- Pitäsikkö se Jaskan terhakoetua ja näöttää tuolle Reetalle närhen värkit.Kovinhan tuo alakaa puhua halaventavvaan säyvvyyn Kitulaisesta.
 - Sepä on Reetalle sama kumpi pää pörisee. Minä sitä mahannii lähtiä ajeleen kirkolle.
 - Vaen jospa sattuu kiiltävänappiset maesemiin? Seon sakko herkässä päehtyneelle.Oot ottanna melekolaella.
 _ Seon huonua tuuria jos kohalle sattuu.Polliisi tietää että köyhältä perkeleeltä on turhaa alakaa perimään...Ei se maksa kumminkaa.
 - Olet sinä liikaa päissään nyt, Reetakin jo alkoi huolestumaan. - Ajat petäjään pahki, niin menetät aenuvasi.
 - Siinäpä ei palijo vahinkoja. Kyllä nämä markkinat on nähty. Nämä tästä somene. Suattaapa männä toeseenki suuntaan.Ne ilot taevaassa voe olla hyvinnii antosat, Jaska herkisteli.
 - Iteppä tuon tiijät aekanen mies. Ei sua aota varotella, Paavo jorahti.
 - Perkeeti, tässon poeka joka ei polliisia säeky. Tiijäkkö shinä Paavo, että neon eri miehet jokka karkuun juoksee. Suakeli kun Jaska ottaa asijan jalalle, niin se tapahtuu, Jaska alkoi kehumaan.

 - Joo sepähän tuo onnii nähty monneenni kertaan. Eijoo Jaskasta naesta tyyvyttään. Siksi se Ellihhii on aena niin kiukkunen.Kaekenlaeset ne touhuun tekelehtii, Reeta urputti.
 - No, kyllä shiinä phittää ollahhi yli alijä, joka tuommosen mehtäläesakan koenaa. Suokeli satijaeset ja ryytyny koko värkki. Ei kae se Paavo sen taotta ou reissussa, Jaska terästäytyi.
 - Ehän minä uskovaenen mies maallisten ilojen perrään. On vaen vissiin jäänynnä muutamija työkaluja. Niitä lähin noutamaan.
 - Kitulaenen luulee kaekkija samallaeseksi ku ite on. Suakeli kuitennii heti on kimpussa vaekka kuinka estellee. Ja ilimaseksi lipittee viinoo joka kerta kun pistäötyy.Tässä paras kariju. Voe sen täötinen kaekkija sitä pittee sietee, kun joskus jotahi tarijuvvaa. Kyllä se Paavo on sivistyny ja aeto mies. Ja hommat hoetuu viimesen päälle, Reetalla lipsahti.

 - Johan minä sen arvasin mitä se Paavoki on metästämässä. Vaen minun puolesta, Jaska sanoi ja pyörähti kantapäillään ja suunnisti ovelle.
 - Lähtöökö tuo hullu tuommosessa lastissa mopon selekään. Siitä ei kyllä hyvvee seoroo. Tuu Paavo kahtommaan, moposa luokse se männöö, Reeta tihrusti ikkunasta Jaskan toimia.
 - Sitäpä se raema saa, mitä huima antaa. Kukapa tuota aekasta miestä pystyy suittimaan, Paavo sanoi ja pisti kätensä Reetan ympärille ja puristi. - Reeta se vaen nuorentuu. Niin on jämäkän tuntunen ruppi,niin kuin nuorilla tyttärillä.
 - Mitä se tämä Peräläenen ny turhija. Onko tuo palijoki nuoria tyttäriä puristellu?
 - Eipä tuota oo tarvinna, kun tuo Reeta on ollunna niin antavaenen joka tarpeeseen. Vaen tottaste! Lähinpä kahteleen onko se mahtanna jiähä kavahöylä Reetan uuven veskin hyllylle. Muuten minkäpämoenen se on posliinniin pierasta. Yhen talavennii out jo saanunna naottia.

 - Voe tokkiisa. Eipä palellu hitusvinkula paskomassa käyvessä. Aena oli vähintäänni jiässä, kun kykki puuseen reijällä.
 - Se onnii maenijo asia se, Paavo myönteli. Vuan kato, on se Kitulainen meleko lastissa. Miten tuo mopolla onnistuu?
 - Vähemmästäki piähän männöö. Melekeen pullon lipitti, eikä maksanna sentin latija. Kun nään seoraavan kerran tulevan, pistän oven reikeliin.
 - Jumaliste! Nyt kävi Kitulaisen pahasti. Päen petäjää tuo polonen kurvasi.Eikö tuo lie nähny, vaiko tahalleen. Siitä vekkulista ei tiijä.Sitä pittee lähtiä kahtommaan...
 - Lieneeköpä tuolla silläkää mittee kiirettä? Suattoopa se selevitä itekseen. Eikö meillä ou kivampee juttuu kiikarissa.
 - Pittee sitä nuapurrii auttoo, kun tuolleen. On Kitulaenen ihan tolokku nuapuri, kun vaen ei ala sille vänkeemään.
 - Männään sitte kahtommaan. Voephan tuolla olla vaekka piä halaki. Tuolla se vaen muata kutjottee.Eipä se päetyneelle pitäs mittee sattua. Sehän piru suojelloo ommaasa.

