Lainaus käyttäjältä: sorkkis - 28.04.12 - klo:10:04

Lainaus käyttäjältä: emo-heikki - 28.04.12 - klo:09:58

Lainaus käyttäjältä: Tapanila - 27.04.12 - klo:20:37

Lainaus käyttäjältä: Sepedeus - 27.04.12 - klo:15:34

http://www.hs.fi/talous/MT+Puolet+maatiloista+tuottaa+90+prosenttia+ruuasta/a1305560786699#kommentit

  Toinen puoli on vaan keskustan tukijoukkoa. 

Eiköös koko suomen maatalous voida lopettaa samalla kertaa,mitäs niitä marjanpoimijoita suotta jätetään kitumaan tukien varaan

Maataloudella mitään ongelmaa ole sinänsä, mutta se voi olla jonkinlainen ongelma että kaikenlainen marjojen kanssa räpeltely lasketaan mukaan maatalouteen ?

Osuit asian ytimeen . Marjanviljeliät pärjää hyvin ilman tukia .


Tukiongelma voidaan ratkaista nostamalla tuotteiden hintaa ja jakamalla potti oikeudenmukaisesti . Kaupalle siis vähemmän ja Tuottajille enemmän .

Tässä Sorkkis osuu kyllä oikeaan: Jos viljelijän siivu rusileivästä olisi 10%, helpottaisi kovin. Entä paljonko pitäisi liha-/maitokilon hinnan nousta, että rehuviljalle saataisiin vastaava korotus?

Jep .


Pitäisi olla laki joka lopettaisi elintarvikkeista ostokartellin .


Kukaan tästä porukasta ei uskaltaisi lakia edes ehdottaa .

Ei edes Jorma Jaakkola .

Siviiliammattia ja puoluekantaa on tähän turha sekoittaa, todellakin. Äärimmilleen voisi sanoa, että onneksi yhteiskunnalle, esimerkiksi autokaupan ja hyvien pankkispekulointien tuottama raha on sijoittunut takaisin kotimaahan, jonkun Havaijin sijasta. Tietysti se voi tuntua pahalta siitä, joka yrittää ponnistella  vain tulorahoituksella suuremmaksi, horisontin karatessa koko ajan kauemmaksi. Maataloustuotanto ei kuitenkaan Suomessa tule kilpailemaan ns. suurien maatalousmaiden kanssa, on sen verran rikkonaista maastokin suurimmassa osassa maata. Siksi puheet siitä, että jokin osa-aikaviljelijän pikkupalsta romuttaisi tavoitteen päästä tukiaisitta globaalisti markkinaehtoiseen agrobisnekseen, ovat vailla perustetta.

Monella alalle esitetyllä muodollisesti hyvää tarkoittavalla agendalla on ketunhäntiä siellä välissä.

Totta kai jokaisella viljely-yhtiöllä ja vähäpätöisemmällä yksittäisellä viljelijällä toiminta on liiketoimintaa, ainakin kirjanpidollisesti, ja rahat on laskettava tarkoin. Ja liikkumavaraa kustannusjahdissa tietenkin on muutakin kuin rajakustannusten pienentämisen tie toiminnan laajuutta kasvattamalla.

Seuraavat kysymykset tulevat vastaan ennemmin tai myöhemmin:
- tarvitseeko suomalainen tai kansainvälinen maataloustuotemarkkina niitä "tukikeinottelijoiden" palstoja tehokkaampaan viljelyyn jo lähitulevaisuudessa ?
- mikä on se yksikkökoko, jolla tuotokset ja panokset ilman tukia tasapainottuvat ?
- mitä onnistuneen rakennemuutoksen jälkeen ? Poistetaanko tuet, jolloin tulee aina uusi rakennemuutostarve.
- onko luomutuotteiden markkina loputon, vai onko sielläkin alan oman näkemyksen mukaan liikaa pieniä toimijoita kannattavuutta syömässä
- onko meillä tulevaisuudessa maataloustukien ulkopuolista maanviljelystä. Jos on, pistetäänkö sille stoppi esimerkiksi luvanvaraisuudella tai rangaistusverolla ?

Näitä tuli mieleen, kun palasin alkuperäiseen aiheenalustukseen.

-SS-

Pitäisi olla laki joka lopettaisi elintarvikkeista ostokartellin .


Kukaan tästä porukasta ei uskaltaisi lakia edes ehdottaa .

Ei edes Jorma Jaakkola .
[/quote]

 Reichnährstand ?

