---
 Jaskan Tunturi pärisi tasaisesti kuin ompelukone. Miehen mietteet olivat hiukan kiihtyneet. Yhteenotto Ellin kanssa oli tuonut mieleen, kesäisen rakennusajan.
  Mustasukkaiset tunnot pelmusivat miehen mielessä, niin että meinasi epähuomiossa ajaa ojaan. Sai kuitenkin viimetingassa pyöräytettyä mopon taas oikeaan kurssiin.
  Tonttisen tiehaaraa lähetessään, hänen mieleen nousi Reetan pyöreät alastomat muodot, joita hän kulttuuriyönä oli saanut ihailla.
  Jaskan naama vetäytyi virneeseen kun muisti näkymän kun oli Reetaa työntänyt takapäästä ikkunasta pihalle. Olihan se ollu komijaa katsoa.
  Vain sehän pittää käyvä kahtomassa, jos hyvinkin Reeta on suohullaan ja Jallukin jossain korpikuusen alla tuohaamassa, Jaska mietti tunsi haaranperässä meleinpä pakotusta kun kalu tempausi kovaksi.
  Vai pirkeesi. Onhan se Ellikin käynyt vieraessa. Miksempä minäkin, Jaska vaiensi pienen tuntonsa soimauksen ja käänsi mopon Tonttisen pihatielle

Tonttisen pihamaa oli autio ja tyhjä. Vanha sohva romotti keskellä pihaa ja kaikenlaista roinaa oli nurkat täynnään. Tonttisen mökin lisäsiiven lautaseinät romottivat valkeina, maalia itkien.
 - Eipä se Jallu taija saaha sevvertaa aikaan, että sutisi mökkisä maalipinnalle. Oesi somemman näkönen ku oesi sammaa sävyä vanhanosan kanssa, Jaska mutisi itekseen.
  Jaska parkkasi moponsa uuden rakennusosan seinää vasten.Moponjalusta oli jotenkin vinksollaan. Lienee joku ruuvi pudonnut. Vaan eipä se mopolla ajoon vaikuttanut.
  Jaska kähni eteisen ovelle ja työntyi sisään. Tuvan ovi oli seuraavana. Jaska pysähtyi kuulostelemaan kuuluiko sisältä mitään.
 Pelkkä hiljaisuus oli kuuntelun tuloksena, niinpä Jaska vetäisi oven rivasta ja astui tupaan.
 Tuvassa oli tilanne aivan kuten aina ennenkin. Likaisija ryysyjä oli siellä täällä. Työkalujakin oli unohtunut penkille, pokasahasta lähtien. Avattuja sanomalehtiä oli latttialla ainakin viikon numerot.

Sohvalla tuvan peräseinällä Reeta vetelee hirsiä. Suu on kuin musta aukko tuntemattomaan. Jaska rykäsee ja mennee lähemmäksi, mutta Reeta vetelee unija mistää tietämättä.
  Reetan reijet ovat melkein vasirajaan paljaana ja Jaska tuntee palan nousevan kurkkuun. Taas Jaska rykäisee, mutta se ei tuo tilanteeseen muutosta.
  Jaska ei pysty hillitsemään itseään, vaan sipaisee kädellä valkeaa reittä, joka karheaan sormeen tuntuu sametin pehmeälätä.
  Reetan silmät revähtää auki ja suuaukko napsahtaa kiinni. Silmät tapailevat todellisuutta, kunnes pysähtyvät Jaskaan:
  - Kitulainen! Mitä rietasta siinä tulet sivijää naesta sorkkimaan. Ihime kun et satulaan hypänny. Se ei oesi ollu sinuntöeksi kummaa.
  - Päevää ensiksi pittää sanua. Ja sitten pittää lisätä että Kitulan Jaska ei tee koskaan mittää, iliman harkintaa. Oesitko ees ollu suohullaan?
  - Voe veikkonen! Kelejä löytyy joka lähtöön. Kokkeiletko?
  - Antaapa olla tähän hättään. Missä se Jallu, se ei oesi kuitenkaan hyvillään.

