.
Oletus on, että tukitasojen romahdettua karjatalous siirtyy takaisin etelään lähelle kuluttajaa. "Etelän vetelät" kiinnostuvat maidon ja lihantuotannosta, kun muu ei oikein enää kannata. Pohjoisesta saadaan hyvää ja halpaa tottunutta työvoimaa navetoihin ja sikaloihin, työttömyyskorvauksiin ei juurikaan ole varaa.
Siirrytään Johannes Virolaisen synnyttämästä aluepoliittisesta maatalousajattelusta Osmo Soininvaaran linjaamaan realismimaatalouteen.
Kaikenkaikkiaan elämä muuttuu entistä kireämmäksi, kulutusjuhlan ja velttoilun aika on ohi.
