Ihme kun ei keskusteluta tuo eilinen Maastullin juttu, jossa haastateltiin tätä 10 vuotta Ruotsissa tutkijana toiminutta Juhana Vartiaista, joka on vieläpä demari, aika lullukkameininki on meillä Suomessa verrattuna Ruotsiin. Tässä juttu vielä kopioituna:
Ruotsi nujersi pakkotyöllä
heikkenevän huoltosuhteensa
Työstä tehtiin Ruotsissa lähes pakollinen vaihtoehto. Niinpä rahat riittävät jatkossakin. Suomessakin olisi kiire kääriä hihat.
TUKHOLMA (MT)
Tehdään yksi asia heti selväksi: Juhana Vartiainen ei aio neuvoa.
Pitää tehdä -ohjeiden sijasta hän kertoo kylmän viileästi, kuinka Ruotsissa on toimittu ja mihin se on johtanut.
”Olen yrittänyt puhua siitä, että Ruotsin hallituksen työn tarjonnan politiikka on oikea vastaus heikkenevään huoltosuhteeseen. Se on ainoa tapa pitää huoli hyvinvointipalveluiden rahoituksesta, mutta sitä ei Suomessa ole riittävästi ymmärretty.”
Suomessa hallitus pähkäilee juuri nyt, kuinka kattaa budjetissa ammottava miljardien aukko ja saada työvoima ja rahat riittämään palveluihin.
Vartiainen, 53, on seurannut näiden kysymysten ratkomista Ruotsissa kymmenisen vuotta, valtaosan siitä Ruotsin valtion tutkimuslaitoksen Konjunkturinstitutin palveluksessa.
Huhtikuussa hän palaa Suomeen, Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen ylijohtajaksi.
Vartiaisella on takavuosilta kokemusta Suomesta sekä tutkimuksen että politiikan piiristä. Hän on toiminut muun muassa SDP:n talouspoliittisessa työryhmässä ja on yhä SDP:n jäsen.
Isompi osa
saatava töihin
Ehkä juuri tätä taustaa vasten Vartiaisen puheet kuulostavat suorastaan epädemarimaisilta.
Mitä Vartiainen on siis lahden takana oppinut?
Sen, että Suomea isompi osa ihmisistä käy työssä. Työnteko on tehty suorastaan pakolliseksi vaihtoehdoksi.
Ansiotuloveroa on alennettu pienituloisimmilta ja verovapaan tulon ylärajaa on nostettu. Kun samalla on supistettu työttömyyskorvausten tasoa ja maksuaikaa ja tiukennettu työn vastaanottamisvelvoitetta, työssäkäynti on alkanut houkutella pois toimettomuudesta.
Työperäistä maahanmuuttoa on helpotettu, mikä näkyy katukuvassakin. Tosin moni ulkomaalaistaustainen on jo syntynytkin Ruotsissa.
Ruotsissa jäädään eläkkeelle Suomea myöhemmin. Ruotsissa 70 prosenttia 55-vuotiasta käy työssä, Suomessa 56 prosenttia.
Ruotsissa on poistettu palkka ensimmäiseltä sairauspäivältä.
Kansankoti
vaatii veronsa
Jatketaan: Työkyvyttömille etsitään uusi työ – vaikka toiselta alalta.
”Jos esimerkiksi olet ollut aivokirurgi 60-vuotiaaksi ja kädet alkavat vapista, pitääkö alkaa bussikuskiksi? Se on kiistanalaista politiikkaa, jonka monet kokevat loukkaavana”, Vartiainen sanoo.
”Tällaisia muutoksia ei voi ajaa läpi yhdessä yössä, mutta ne ovat vieneet kansankodin kulttuuria siihen suuntaan, että kaikilla on velvollisuus elättää itse itsensä.”
Huh. Meillä mentäisiin jo lakkoon.
Mutta Ruotsissa malli toimii. Se vetoaa sekä porvarillisiin ahkeruusarvoihin että työväenliikkeen ajatteluun siitä, että yhteiskunnallisia ongelmia ratkotaan työtä tekemällä.
Poliitikot ottavat
aidosti vastuuta
Etujärjestöjen vallassa onkin Vartiaisen mielestä ”todella suuri ero” Ruotsin ja Suomen välillä.
”Ruotsissa poliittiset päättäjät kyllä kuulevat niitä, mutta eivät kysy niiltä eivätkä välitä niistä.”
Esimerkiksi eläkeikää ei Vartiaisen mukaan ”ikinä” annettaisi Ruotsissa etujärjestöjen päätettäväksi.
”Jotenkin täällä Ruotsissa lähdetään siitä, että kun on eduskunta valittu, hallituksen täytyy saada hallita. Hallitus käyttää Suomea selvemmin talouspoliittista valtaa mutta ottaa myös vastuuta ja uskaltaa perustella ikäviä päätöksiä.”
Hallitus pitää myös riitansa omana tietonaan ja esiintyy julkisuudessa yhtenä rintamana.
Suomessa taas äänestetään kansanedustajia, jotka puhuvat vähän pehmoisia ja jotka vetäytyvät valtiovarainministeriön ja etujärjestöjen selän taakse. ”Kyllähän me, mutta kun nuo muut...”
Eli mammanpojat asuvatkin tässä päässä Itämerta?
Kateutta voi olla,
mutta haittaako se?
Palkoistakin sovitaan Ruotsissa pitkälti paikallisesti eli esimiehen kanssa käytävässä kehityskeskustelussa. Vartiaisen mukaan enää ei edes ajatella, että kaikille sama palkka samassa työpaikassa.
Kateuttakin voi ilmetä. Haittaako se?
”Yksilölliset palkankorotukset ovat työnantajan edustajalle tehokas vipu työsuorituksen puristamiseen. Jos tyyppi sanoo, että en mä viitsi tehdä tota, seuraavassa palkkakeskustelussa ei käy kovin hyvin.”
Ruotsin hyvä taloustilanne ja Suomen nykyiset säästötarpeet eivät liity euroon, Vartiainen korostaa.
”Eurokriisi on tilapäinen taloudellinen häiriö, mutta säästötarve johtuu siitä, että työvoima pienenee eikä asialle ole tehty tarpeeksi. Asioita voi hoitaa hyvin tai huonosti euron sisällä tai ulkona.”
Kiinteistövero
– hyvä kannustin
Työntekoon kannustavat parhaiten verot, jotka eivät liity työpanokseen.
”Taloustieteilijöiden vakiovastaus on, että jos jotakin veroa pitäisi nostaa, se on kiinteistövero. Se korreloi ihmisen varallisuuden ja tulojen kanssa ja sitä pitää maksaa riippumatta siitä, tekeekö työtä vai ei. Siitä koituvaa taloudellista ahdinkoa voi sitten lievittää lisäämällä työntuntejaan.”
Sen sijaan arvonlisä- tai perintöveron alentaminen eivät työllistä.
”No, eivät todellakaan! Kukaan ei tee enemmän töistä siksi, että sapuska on halvempaa tai että saa perintöä.”
Eli Suomen hallitukset ovat heittäneet rahaa kankkulan kaivoon saamatta hyötyä työllisyyteen.
EIJA POUTANEN
Suomessa tosiasiassa valta on etujärjestöillä, kun hallitus ei meillä uskalla yksipuolisesti nostaa eläkeikää, tai tehdä paljon muutakaan, kysymättä lupaa etujärjestöiltä.