 - On kae se Kitulaesellaki meleko rankkoo. Minä tiijän kun oon läheltä seoranna.Elli on meleko rantusti puhuteltava ja Kitulaenen on kuin herhiläenen, kun sille piälle sattuu. Minuahan tuo on pitännä kaverinnaan. Ei oo ikkää ollunna mittää riitoo.
 - Laeska ruhujuhan seon Kitulaenen. Jahkaeloo ja takertuu tyhyjän aekassiin. Jostakkii kun sille sannoo niin on heti ku tulta ja tappurrroo.
Kerrannii pasko housuusa, kun Jallu sitä tahalleen juotti, niin kesken yötä tämä Kitulaenen oli rynnänny poekkee. Vaekka syötettiin ja juotettiin.
 - Jospa sillä tulj Elli mielenpäälle? Se Elli suattoo sannoo hyvinnii näpijästi, jos Jaska erehtyy viivähtämmään. Vaen pittää se mennä kahtommaan, ku yhä makovaa kentällä.
 ---
  - Kitulaenen hei pallaahhan tunnollesi. Ei sulle pahemmin käönnä, mitä piäkallo kahtena kappaleena ja ruppunaru on taenna tuassii löysätä. Oot sinä kyllä melekonen värkki, Reeta jutteli ja puisteli Jaskaa.
 - Kyllä seon henkissä. Syvän lyö sopivasti, nuin kiihkijälle miehelle. Sitä vaelle ettei paeta syty tulleen,Paavo sanoi kun koitteli Jaskan sykettä ranteesta.

 - Vuan outahan Kitulaenen, Reeta tekköö semmosen koktaelin, että herreet vaekka oesit jo piäsylipunnii Pietarilta lunastanna, Reeta uhosi kun suunnisti kaivolle.
 Täytettyään sankon kylmällä vedellä, Reeta naurusuisena Paavolta kysyi:
 - Roijjaotanko koko sankon vae pikkusenko liritän? Taetaa olla parempi kerta roijjaos?
 - Kyllähän se kerta roijaus väpsäöttee tajun liikkeelle. Liruttelu mittee vaekuta.
  Reeta roiskautti koko sangollisen kylmää kaivovettä Jaskan naamalle. Jaska pomppasi istualleen kuin jousen nakkaamana. Samantien tarttui kaksinkäsin päänuppiinsa ja puristi.
 - Missä miä oun, Jaska parkaisi.
 - Sinnoot kuule Kitulaenen ny pahhoella retkillä. Se mahtaa Elli pistee sinut kotarestiin. Haeset niin paskallekki. Onko se sama vahinko tuassii sattunna.
 - Suatana sinä tuassii juotit mulle sitä myrkkypontikkoo. Mun maha ei semmosta kestä. Helekutti kaekkijaan, se piti niitä leipomustarvikkeita. Mopo paskana ja paskat housussa. Voe tätä elämätä. Sinähi Paavo vaen piätäs auvot, etkä aota nuapurrii.

 - Eläpä Kitulaenen ala iäntäsi korottaa, tae piäset tuas pahan akan kynittäväksi.
 - Outahan Jaska kun mietittään.Aenahan myö on selevitty pahostakkii paekosta.
 - Sattuu niin suatanasti,Jaska sanoi ja painoi kämmenillään ohimoeta.
 - Älä sinä Kitulaenen kitise. Se on pontikka joka piätä vannehtii. Vuan
mäne tuonne vajanpöksään muutama tunti kötälleen, niin kyllä helepottaa. Siellä on Jallun selevijämisvuoje käöttämättä.
 - Vuan ku se Elli niitä ostoksia vuottoo, Jaska parkasi.
 - Paskat! Annat oottaa. Eikae se Elli oo Kitulaesta pistäny tohovelin alle. Se pittää miehen olla siellä missä haluvaa,Reeta hihkaisi ja vilkaisi tielle päin. - No voehan riähkä. Nyt taetaa tulla tunkosta. Sillä on Kärhämäisellä tilattu aika. Paavo joutuu nyt ootteleen vuoruvaan. Seon opettaja täsmällinen ja tärkijä asijakas.
 -Ei mulla suurempija paeneita oo, vaekka jää välliin. Kitulaenen pittää huolehtija nyt leppäämään. Suatampa minä hakija Ellille ne ostokset kun olin mänössä kirkolle.
 - Se oesikki kaverin teko. Voethan sinä ottoo palakkijon luonnossa. Vaekka ohan sulla niitä ennakoeta.