Siviiliammattia ja puoluekantaa on tähän turha sekoittaa, todellakin. Äärimmilleen voisi sanoa, että onneksi yhteiskunnalle, esimerkiksi autokaupan ja hyvien pankkispekulointien tuottama raha on sijoittunut takaisin kotimaahan, jonkun Havaijin sijasta. Tietysti se voi tuntua pahalta siitä, joka yrittää ponnistella  vain tulorahoituksella suuremmaksi, horisontin karatessa koko ajan kauemmaksi. Maataloustuotanto ei kuitenkaan Suomessa tule kilpailemaan ns. suurien maatalousmaiden kanssa, on sen verran rikkonaista maastokin suurimmassa osassa maata. Siksi puheet siitä, että jokin osa-aikaviljelijän pikkupalsta romuttaisi tavoitteen päästä tukiaisitta globaalisti markkinaehtoiseen agrobisnekseen, ovat vailla perustetta.

Monella alalle esitetyllä muodollisesti hyvää tarkoittavalla agendalla on ketunhäntiä siellä välissä.

Totta kai jokaisella viljely-yhtiöllä ja vähäpätöisemmällä yksittäisellä viljelijällä toiminta on liiketoimintaa, ainakin kirjanpidollisesti, ja rahat on laskettava tarkoin. Ja liikkumavaraa kustannusjahdissa tietenkin on muutakin kuin rajakustannusten pienentämisen tie toiminnan laajuutta kasvattamalla.

Seuraavat kysymykset tulevat vastaan ennemmin tai myöhemmin:
- tarvitseeko suomalainen tai kansainvälinen maataloustuotemarkkina niitä "tukikeinottelijoiden" palstoja tehokkaampaan viljelyyn jo lähitulevaisuudessa ?
- mikä on se yksikkökoko, jolla tuotokset ja panokset ilman tukia tasapainottuvat ?
- mitä onnistuneen rakennemuutoksen jälkeen ? Poistetaanko tuet, jolloin tulee aina uusi rakennemuutostarve.
- onko luomutuotteiden markkina loputon, vai onko sielläkin alan oman näkemyksen mukaan liikaa pieniä toimijoita kannattavuutta syömässä
- onko meillä tulevaisuudessa maataloustukien ulkopuolista maanviljelystä. Jos on, pistetäänkö sille stoppi esimerkiksi luvanvaraisuudella tai rangaistusverolla ?

Näitä tuli mieleen, kun palasin alkuperäiseen aiheenalustukseen.

-SS-

Muualla euroopassa jatkaja saa koko tilan ja muille sisaruksille se on "soronoo" tuossa on tie etsikää itselle työtä. Suomessa tila jaetaan 10 osaan ja osa myy piruilessaan oman osuutensa vielä vieraalle ettei vain sisarus perkele pääse rikastumaan vahingossakaan maanviljelyllä.

Lainaus käyttäjältä: -SS- - 28.04.12 - klo:14:07

Siviiliammattia ja puoluekantaa on tähän turha sekoittaa, todellakin. Äärimmilleen voisi sanoa, että onneksi yhteiskunnalle, esimerkiksi autokaupan ja hyvien pankkispekulointien tuottama raha on sijoittunut takaisin kotimaahan, jonkun Havaijin sijasta. Tietysti se voi tuntua pahalta siitä, joka yrittää ponnistella  vain tulorahoituksella suuremmaksi, horisontin karatessa koko ajan kauemmaksi. Maataloustuotanto ei kuitenkaan Suomessa tule kilpailemaan ns. suurien maatalousmaiden kanssa, on sen verran rikkonaista maastokin suurimmassa osassa maata. Siksi puheet siitä, että jokin osa-aikaviljelijän pikkupalsta romuttaisi tavoitteen päästä tukiaisitta globaalisti markkinaehtoiseen agrobisnekseen, ovat vailla perustetta.

Monella alalle esitetyllä muodollisesti hyvää tarkoittavalla agendalla on ketunhäntiä siellä välissä.

Totta kai jokaisella viljely-yhtiöllä ja vähäpätöisemmällä yksittäisellä viljelijällä toiminta on liiketoimintaa, ainakin kirjanpidollisesti, ja rahat on laskettava tarkoin. Ja liikkumavaraa kustannusjahdissa tietenkin on muutakin kuin rajakustannusten pienentämisen tie toiminnan laajuutta kasvattamalla.

Seuraavat kysymykset tulevat vastaan ennemmin tai myöhemmin:
- tarvitseeko suomalainen tai kansainvälinen maataloustuotemarkkina niitä "tukikeinottelijoiden" palstoja tehokkaampaan viljelyyn jo lähitulevaisuudessa ?
- mikä on se yksikkökoko, jolla tuotokset ja panokset ilman tukia tasapainottuvat ?
- mitä onnistuneen rakennemuutoksen jälkeen ? Poistetaanko tuet, jolloin tulee aina uusi rakennemuutostarve.
- onko luomutuotteiden markkina loputon, vai onko sielläkin alan oman näkemyksen mukaan liikaa pieniä toimijoita kannattavuutta syömässä
- onko meillä tulevaisuudessa maataloustukien ulkopuolista maanviljelystä. Jos on, pistetäänkö sille stoppi esimerkiksi luvanvaraisuudella tai rangaistusverolla ?

