Luin tässä viikolla jostakin lehdestä (MT ?), että USAssa alkaa olla jo glyfosaatin kestäviä rikkakasvikantoja. Resistenssin kehittyminen kestää noin kymmennen vuotta. Eikös tämä kuulosta aika pahalta, jos ajatellaan nimenomaan geenimuunneltuja glyfosaattiviljelyyn kehitettyjä kasveja?

Käykö kasvinsuojeluaineille samoin kuin penisilliinille eli käyttö pitää kohdentaa vain tosi tarpeeseen? Pahalta näyttää sanon minä.

Luin tässä viikolla jostakin lehdestä (MT ?), että USAssa alkaa olla jo glyfosaatin kestäviä rikkakasvikantoja. Resistenssin kehittyminen kestää noin kymmennen vuotta. Eikös tämä kuulosta aika pahalta, jos ajatellaan nimenomaan geenimuunneltuja glyfosaattiviljelyyn kehitettyjä kasveja?

Käykö kasvinsuojeluaineille samoin kuin penisilliinille eli käyttö pitää kohdentaa vain tosi tarpeeseen? Pahalta näyttää sanon minä.

Olen tästä ennenkin kirjoittanut. On vain ajan kysymys koska tästä tulee ongelma: glyfosaattia käytetään usein, ja vielä tilanteissa joissa teho on jo etukäteen tiedetysti "vajaa".

Kun tätä tehdään vielä erittäin laajasti alueellisesti katsoen, niin onhan se nyt kumma jos ei tällaisella valintajalostuksella kestävät kannat seuloonnu esiin.

Sama seuraus lienee luvassa suorakylväjien toistuvasta kevätruiskutuksista pienillä annoksilla. Luonnossahan on jo glyfosaattia kestäviä kasveja luonnostaan, vaikkapa valkoapila....

Lainaus käyttäjältä: Herra Heinamaki - 18.05.08 - klo:00:06

Luin tässä viikolla jostakin lehdestä (MT ?), että USAssa alkaa olla jo glyfosaatin kestäviä rikkakasvikantoja. Resistenssin kehittyminen kestää noin kymmennen vuotta. Eikös tämä kuulosta aika pahalta, jos ajatellaan nimenomaan geenimuunneltuja glyfosaattiviljelyyn kehitettyjä kasveja?

Käykö kasvinsuojeluaineille samoin kuin penisilliinille eli käyttö pitää kohdentaa vain tosi tarpeeseen? Pahalta näyttää sanon minä.

Olen tästä ennenkin kirjoittanut. On vain ajan kysymys koska tästä tulee ongelma: glyfosaattia käytetään usein, ja vielä tilanteissa joissa teho on jo etukäteen tiedetysti "vajaa".

Kun tätä tehdään vielä erittäin laajasti alueellisesti katsoen, niin onhan se nyt kumma jos ei tällaisella valintajalostuksella kestävät kannat seuloonnu esiin.

Eikös se ole hyvä, sittenhän kaikkien on siirryttävä luomuviljelyyn

Pari linkkiä maailmalta torjunta-aine resistenssistä:

http://www.weedscience.org/In.asp

http://www.weedscience.org/Summary/UspeciesMOA.asp?lstMOAID=12

Jälkimmäisessä glysiineille kestäviä rikkakasvikantoja, ensimmäiset löydöt jo vuodelta 1996 Australiasta..

Lainaus käyttäjältä: Wejjo - 18.05.08 - klo:08:05

Lainaus käyttäjältä: Herra Heinamaki - 18.05.08 - klo:00:06

Luin tässä viikolla jostakin lehdestä (MT ?), että USAssa alkaa olla jo glyfosaatin kestäviä rikkakasvikantoja. Resistenssin kehittyminen kestää noin kymmennen vuotta. Eikös tämä kuulosta aika pahalta, jos ajatellaan nimenomaan geenimuunneltuja glyfosaattiviljelyyn kehitettyjä kasveja?