  - Jallu lähti kaupunkiin lasarettiin korijauttaan alusvikkaa. Saatana tuossa väekkyny elämän ja kuoleman välillä. On se siellä jo pari päevää ollut.
  - Vae semmosia sitä kuuluu. Ja Reeta on käyttäny tilannetta hyväkseen? Onko se Peräläinen...?
  - Voe veikkonen. Melekeen jokapäevänen vieras se Paavo on. On ihimeen älijä mies niinki ijäkkääksi, Reeta mainosti.
  Miten sulla ne vuokralaeset siellä alapehkossa. Se Patella oli tiukka paekka mennä suvena?
  - Multa seijoo niitä saanu. Mulla eijoo ikkää ollu satijaesija. Kaopunkin huorissa Peräläenen käöny.
  - Lieneeköhän aevan totta. Se pikkusen eppäelyttää. Seon semmonen vaeva, ettei sitä itelleen soesi.
 - Voen antaa takkuu, että puhas on. Saputilla pesen tuppaan joka ilta. Välliin päevälläki jos alakaa kutiseen.
 - Kutiseen?? Onkohan sitteki.
 - Eikö Kitulaenen tiijä etes sitä että *****a saattaa kutista iliman satijaestaki. Aekunen mies! Höh!

 - No, jos pitänee antaa periksi, kun minnen oekein tiijä nuota naesten metkuja.
 - Juoko Kitulainen kahavija? Oesi päeväkahaven aika.
 - Johan se kahavi maestuu, kun Elli oli niin impsulla päällä, ettei antanu!
 - Joo, se sinun akka on semmonen hienokas mahtaelija. Varmaanni *****unki puuteria tupsaottaa. Aena haesee niin imelälle. Onko Kitulaenen tutkinu asijaa?
  - Eipä siinä semmosija ehi tutkimaan kun on kiima päällä. Voekae se ollakki. En mene vastaan väettään, kun se Elli haesee niin monenlaeselle suihkeelle.
  - Hijelle ja pierulle se pittää naesenki haesta. Semmonen on luonnonmukasta ja kiihottaa miehen alakukantaseen kiimaan. Siihen kun sekottuu aetuva *****naromija, niin jopa lähti himot vähäksi aekaa, on se semmosta kyytiä.
   Jaska oli kuunnellu Reetan selostusta yhä yltyvän himon vallassa.

Pyöreänpullukka Reeta nakkasi raanun pois päältään ja alkoi konkoilla ylös. Tiukille joutunut peräpää antoi äänekkään vastalauseen pitkänä kumisevana pieruna.
 - No mitä se nuppa innuu, vaikka on saanut saman kuin sarvipääkin, Reeta tuhahti ja nousi tolpilleen.
 - Kato, kato, siellähän on kaasutehdas käynnissä. Kylläpä onkin äykeät tuoksut, Jaska sanoi nokkaansa nyrpistellen.
 - Joo, paineet ovat kohillaan. Kissautettaan kahvit, niin päästään kokkeileen joko pylly pyörii.
 -  Hyi helevetti. Sinähän märkänet sisältäpäen, vae luiskahtiko sulla kourallinen, sitä ihtijjään.
- Siinäpä arvaele..! Jokos alakaa kiimamittari nousta lukemiin? Reeta sanoi ja pyllisti Jaskalle viehkosti.
Jaska läpsäytti Reetaa kankulle ja sanoi:
 - Pittää saaha muutaki tuoksuva kuin ripulipaskan hajjuu. Miten tuo oesi jos ruiskautat illotiinijä niin ne satijaesetki kuolee.
 - Helevetti jos et vaekene satijaesista, niin minä näötän.
 - Sen kun näkisiki? Voesi tehä meleko mukavata.

