"..I can't agree more! People need to step up and take responsibility for themselves. I worked all my life. Welfare breeds welfare. No reason welfare recepients can't do job training of some sort so they can become self reliant... but NO. Welfare has become a "career" for many... I'm sick of paying for lazy ass "do nothings"."
Näin kommentoi Facebookissa kaverini kaveri, 60-kymppinen duunarinainen Arizonasta. Tuossa asenteessa olisi paljon opittavaa Suomessakin, olkoonkin että Jenkeissä kynnys welfaren l. sossurahan piiriin on huomattavasti hankalampaa. Edellyttää suunnilleen huolettavia, sairautta tai vanhuutta.
Heikoimmista pitää toki pitää huolta, mutta meilläkin systeemi on kaatumassa omaan mahdottomuuteensa rahoituspohjan pettäessä. Ruotsissa ollaan sentään jo herätty, mallia ottamaam hopi, hopi:
”Ruotsissa on 2000-luvulla pantu iso vaihde päälle. Suomessa ei ole reagoitu ajoissa.”
Naapurimaassa työnteko on tehty suorastaan pakolliseksi vaihtoehdoksi.
Palkka on poistettu ensimmäiseltä sairauspäivältä.
Ansiotuloveroa on alennettu pienituloisimmilta ja verovapaan tulon ylärajaa on nostettu. Kun samalla on supistettu työttömyyskorvausten tasoa ja maksuaikaa ja tiukennettu työn vastaanottamisvelvoitetta, työssäkäynti on alkanut houkutella pois toimettomuudesta.http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/politiikka-ja-talous/ay-liike-j%C3%A4hmett%C3%A4%C3%A4-p%C3%A4%C3%A4t%C3%B6ksi%C3%A4-suomessa-1.13106