Käykö kasvinsuojeluaineille samoin kuin penisilliinille eli käyttö pitää kohdentaa vain tosi tarpeeseen? Pahalta näyttää sanon minä.

Olen tästä ennenkin kirjoittanut. On vain ajan kysymys koska tästä tulee ongelma: glyfosaattia käytetään usein, ja vielä tilanteissa joissa teho on jo etukäteen tiedetysti "vajaa".

Kun tätä tehdään vielä erittäin laajasti alueellisesti katsoen, niin onhan se nyt kumma jos ei tällaisella valintajalostuksella kestävät kannat seuloonnu esiin.

Eikös se ole hyvä, sittenhän kaikkien on siirryttävä luomuviljelyyn

Eihän se ole mikään hyvä asia, pitäähän halpaa bulkkia olla markkinoilla jotta erikoistuotteilla voi tehdä bisnestä 

Kyllä niitä tulee tällä ruiskutusmäärällä,varsinkin suorakylväjät edistävät niiden kehittymistä.
Huonolla muokkauksella ja holtittomalla kasvinsuojelusineiden käytöllä aiheutetaan vielä ongelma rikkakasvitilanteeseen.
Tietenkin nämä polttoaineenhinnat ja tilakoon kasvamiset kannustaa suorakylvöön,pitäisi eu-herrojen hoksata se homma että mitä pienemmät tilakoot olisi,sitä paremmin ne tulee hoidettua,se on fakta.
Itse ehdottaisin tähän ongelmaan tukien keskittämistä tiettyyn rajaan asti,saataisiin pienemmät tilat kannattamaan ja pellot ja elintarvikkeet pysyisivät puhtaina ja hyväkuontoisina.
Eli (älkää isotilalliset suuttuko) Tukioikeudet vaikka vain 100ha saakka siten että nykyinen tukimäärä jaettaisiin tälle alalle. Pienet pärjäisivät paremmin ja isoimmilla tiloilla kaikki yli 100ha olisi omasta pussista viljelyä ja saataisiin ns.näennäis viljelyä pois ja tähdättäisiin paremmin siihen mitä pellolta saadaan irti.

Löytyipäs mielenkiintoinen juutuupivideo glyfosaattiresistenssistä:

http://www.youtube.com/watch?v=wdy-lvnvWBg

Kyllä niitä tulee tällä ruiskutusmäärällä,varsinkin suorakylväjät edistävät niiden kehittymistä.

Ei koske Suomea. Näin ajatellaan laajasti. Varmaan näiden preerioitten ulkomaanelävien viljelijöiden ongelmaksi jää.

-SS-

Luin tässä viikolla jostakin lehdestä (MT ?), että USAssa alkaa olla jo glyfosaatin kestäviä rikkakasvikantoja. Resistenssin kehittyminen kestää noin kymmennen vuotta. Eikös tämä kuulosta aika pahalta, jos ajatellaan nimenomaan geenimuunneltuja glyfosaattiviljelyyn kehitettyjä kasveja?

Käykö kasvinsuojeluaineille samoin kuin penisilliinille eli käyttö pitää kohdentaa vain tosi tarpeeseen? Pahalta näyttää sanon minä.

Pahalta on kuulostanut jo tovin aikaa! Aivan sama asia on loislääkkeiden käytöllä, rokotteiden käytöllä, perunan ruttoruiskutuksilla ja millä tahansa, millä yritetään vaikuttaa luonnonkiertokulkuun totaalisesti. Aina pitäisi vain kohdentaa ja käyttää VAIN tosi tarpeeseen. Pahin, lyhytnäköisin toimi on ennaltaehkäisy. Taudit tulee taudit menee ja on mahdollista elää ongelmien kanssa rinnakkain. Kun tiede kompastuu, puhutaan "uhrauksesta tieteen hyväksi" luonnon hyväksi ei olla valmiita uhraamaan mitään.