 - Vielä suat vaekka nuolasta, jos vaen sisu ei mäne kaolalle, Reeta sanoi ja leikkasi vehnäsleetasta paksuja paloja.
 - Minähän en kenenkää kusisaomaa ala nuolemmaan. Kepillä suatan sorhuva jos tässä ny alakovvaa pikkusenkaa siltä tuntua.
 - Voe saakeli. Toenenko velttomulukku tässä on passattavana. Jallusta eijoo ollu vuosikausiin. Ja sulla ei oo nyt haluja. Voe taevaan taatto. Millekkä tässä rupijaa? Pitikö tuo Peräläinen kuhtua? Peräläenen tietää miten nainen tyyvytettään. Siinä silimät isköö tulta ja perse laolaa, Reeta selitti.
 - Elähän ny hönkyvä. Kahotaan kuhan juuvaan kahavit. Vaen niin tuo kusettaa, saako siellä tuolla uuvessa osastossa käyvä tiristämässä.
 - Se ku mennee vaen. Vaen sitte sinne ei jiähä asummaan. Minä jo kaasin kuppiin hölläkevettä.
 Jaska meni vessaan ja oli kovin huolestunut, kun ei tuntunut olevan yhtään sinnepäin. Ellin kansa riitelykö se oli vieny halun naisiin? Reetan kansa jos epäonnistuu, niin sen tietää kohta koko kylä.
  Mitä kummaa tässä keksisi, että ei menettäsi maenettaan kyvykkäänä uroksena.

 Jaska koitti muistella viehkoa kulttuurisihteeriä. Mielessään hän riisui Piritta-Tuuliliinan vaatteetkin, mutta ei sekään saanut mitään kiimavirtauksia aikaan.
 Jaska avasi vessanhyllystä oven ja näki siellä Reetan hajusteita. Hän avasi yhden purkin, jonka kannessa oli hoikka ja kurvikas naisen kuva. Hän nuuski sisältöä, mutta eihän sillä ollut vaikutusta.
  - Johan on helvettiä, mitä tässä nyt tekisi! Lempo kun tulikin Reeta mieleen. Pitänee juokasta kahvit ja keksiä jokin veruke., Jaska päätti ja sepalusta napittaen palasi tupaan.
 - Sehän olikin tiukalla. Joko se Jaskallaki on niitä miesten vaivoja?
 - Paskaa äkistin. Maha niin pirun kovalla, että meinovvaa persereikä haleta.
 - No, saekko sinä jäläkeläestä aekaan?
 - Totta puhhuin en. Minun pittääki ryykätä atteekkiin, rissiiniölijyvä ostaan, kunan kahavit juuvaan.
 . Täh? Mitä se meinovvaa?

 - Sitäpä ven että jätetään ne lystäelyt toeseen kertaan. Mullei oo nyt muu kovana kuin maha. Ellin peijuuna mitä sementtijä lie syöttäny.
 - No voe sen tolovannaa. Helevettijäkö tulit pesän lämmittään, eikä aletakkaa leipomaan. Jumaliste, Kitulainen tämä vielä muistetaan ja hyvinkin tarkkaan.
 - Mitä sullon hattää. Kyllä se Peräläinen polokasee paikalle. Killauta jos ei muuten. Mulla tosijaan tuli tämmönen.
   Jaska hörppi kuppinsa tyhjäksi muka kärsivän näköisenä. Reeta koitti
panna kättäkin kaulalle ja kuiskutti:
 - Nyt oesikki otollinen hetki, kun Jallu on lasareetissa ja mettänruusun saa poemija kuka vaen.
 - Muutenhan se kävisi, mutta kun ei käy. Minä sinne atteekkiin, Jaska sanoi ja alkoi etsimään kintaitaan.
 Reeta pyörähti nurkkakaapille ja veti sieltä täysinäisen pullon. Sipsutteli Jaskan luo ja sanoi:

- Kato sinä Kitulaenen mitä sitä teällä näkkyy. Joko sitä mahtannee suaha potkuva lemmentöehin?
  Jaskan suu revähti leveään hymyyn. Käsi jo tapaili Reetan esittämää pulloa, mutta Reeta nauroi härskisti ja keikutti takamustaan.
 - Kah, enpä minä välitä aineista kun olen mopolla liikenteessä. Saat lipitellähi iteksesi korpikuusen tuotteet, Jaska yritti...
 - Elä Kitulaenen kehtaa. Tiijän ettei oo Jaskan suu tuohesta, eikä seo mullakkaa, Reeta sanoi ja narskautti korkin auki ja otti pienet siivut putelin suulta.
 - Anna kun minäkin pikkusen maestan. Eijoo pontikkata saanu sitte kun viimeksi, Jaska jo heräsi pyytelemään.
 - Ei tule mieleenkää, ennen ku alat heittää ketineitäsi vähemmälle. Se roehahtaaki lempi meleko äkkijä kun imastaan vähä tätä linnunmaetuva.
 Jaskan mieli teki ryyppyä niin että alkoi riisua puseroa päältään.Ojensi sitten kätensä pulloa kohti, mutta Reeta oli armoton. Kuin orjapiiskuri hän komensi.
 - Kumiterät myös poekkee, niin suat sitte maestaa!
 Jaskan ei auttanut muu, kuin alkaa irroittaa kumiteräsaappaita jaloistaan.

Ähkien Jaska veti saappaat jalastaan. Kammottava jälkahien haju lehahti tupaan, että se sai jopa Reetan, monia hajuja kokeneen nykerönenän kipristymaään.
 - Voe suakeli. Mikä helekutin paskatehas sulla suappaessa on. Mievommilla myrkyillä tapetaan kettuja.
 - Itehhän vuajit heittämmään suappaat poekkee. Ei kae sieltä voe ruusuntuoksuja lemahtaa. Annahan ny se putelli. Suatana kun on monet viikot kutjotanna kuivin suin.
 - Ehei, ei se niin helepölla irtuva. Villapaeta poekkee ja paeta kans. Kahotaan sitte, Reeta härnäsi.
 - Vuan nämähän äkkijä lähtöö, Jaska sanoi ja tempasi molemmat paidat yhtäaikaa päältään.
 - Kaho, kaho! Sehän Jaskalla on ruppi pysynnä tämmissä kunnossa. Aevan tässä naesimmeitä heikottee, kun kahtoo Jaskan lihaksia ja noeta kiharraesia rintakarvoja.
 - Älä siinä pökise joutavia. Anna jo se ryyppi...

 Reeta otti pöydältä vähemmän puhtaan juomalasin. Kaatoi siihen ehkä ruokalusikallisen pontikkaa ja ojensi sen Jaskalle.
 - Jumaliste, tämä on pelekkee pilikantekkoo. Lotjaota las pirpintaan, Jaska väheksyi
 - Ei tipu. Maestele ensin onko potkua!
 Jaska nakkasi tipat kurkkuunsa ja pikkuisen ähkäisi. Ojensi lasin ja vaati lisää.
 - Ehhei. Ensin Kitulaenen löysee housut poekkee. Katoppa mittee sitä tiällä on, Reeta sanoi ja vetäisi rintansa esille, resuisen puseron kätköistä.
 Jaska tuijotti tissin päässä näkyvää nännipihaa ja haukkoi henkeään. Silmät aivan pullistui päästä ja sitten tuli mieheen vauhtia. Äkkiä Jaska oli ilkosillaan ja Reetan kimpussa. Reeta nauraa kihersi ja yritti toppuutella, mutta Jaskan oli vallannut kova kiima ja yritti raahata Reetaa sänkyä kohti.
 - Elä nyt saakeli oo hättäenen. Otahan tuosta kunnon tusjaukset, että jaksat jylymee kotva aekoo.

Jaska imasikin kunnon tujaukset ja vielä toisellekin jalalle ja tunsi, että kiima kasvoi koko ajan. Reeta ketkutteli ja sehän teki Jaskalle eetvarttia. Alkoi olla toimeenpanon aika.
  Silloin rysähti porstuan ovi ja Jaska jäykistyi suolapatsaaksi ja sähisi Reetalle.
 - Sen ketale, valehtelit. Suakeli se Jallu torreotuu kun näkköö tämän hommelin.
 - Eipä se maha olla Jallu! Kaopukistahan tuo uamusella soettoo killuutti. Joku muu siellä ny vuaniutuu. Ettei se vuan ou Kitulaesen muija?
 Kuin rasvattu salama Jaska livahti uunin taakse piiloon ovestatulijan katseelta. Reetakin koetti repiä jotakin kutaletta alastomuutensa peitoksi.
  Kohta kuului ovelta koputus. Reeta korotti äänensä ja kiljui:
 - Vieras outtee ny vähäsen, että suan mörskän pikkusen siistimpään kuntoon!
 - Vuan mullehan tuo vältteee, kuului Perälän Paavon jyhkeä ääni.Ja saman tien Paavo vetäisi oven auki.