 - Katotaan ny. Vuan nousehan ylös, ennen ku opettaja ehtii näkemään sinun alennustilan. Sillä kun on korkija käsitys Kitulaesen kulttuuritekkoesta.
 Jaska konkoili jaloilleen ja ryhdistäytyi. Paavo oli nostanut jo mopon jalustalleen. Mopoon nojaillen Jaska pysyi hyvin huojumatta.
  Kärhämäinen tuli lähemmäksi ja yllättynyt hymy valaisi hänen laihat poskensa:
 - Hyvää päivää! Täällähän tapaakin kunnan kulttuuriväkeä aivan yllättäen.
 - Päivää vaan! Paavo sanoi jymäkällä äänellään. - Sehän on ilmoja pidellyt. Mitenkä se opettaja on kesälomaansa suanna kulutetuksi. 
 - Niinkuin Perälän isäntä tietää opettajan kesä on hyvinkin raskas. Pitää kerätä opetusmateriaa pitkän talven tarpeisiin. Lisäksi kulttuurinsarka vaatii kyntäjää. Onneksi meillä on Kitulan isäntä. Jumalan lahja tälle kylälle.
  Jaskalla ei ollut sana oikein hallussa. Housunpersus tuntui painavalta ja haju oli hirvittävä. Paavo koitti kuumeisesti keksiä keinoa, miten saisi opettajan lähtemään sisälle.
 - Tuota se Reeta-rouva puhui jostain ajasta jonka opettaja on varannut. Hän meni jo valmistumaan.

 - Aivan oikein. Reeta-rouva lupautui hieromaan minun pakottavia hartioita. Toivottavasti saan siitä apua. Minä lähdenkin sisätiloihin. Hyvää päivänjatkoa vaan teille. Tavataan taas kun alamme valmistella jälleen kulttuuritapahtumaa.
---
  Jaska heräsi Tonttisen pihavajan sängyntapaisesta kun aurinko jo paisteli korkealta. Hän huomasi olevansa aivan alasti. Vaatteenrytkyt oli joku vienyt tuntemattomaan paikkaan.
  - Ai saatana, Jaska ärähti kun nosti varomattomasti päätään. - Se Reetan pontikka tämän taas teki. Jumaliste kun tuo järki ei kasva, vaikka ikää tulee.
  Varovasti hän nosti päätään ylös. Samalla koetti saada itsensä istualleen. Viimein se onnistui. Jaska käänteli varoen päätään ja kokeili oliko kaikki luut ehjänä. Hänellä oli vähitellen palannut muisti siitä kun mopo karkasi käsistä.
  - Se Reeta Jumaliste tahallaan taas juotti. Ihan vaen nöyryyttääkseen.
Mikä silläki akalla oekein lienee mielessä. Tiijäppä näetä naesia.Ja miten hän oli sortunut Tonttisen vajaan? Vain hämärinä kuvina Jaskan muistissa häilähteli Kärhämäinen ja Perälän Paavo. Mutta missä minun housut on? Jaska katseli ympärilleen jopa sängyn allekin, mutta housuja ei näkynyt.