Monsanton miehet kolkuttelevat pian mummonmökin ovea, eikös siellä takapihalla kasva sitä perinnemaissia? Näinhän jo kävikin jonkin kasvitaudin kohdalla, muistaakseni sokeriruo`n, oli jalostettu ja käytetty samaa lajia ympäri Amerikkaa, tuli tuho ja alkuperäislajikkeita etsittiin sitten kissojen ja koirien kanssa.

Lainaus käyttäjältä: Herra Heinamaki - 18.05.08 - klo:00:06

Luin tässä viikolla jostakin lehdestä (MT ?), että USAssa alkaa olla jo glyfosaatin kestäviä rikkakasvikantoja. Resistenssin kehittyminen kestää noin kymmennen vuotta. Eikös tämä kuulosta aika pahalta, jos ajatellaan nimenomaan geenimuunneltuja glyfosaattiviljelyyn kehitettyjä kasveja?

Käykö kasvinsuojeluaineille samoin kuin penisilliinille eli käyttö pitää kohdentaa vain tosi tarpeeseen? Pahalta näyttää sanon minä.

Pahalta on kuulostanut jo tovin aikaa! Aivan sama asia on loislääkkeiden käytöllä, rokotteiden käytöllä, perunan ruttoruiskutuksilla ja millä tahansa, millä yritetään vaikuttaa luonnonkiertokulkuun totaalisesti. Aina pitäisi vain kohdentaa ja käyttää VAIN tosi tarpeeseen. Pahin, lyhytnäköisin toimi on ennaltaehkäisy. Taudit tulee taudit menee ja on mahdollista elää ongelmien kanssa rinnakkain. Kun tiede kompastuu, puhutaan "uhrauksesta tieteen hyväksi" luonnon hyväksi ei olla valmiita uhraamaan mitään.

Monsanton miehet kolkuttelevat pian mummonmökin ovea, eikös siellä takapihalla kasva sitä perinnemaissia? Näinhän jo kävikin jonkin kasvitaudin kohdalla, muistaakseni sokeriruo`n, oli jalostettu ja käytetty samaa lajia ympäri Amerikkaa, tuli tuho ja alkuperäislajikkeita etsittiin sitten kissojen ja koirien kanssa.

Banaanintuotanto on ainakin ongelmissa. Kaikki syötävät banaanit ovat samaa lajiketta, nyt on tauti päällä ja uutta lajiketta koitetaan etsiä 

Lainaus käyttäjältä: Herra Heinamaki - 18.05.08 - klo:00:06

Luin tässä viikolla jostakin lehdestä (MT ?), että USAssa alkaa olla jo glyfosaatin kestäviä rikkakasvikantoja. Resistenssin kehittyminen kestää noin kymmennen vuotta. Eikös tämä kuulosta aika pahalta, jos ajatellaan nimenomaan geenimuunneltuja glyfosaattiviljelyyn kehitettyjä kasveja?

Käykö kasvinsuojeluaineille samoin kuin penisilliinille eli käyttö pitää kohdentaa vain tosi tarpeeseen? Pahalta näyttää sanon minä.

Pahalta on kuulostanut jo tovin aikaa! Aivan sama asia on loislääkkeiden käytöllä, rokotteiden käytöllä, perunan ruttoruiskutuksilla ja millä tahansa, millä yritetään vaikuttaa luonnonkiertokulkuun totaalisesti. Aina pitäisi vain kohdentaa ja käyttää VAIN tosi tarpeeseen. Pahin, lyhytnäköisin toimi on ennaltaehkäisy. Taudit tulee taudit menee ja on mahdollista elää ongelmien kanssa rinnakkain. Kun tiede kompastuu, puhutaan "uhrauksesta tieteen hyväksi" luonnon hyväksi ei olla valmiita uhraamaan mitään.