Näitä tuli mieleen, kun palasin alkuperäiseen aiheenalustukseen.

-SS-

Muualla euroopassa jatkaja saa koko tilan ja muille sisaruksille se on "soronoo" tuossa on tie etsikää itselle työtä. Suomessa tila jaetaan 10 osaan ja osa myy piruilessaan oman osuutensa vielä vieraalle ettei vain sisarus perkele pääse rikastumaan vahingossakaan maanviljelyllä.

Ei jakaminen mikään välttämättömyys ole . Se on ollut vaan tapa ja lainostuskin kannusti siihen .

Ei tarvi ihmetellä mistä se suomalainen maatalousviha kumpuaa.. Täällä isännät itse syyllistyy kyseiseen mielisairauteen. Sun tila voitais lopettaa ja maat mulle lisämaiks.. voi vit

Sehän tässä on kummallista, että juuri nämä kovimmat markkinatalousmiehet vaativat ylhäältäpäin ohjattua suunnitelmataloutta  maatalouteen, vaikka juuri heidän pitäisi kannattaa  markkinoiden näkymättämän käden ohjaavaa vaikutusta, annetaan kilpailun  sekä  kysynnän ja tarjonnan mekanismien  ohjata maatalouden kehitystä eteenpäin, niin saavutetaan paras tulos.

Liikaa maatalousPOLITIIKKAA  on maataloudelle pahasta.

Mulle on ihan sama kuka jatkaa, kunhan tilaluku vuonna 2030 about 8000-9000 kpl ja vähintään nykyinen Suomen peltopinta-ala on viljelyksessä. 

Mulle on ihan sama kuka jatkaa, kunhan tilaluku vuonna 2030 about 8000-9000 kpl ja vähintään nykyinen Suomen peltopinta-ala on viljelyksessä. 

Tuo on juuri sitä suunnitelmataloutta, että päätetään etukäteen mikä on sopivin tilaluku tiettynä aikana tulevaisuudessa.

Ei tarvi ihmetellä mistä se suomalainen maatalousviha kumpuaa.. Täällä isännät itse syyllistyy kyseiseen mielisairauteen. Sun tila voitais lopettaa ja maat mulle lisämaiks.. voi vit

Osuma. Ja "tykkään"

Lainaus käyttäjältä: UCD - 28.04.12 - klo:16:57

Mulle on ihan sama kuka jatkaa, kunhan tilaluku vuonna 2030 about 8000-9000 kpl ja vähintään nykyinen Suomen peltopinta-ala on viljelyksessä. 

Tuo on juuri sitä suunnitelmataloutta, että päätetään etukäteen mikä on sopivin tilaluku tiettynä aikana tulevaisuudessa.

Höpsis. Rakennetavoitteet ovat yleensä agraarisosialistien kauhuskenario, mikään kun ei muuttua saisi. Luku voisi olla ihan hyvin pienempikin, mutta jotain visioita on oltava. Tämän kun pystyy omaksumaan yritystasolla, niin voi asemoida oman toimintansa vallitsevaan tilanteeseen. Ei tarvitse lähteä pärisemään mtk:n valtuuskuntiin yms tyhjän päiväisiä.   

Lainaus käyttäjältä: Reino - 28.04.12 - klo:16:38

Ei tarvi ihmetellä mistä se suomalainen maatalousviha kumpuaa.. Täällä isännät itse syyllistyy kyseiseen mielisairauteen. Sun tila voitais lopettaa ja maat mulle lisämaiks.. voi vit

Osuma. Ja "tykkään"

Olisko tuossa "vihassa" jäämiä sukutilameiningistäkin?
 

Lainaus käyttäjältä: -SS- - 28.04.12 - klo:14:07

Siviiliammattia ja puoluekantaa on tähän turha sekoittaa, todellakin. Äärimmilleen voisi sanoa, että onneksi yhteiskunnalle, esimerkiksi autokaupan ja hyvien pankkispekulointien tuottama raha on sijoittunut takaisin kotimaahan, jonkun Havaijin sijasta. Tietysti se voi tuntua pahalta siitä, joka yrittää ponnistella  vain tulorahoituksella suuremmaksi, horisontin karatessa koko ajan kauemmaksi. Maataloustuotanto ei kuitenkaan Suomessa tule kilpailemaan ns. suurien maatalousmaiden kanssa, on sen verran rikkonaista maastokin suurimmassa osassa maata. Siksi puheet siitä, että jokin osa-aikaviljelijän pikkupalsta romuttaisi tavoitteen päästä tukiaisitta globaalisti markkinaehtoiseen agrobisnekseen, ovat vailla perustetta.