  Silloin kolahti oven takana ja Tonttisen Reeta seisoi oviaukossa kaikessa peikkomaisuudessaan.
  - Katohan! Johan se alakoo sankarikkii valaveotuva. Ompa tuota unta ollunnii piisalle asti. Jaska vetel hirsii kun minä pestä lutrasin paskasta persettä.
  - Mitä sinä puhut? Oukko sinä pessy munattii? Et kae teheny väkinäesiä?
  - Pakkohan se olj. Mäntysuovalla lutrasin. Eihän se karstottunu peräpää muuten lähe. Meinasihan se pikkuJaskahhii terhakoetuva. Vaen tässon akka joka ei semmosia hätkähä.
  - Voih! Uikahti Jaska. - Yksinkö sinä telläännyt?
  - Ehän minä yksin. Peräläenen se tulj pyytämmään pesemään. Pelekäsi, että Jaskalla jämähtee housut kiinni persijeen.Pitihän sen Peräläesen olla kaverina kiäntelemässä ja jalakoo pitämässä kun minä oekein lutraosin.
  - Sinun syy se oli tuassii koko homma. Juottaa rullitit sitä pohojaanpalanutta pontikkata. Meni maha tuas sekasi. En minä ylleesä housuun laske.
  - Ka eiköpä tuo lie tullunna laskematta. Lienee kruppunaru pikkusen höllänny. Tae kasvoko paeneet liian suuriksi.Mäne tuota ja tiijä. On se Kitulaenen semmonen värkki, että kaekki asijat jiä puolitiehen.
  - Nyt kyllä lopetat sen mollaamisen. En ou käskennä sinun koskee sormellakkaa. Tahallasi tukkeut, että pääset ilikkummaan. Kyllä ne Tonttisen akan jutut on kylillä kuultu. Semmosijaki joessa eijoo sitteeksikkää totta.
  - Sanoppa Kitulainen mitä oon valleita levitelly? Tottuuvessa oon pysyny. Ei kae seo minun vika jos Kitulaesella ei touhu onnistu.
  - Etpähän Perälän Paavosta kouhota perättömijä puheita. Eikä oo kuulunu niistä satijaisistakkaa. Sanoppa mikset niistä huutele.

  - Etkö sinä pirun Kitulaenen jo usko että minulta se eijoo niitä saanu. Minä oon siisti ja sivijäkin nainen. Elä sinä Kitulainen pane omijasi. Kummallinen tootisko vaekka oon hoetanu kuin ommaa ukkuva, nii tämä vaen märisee.
  - Seon sana sannaa vastaan. Onko se Paavo vielä täällä. Otetaan se tuomariksi. Millon sinä annat ne vaaterytkyt?
  - Tuolla pirtissä se Peräläenen levähtää. Väsytti raokka ihtesä. Se kun joutu elevyttään sitä opettajja. Se kun polonen pyörty kun joutu tottuuven etteen. Vanaha mieshän se on jo Paavoki, että näöttää sehhii väsyvän kun ruatoo yljvoemiesa.
  - Mitä sinä siitä Paavosta pökiset. Hae ne minun vaatekutjut niin minä lähen sinne kirkolle viemään Ellille niitä ostoksia.
  - No voehan veikkonen. Sepä Paavo kävi viemässä Ellille tarvikkeet jo eilen. Oli sanonu että Kitulinen on joutunu menemään mehtän istutukseen yö kuntiin. Oli sanonu, että virkakunta oli vieny. Motenkä se Kitulaenen sileen mennee laettomasti kaataan mehtee?
  - Ja paskanmarijoo. Minä enn oo kuatanna mehtii elläessä.Minkähän sopan se Puavo on taasennii keittännä.
  - Kyseleepä iteltään. Niin vaen mulle siitä puhu. Tuoltapa tuo tulla vornii, Reeta sanoi kun vilkaisi taakseen.

  - Mitteepä sitä nuapurillen kuulluu. Sehän näöttee, että elämä voettaa. Olj se vaen meleko tälli ollunna. Tuntuuko se muisia pimentänneen. Se ussein tuommonen tälli suattoo pistee vintin hyvinnii pimijäksi.
  - Aenaki tuo muisti Ellin. Het olj parkumassa Elliä appuun kun havahtu. Aenaki se ostokset muistaa.
  - Eläpä ou niistä huolissasi. Kerroen Ellille, että Jaska on suanna tärkijän tehtävän viranommaesten puolelta. Elli eppäeli että oesitko putkaan joutunna. Vuan minä kerroen kulttuurikiireistä joessa välttämättä sinua tarvitaan. Heleposti usko. Sulla kun on näöttyä. Vaen yhäkkö se munasillaan? Taetaa Reeta tahallaan pittää.
   - Elä jo muuta sano. Reeta viennä rytkyt , mihin lie. Sittä munia tiirovvaa, Jaska sanoi ja suojasi kourakupilla ainoaansa.
  - Helekatti nuissa eijoo palijo tiiroomista. On niinku näppylä poskessa. Pittee sillä olla Kitulaesella hyvättii luulot itestään.
  - Haje helekutissa jo ne ytkyt. Reomatismi ja vaekka mikä kora iskee. Tullee kuoleman taoti.
  - Sittepä ei ole syytön surma. Joko se Peräläesellä alakaa väsy hellittee?
  - Näläkähän tuo tulj nukkuissa. Ja suattaapa se Jaskaahi hiuka nykiä?

