MaasTul tänään:
Uudet suojakaistat käyttöön 2013
Maaseudun Tulevaisuudessa on kirjoitettu huhtikuussa runsaasti kasvinsuojeluaineiden vesistörajoituksista ja niiden eroavaisuuksista eri EU-maissa, viimeksi pääkirjoituksessa (23.4.). Erityisesti on keskusteluttanut MCPA-valmisteiden suojaetäisyyden asettaminen Suomessa 25 metriin.
Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes) päättää Suomessa kasvinsuojeluaineiden hyväksymisestä, ja valmisteiden hyväksymistä säädellään EU:n kasvinsuojeluaineasetuksella.
Tukes ei aseta suojakaistoja viljelijöiden kiusaksi. Suomessa on paljon vesistöjä ja ne ovat etupäässä matalia ja pieniä. Tällaiset vesistöt pilaantuvat herkästi pienen vesimääränsä vuoksi. Kasvinsuojeluaineiden käytön ja vesistökuormituksen on 2000-luvulla havaittu kasvaneen. Niin kaikkien Suomen vesistöjä käyttävien ihmisten kuin ympäristönkin kannalta on tärkeää estää Suomen vesistöjen laadun heikkeneminen. Siksi on tarpeen rajoittaa kasvinsuojeluaineiden käyttöä vesistöjen lähellä.
EU:ssa kasvinsuojeluaineiden hyväksyminen edellyttää riskinarviointia ja valmisteiden turvallinen käyttö vaatii yleensä riskinhallintamenettelyjä, joista esimerkkinä on vesistörajoitus. Suomessa näitä suojakaistoja on lisätty myyntipakkauksiin jo 1980-luvun lopulta lähtien. Suojakaistojen leveydet ja muut riskinvähennyskeinot kuitenkin vaihtelevat maittain. Ruotsissa viljelijä laskee itse ruiskuttamattoman kaistan leveyden joka levityskerralla ottaen huomioon muun muassa tuulen ja pellon kaltevuuden. Tanskassa, Norjassa ja Baltian maissa käytetään kiinteitä leveyksiä. Esimerkiksi Tanskassa suojakaistat voivat enimmillään olla peltoviljelyssä 20 metriä, vihannes- ja marjaviljelyssä 30 metriä sekä hedelmäpuilla 50 metriä.
Suomessa suojaetäisyyksien määrittäminen on tähän mennessä perustunut kasvinsuojeluaineiden tehoaineiden ominaisuuksiin. Suojaetäisyyden pidentyminen perustui tehoaineen myrkyllisyyttä koskevaan tutkimusaineistoon.
Tukesissa on kuitenkin jo parhaillaan menossa projekti, jonka myötä vesistörajoitukset Suomessa muuttuvat ja suojakaistat määritellään riskiperusteisesti. Riskiin vaikuttavat valmisteen käyttömäärä, tehoaineen myrkyllisyys sekä arvioitu tuulikulkeuma. Uudet suojakaistat saadaan käyttöön aikaisintaan vuonna 2013. Ennen tätä Tukes kuulee maatalouden asiantuntijoita sekä ministeriöitä käytännön toteutuksesta. Projekti pyrkii sovittamaan yhteen vesistöjen suojelun ja viljelykäytännöt.
Alustavien laskelmien mukaan valtaosalla rikkakasviaineista suojakaistat tulevat selvästi pienenemään, kun taas joillakin tauti- ja tuholaisaineilla suojakaistat saattavat suurentua. Tukes on suunnitellut, että suojakaistaleveydet ilmoitetaan jatkossakin myyntipakkausteksteissä.
Siirryttäessä riskiperusteisiin suojakaistoihin myös vesistön määritelmä on tarkoitus tarkentaa myyntipakkauksiin. Tähänkään mennessä ojat eivät ole kuuluneet vesistön määritelmään vaan suojakaistat on tarkoitettu asetettaviksi luonnonvesistöjen varsille. Suomessa kuitenkin maatalouden ympäristötuki edellyttää vähintään metrin levyisen kasvipeitteisen kaistan jättämistä valtaojien varteen. Tämä vähentää samalla kasvinsuojeluaineiden valuntaa valtaojiin.
Kaija Kallio-Mannila
ryhmäpäällikkö
Tukes