Monella alalle esitetyllä muodollisesti hyvää tarkoittavalla agendalla on ketunhäntiä siellä välissä.

Totta kai jokaisella viljely-yhtiöllä ja vähäpätöisemmällä yksittäisellä viljelijällä toiminta on liiketoimintaa, ainakin kirjanpidollisesti, ja rahat on laskettava tarkoin. Ja liikkumavaraa kustannusjahdissa tietenkin on muutakin kuin rajakustannusten pienentämisen tie toiminnan laajuutta kasvattamalla.

Seuraavat kysymykset tulevat vastaan ennemmin tai myöhemmin:
- tarvitseeko suomalainen tai kansainvälinen maataloustuotemarkkina niitä "tukikeinottelijoiden" palstoja tehokkaampaan viljelyyn jo lähitulevaisuudessa ?
- mikä on se yksikkökoko, jolla tuotokset ja panokset ilman tukia tasapainottuvat ?
- mitä onnistuneen rakennemuutoksen jälkeen ? Poistetaanko tuet, jolloin tulee aina uusi rakennemuutostarve.
- onko luomutuotteiden markkina loputon, vai onko sielläkin alan oman näkemyksen mukaan liikaa pieniä toimijoita kannattavuutta syömässä
- onko meillä tulevaisuudessa maataloustukien ulkopuolista maanviljelystä. Jos on, pistetäänkö sille stoppi esimerkiksi luvanvaraisuudella tai rangaistusverolla ?

Näitä tuli mieleen, kun palasin alkuperäiseen aiheenalustukseen.

-SS-

Muualla euroopassa jatkaja saa koko tilan ja muille sisaruksille se on "soronoo" tuossa on tie etsikää itselle työtä. Suomessa tila jaetaan 10 osaan ja osa myy piruilessaan oman osuutensa vielä vieraalle ettei vain sisarus perkele pääse rikastumaan vahingossakaan maanviljelyllä.

  Muista vaan nussia yks mukula. Ei tule ongelmia jakamisessa. Tosin siinä on omat riskinsä, mutta vakuuta ne OP Pohjolassa

Sehän tässä on kummallista, että juuri nämä kovimmat markkinatalousmiehet vaativat ylhäältäpäin ohjattua suunnitelmataloutta  maatalouteen, vaikka juuri heidän pitäisi kannattaa  markkinoiden näkymättämän käden ohjaavaa vaikutusta, annetaan kilpailun  sekä  kysynnän ja tarjonnan mekanismien  ohjata maatalouden kehitystä eteenpäin, niin saavutetaan paras tulos.

Liikaa maatalousPOLITIIKKAA  on maataloudelle pahasta.

En mä ole vaatimassa mitään ylhäältäpäin ohjattua, vaan ihan selkeästi tukien asteittaista alentamista. UCD on oikeassa, joku näkemys pitää olla maataloudestakin, jossakin. Kysymys ei ole maatalousvihasta, ei varsinkaan vihasta ja kaunasta toisia kohtaan, vaan ihan jatkuvuudesta, kehityksestä. Maatalousvihaksi sen kokee vain sellaiset, jotka hoitaa maatilaansa kuin töissä käyden ja elämän pääkiinnostuksenkohteet on jossain muualla.

Ja joo, kyllä. Ollaan ihan samalla tavalla tukiriippuvaisia, niin isot kuin pienet. Mutta hehtaaritukien alentaminen laskee peltojen hintatasoa, vuokratasoa, viestii maatalouskaupalle tiukemmista ajoista, kuluttajille hintojen merkityksen noususta. Sama koskee litratukia, eläintukia, investointitukia jnejne.

Sehän tässä on kummallista, että juuri nämä kovimmat markkinatalousmiehet vaativat ylhäältäpäin ohjattua suunnitelmataloutta  maatalouteen, vaikka juuri heidän pitäisi kannattaa  markkinoiden näkymättämän käden ohjaavaa vaikutusta, annetaan kilpailun  sekä  kysynnän ja tarjonnan mekanismien  ohjata maatalouden kehitystä eteenpäin, niin saavutetaan paras tulos.

Liikaa maatalousPOLITIIKKAA  on maataloudelle pahasta.

Nimen omaan! LHP:t ja ynm. viritykset pitää heti lailla kieltää.
15% LHP:lle ja 50% VLN 100 hehtaarin kasvinviljelytila, niin paljonko oli kauralla? 35 hehtaaria ja tuet juoksee 100 hehtaarilta! Että ei se luomu ole se tehottomin viljelytapa!