Monsanton miehet kolkuttelevat pian mummonmökin ovea, eikös siellä takapihalla kasva sitä perinnemaissia? Näinhän jo kävikin jonkin kasvitaudin kohdalla, muistaakseni sokeriruo`n, oli jalostettu ja käytetty samaa lajia ympäri Amerikkaa, tuli tuho ja alkuperäislajikkeita etsittiin sitten kissojen ja koirien kanssa.

Btw mehiläispuolella myöskin on maksettu oppirahoja. Varroa punkin torjuntaan viisaat kemistit kehittivät monen moisia mömmöjä, mutta punkin peijakas tuli heti muutaman vuoden jälkeen resistentiksi torjunta-aineille. Tarhaajat kärsivät suuria tappioita tehottomasta torjunnasta. Nykyisin käytössä on luonnon omat hapot :muurahais ja oksaalihappo, mitkä ainoina tehoavat öpykkään. Näillä pystytään rajoittamaan punkin lisääntyminen minimiin, mutta pois pesistä loista ei koskaan saa.

Kyllä niitä tulee tällä ruiskutusmäärällä,varsinkin suorakylväjät edistävät niiden kehittymistä.
Huonolla muokkauksella ja holtittomalla kasvinsuojelusineiden käytöllä aiheutetaan vielä ongelma rikkakasvitilanteeseen.
Tietenkin nämä polttoaineenhinnat ja tilakoon kasvamiset kannustaa suorakylvöön,pitäisi eu-herrojen hoksata se homma että mitä pienemmät tilakoot olisi,sitä paremmin ne tulee hoidettua,se on fakta.
Itse ehdottaisin tähän ongelmaan tukien keskittämistä tiettyyn rajaan asti,saataisiin pienemmät tilat kannattamaan ja pellot ja elintarvikkeet pysyisivät puhtaina ja hyväkuontoisina.
Eli (älkää isotilalliset suuttuko) Tukioikeudet vaikka vain 100ha saakka siten että nykyinen tukimäärä jaettaisiin tälle alalle. Pienet pärjäisivät paremmin ja isoimmilla tiloilla kaikki yli 100ha olisi omasta pussista viljelyä ja saataisiin ns.näennäis viljelyä pois ja tähdättäisiin paremmin siihen mitä pellolta saadaan irti.

Juuripa näin.

Pahin, lyhytnäköisin toimi on ennaltaehkäisy.

Mutta tämä ennaltaehkäisy on nykyisen käyttöpolitiikan peruste. Aineet ostetaan sen mukaan mikä on kylvösuunnitelma. Katsotaan koko kemiallisen ohjelman sadonlisä ainekauppiaan esitteestä. Lisätään tämä sadonlisä valmiiksi budjetoiduksi tulopuolelle, jolloin aineet ovat tavallaan "ilmaiset" hankkia, "maksavat itsensä takaisin".

Miten millään voitaisiinkaan maksimituottoa hakeva viljelijä pakottaa luopumaan ruiskutuksesta, joka sivuvaikutuksenaan AINA lisää satoa vähintään ruiskutuspanostuksen verran, joskus sitten paljonkin enemmän.

-SS-

Ylläoleva saattaa olla jonkin katugallupin mukainen käsitys viljelijöiden torjunta-aineiden käytöstä.
Väitän ettei se ole kuitenkaan yleinen käytäntö. Aineita saatetaan kyllä hankkia varautuen pahimpaan, mutta käyttöpäätös tehdään sitten kun tilanne on päällä.
Loput jäävät reserviin seuraavalle sesongille. Pelkästään hinta sanelee sen.

Sadonlisän tavoittelukin on vähän niin ja näin...itse näen vastakkainasettelun lähinnä tämäntyyppisenä että puidaanko juolavehnäistä, saunakukkaista, mataralla kuorrutettua vaiko suht puhdasta viljaa.
Ja onko ko. vilja mätälaossa vai pystynpuoleista.
Loppu on hienosäätöä, kilo lisää tai vähemmän.