- paavo persale! Jaskalla pääsi ja hyppäsi housuja etsiin.
 - Mitteepä tuota turhan takkii jätät homan puolitiehen. Urakoehan loppuun, jiäp tuota mullennii, Paavo sanoi ja istahti soututuoliin.
 - Mänpä fiilikset, sen verran sävväytti kun yllätit. Jiäköön seuraavaan kertaan, Jaska sanoi ja nyki housuja jälkaan.
 - Jo suakeli se tuo Kitulaenen onnii säekky mies. Ei se suanu tuassii mittee aekoon. Ei vielä hipassukkaa, Reetakin konkoili istualleen ja iski Paavolle silmää.
  Jaska riensi pöydälle jääneen pontikkaputelin kimppuun ja kippasi siitä pitkän ryypyn ja katsoa muljautti Paavoa äkäisesti.
 - Mitenpä se Kitulaenen on kululla, Paavo kysyi jotakin sanoakseen.
 - No, mistäpä sitä mökkiläeselle tullee aotot ja pelit, hyvä kun on tuo moponresu, ettei tarvi aevan munamankelia polokia.
 - Joko se Elli on sitä uutta mopon ostua siunannu. Eikö se ollut ihan aamenta vaelle.
 - Persiilleen se män koko homma. Männy niin sekasi tuo avijoelämä. Elli on oppinna niin persoksi, että kutteotuu joka jätkän kansa.Minä jos ehotan niin torraotuu. En oekein tiijä mille tässä alakasi, kun suap selipaattija seilata viikkotolokulla. Kykyki tässä mennee kun on kovat paeneet.
On niin ärijäki ettei paremmasta välijä. Ellin asijoella minä oon nytki. Meinasin vaen hakija Reetalta putelin. Pikkusen helepottasi tätä ankeotta.
 - Joo siltähän se minustahi näötti. Sulloli rahat vissiin alushousujen takalakkarissa, Paavo nauroe.

 - Eihän mulla ollu suorohommat mielessä ollenkaa, vuan tuo Reeta alako puhuva riettaeta niin älijähti seisomaan.Eikä Reetalla oo suuremmin vastaan niitä hommija.
 - Sepä Kitulaesen homma ei palijo verijä väpsäötä. Vuan mänishän se Kitulaenennii jos jotahi saes aekoon. Vuan ei! Suakeli, vuan yhtä ähreemistä, Reeta tuhahteli.
  Jaska otti taas pitkän ryypyn ja ojensi sitten pullon Paavolle. Paavo ensin pikkuisen empi, mutta otti kuitenkin pullon ja käytti sitä huulillaan.
 - Aevanko se luonnonmaksun päälle Reeta tarijuvaa näen hyvvee aenetta? On tosijaan hyvvee ja ponnekasta.
 - Eipä siitä Jaskasta oo luonnossamaksajaksi. Saa kyllä kaevoo kuvettaan.
 - Kevijä on mulla lompsa. Hyvä kun saan ne ostokset jotka Elli halusi. Vaen se minun häätyyki lähtiä sinne kirkolle.Kyllä kae se Paavo tuon Reetan hoetelee.Maksppa kaveruuven nimissä minunnii ossuus.
 - Kyllähän sinä et tuossa kunnossa nouse mopon selekään. Polliisi sattuu niin kuokkimaan jouvvut.
 - Sepä tuo onki melekeen sama. Seon Elli niin vihurissaan siihen muutamaan Kärhämäeseen, että paremmat palavelut löytyy vaekka mistä.
 - Eijoo yhtää ihime jos Elli on äriänä. Kovin nuo Kitulaisen sänkyhommat ovat mitättömällä tasolla.