- Mulla se jäe tuohon yhteen ja seki jo meni herraksi lukemaan. Äetisä sen oli siihen hoputtanu. Noo, kae seon hyvä, ei tässä Kitulassa taija ennää näenä EeUu aekoena pärijätä. Jos tukija pikkusen tullee, niin tuotteilla ei saa mittää. Ja kohta kae se kiellettään alle saan lehemän karijanpito, Jaska sanoi.
- Nii, olihan mulla muka asijaaki. Tae oekijastaan se Kerttu laetto juoksupojaksi. Tavallisesti en oo akkaen asijoella hypänny, vaen kun se lääkäri anto sitä saraslommaa niin aattelin...ompahan kuin vaehteluva sohovalla makkuuseen. Vaen turhaa kae minä sulle selostan. Onko se Elli sisällä? Tohikko sinä laskija minut kahenkesken sen juttusille.
- Mitenhän tuo oesi? Sinnoot justiin päässy niijen hoeturijen kanssa vaohtiin, ´niin tiijä mitä sinä eokolle teet. Vaekka toesaalta, helepotushan tuo oesi. Niin tuo on alakanu maestua tervan juonnilta koko touhu. Elliki alakaa olla kun kuollu lahana.
- Elä sinä Jaska omijasi puhu. Se pittää kehittää uutta asentuva ja käöttää mielikuvitusta. Mekkae Kertun kanssa rassaututtaan joskus monesti päevässä. Kyllä se vaen maestuu kun pikkusen eukkuva lämmittää.
- Joo, vaen jos ei siejä lämmitystä. Pierassee ja selekäsä kääntää. Ei siinä sillon palijo nuotijua sytytellä.
- Ka, onhan se niinki. Vaen minä sinne Ellin porinoelle. Kissauttasikko tuo kahavit?
Lähe sinäki, Paavo sanoi.
- Oli niin avopäenen lähtö äsken. Vaekka toesaalta, ohan tuo jo kahaviaeka. Paremmin sitte hommat sykertyy. Aattelin noeta aetoja kosijoijja. Kohta äpylit pittää ulos laskija. Sulla sitä on työntekijjää omasta takkaa, ei tarvitte joka paekkaan ite rientää.
- No, eihän mun tarvii kun pikkusen johtopuolella. Ja jos tojen sanon, Kertun käskyläeseksi tässä on sortunu.
- Vaen ohan sulla tytär, se Eeva, niin pystyvä likka. Taija Kertun tarvita kun katella päältä. Minähän siitä Eevasta miniää kasvatin, vaen kun se poeka herraksi....Jaska sanoi.
- Päästäsiinki sukulaeseksi ja kyllä se Eeva passaa herrallekki. Vaekka ite sanon, on jumalattoman nätti tyttö.
Paavo lykkäsi mopon nojaamaan seinää vasten ja miehet kähnivät sisälle ovesta, josta Jaska oli äsken niin vauhdilla tullut.
Elli pyörähti vimmoissaan ympäri, kun kuuli oven käyvän ja luuli Jaskan
tuppaavan niin pian takaisin pirttiin, mutta nähtyään Paavon kookkaan
hahmon hän leppyi siinä samassa.
- Katohan, Perälän isäntähän se sieltä.
- Niin on Elli-emäntä kuin tuomenkukka, ei päivääkään yli kolmenkymmenen, sen voisin vaikka vannoa, aloitti Paavo tavoilleen uskollisena, taitavana naisten käsittelijänä.