  - Ei kyllä sinne päenkään. Kaolapaskoo tuntuu meinoovan, Jaska parkasi ja juoksi ovesta pihalle.
  ---
   Jaska oli päässyt vihdoinkin omiin housuihinsa. Reeta oli ne taas pessyt ja kuivatellut.
  Mopokin oli pienen oikomisen jälkeen kunnossa. Paavo oli avittanut sen kuntoonsaamisessa. Nyt miehet lasketteli peräkanaa valtatielle päin. Soratiellä vain hiekka rapisi kurakaariin, kun moposta otettiin kaikki irti.
 Miesten tultua valtatielle Jaska pysäytti ajokkinsa ja nosti Paavolle kättä pysähtymisen merkiksi.
 - Pitäskö se sinun lähtijä takkuumieheksi? Sepä voe Elli kiskua karvat piästä juurinneen. Sehän ei usko minnua vaekka leivosen kielellä laolasin. Niin se on luottamus valahtanna vähhiin. Miten on?
 - Ja mikä ettei. Sepä voe Elli vaekka kahavittii antaa?
 - Hyvvää pattoohan se on sinun kansa. Ompa hyvä kun sulle passaa. Piäsee tästä seikkaelusta kuin koera veräjästä.
 - Joo, alahan posottaa Kitulaa kohti. Minä koetan tulla perässä. Mopossa vaen meinovvaa sytytystä katkua. Meinanneeko piikkijä. Aenaki jottae sen kitusissa on.
 - Sitäpä suatettaan kattuasitte pihassa kuhan sinne päästään.

 Eipähän siinä kauaa mennyt muutamassa kilometrissä. Miehet kurvasivat Kitulan kartanolle kuin kummemmatkin helevtin enkelit. Elli oli juuri pihalla laittamassa kukkapenkkiä. Hän oikaisi selkänsä ja löi käsiään yhteen.
  - Nytkö ne ukot on hulluksi tulleet. Ajetaan ku viimmestä päevee. Missä niitä on pijetty?
  - Satuttiin Jaskan kansa nokikkaen. Niin lähettiin yhessä Ellin kahavipannun sanaa puristaan. Kae sieltä muutama tippa tirahtaa.
  - Tottahan Perälän isännälle. Samalla siinä tullee tuolle ukollehhii.Vaekkapitäskö se vuatii selitys, missä se on kuhveltanna? Saakeli kun on nuamahhii ruokkumattoman näöinen kun Väenämöesellä.
  - Niin rakkaani. Olin tosiaan kulttuuriharjoituksissa. Mahotonta se on nykyvään. Siinä äkkipoika on piankin kanttuvei. Siinä kysytään miestä.
  - Helevetti, tapellukko se on? Nuama kuin kissat ruapinneet? Vaen kulttuurisihteerikö seon nuamasi repinnä?
  - Elli, elä elä! Ei siine päenkään.Se kun Väenämöesen pittee räpeltää sitä kanneltaan, niin sepä sattu muutama jousi katkijammaan siinä taeteen tiimellyksessä. Ja ei ku suoraan naamaan. Suap siinä nyt syytellä, vuan tosi on kulttuuri käö henken piälle.Kysy vaekka Paavolta ennenkun äänesi korotat.

  - Tottahan se Jaska porinoe!  Vaen se tuo kansantaeteilija joutuu moneksi taepaleellaan.
  - Jos Perälän isäntä niin sannoo, niin se on myös niin.Minäpä lähen sitä kahavia
  - Miten se Paavo se sun mopo? Mitäskö se tuluppa putsata?
  - Kyllä seon katottava. Onkohan mulla avvaenta mukana, Paavo sanoi ja alkoi penkoa avainlaukkua. Elli oli mennyt kuulomatkan ulkopuolelle. Niinpä Paavo jatkoi.
  - Sehän tepsi kuin kuin puukko vanahaan ihimiseen. Sinulla itelläsi on selevä uskottavuusongelma. Seon mietittävä miten luottamus pallautuisi.
 - Kovinpa tuo on saristunu ja pirunko tuollon välliä.Se ei siitä kummene. Oon aatellu sitäki jos lähtis reten käpyttelleen koko huushollista. Vappaana taeteilijana voesi olla hyväki saoma.
 - Elä ny hullujasi puhu. Suathan sinä tässä sentään katon piänpäälle ja sapuskaaki joka päevä.
 - Vaen se aenaenen kitinä joka asijasta se ottää ohtaan.
 - Siihenpä minä kiinnitinki huomiota. Sinulle pittee antaa siejätyshoetua.
 - Mitempä tuo hoetus. Jos sattuu?
 - Ei satu. Minnoon käöttäny systeemijä vuosia. Kerttu onnii nykyvään meleko säösiä.
 - Oon minä sen huomannu. Kerrohan millasta