Nyt alkaa olla ajankohtainen asia miettiä, jatkanko vieraan työssä vai ostanko tilan vanhemmiltani... Vähän kaikenlaisia mietteitä ja keskustelua asiasta kaipaisin. Tuotantosuuntaa, kauppahintaa jne ei ole vielä ollenkaan selvillä, kun olen vasta siinä vaiheessa mietinnöissäni, että haluanko sitoa itseni stressaavaan ja fyysisesti raskaaseen työhön ja muuttaa syrjäkylälle kauas kaikesta...

Kaduttaako teitä maanviljelijäksi ryhtyminen?

Navettakin olisi tarjolla. Pieni parsinavetta, jonne pitäisi uusia ainakin lypsykone ja parsikalusteet ja kaikenlaista pientä pintaremppaa tehdä. Parret ovat kuitenkin suht tilavat eikä pää osu kattoon.  Onko nykyään kannattavaa pitää suunnilleen kahtakymmentä lypsävää vai onko ainut vaihtoehto uusi ja iso navetta?

Tiedän, että aina helpommalla pääsen "vieraan työssä", mutta kuitenkin ajatus omista lehmistä kiehtoo... 

Riippuu tukialueesta. Tukikeleposesta peltoalasta, jne.. Siin on pari muuttujaa Jos velatta pääset alakuun, ni ei tilanpito saa kaatua tuonkokosen parsinavetan remppaan.
Ite pärijään 24 lehemälä, ja väittäsin että helepommala pääsen ku missään "oikeisa" töisä. Renkiäkin on vara pitää.
Mitä sielä maalikylilä on sellasta mikä on elämäle välttämätöntä? Ite asun 12km pääsä kaupasta ja 75km pääsä lähimmästä isohkosta kaapuntista. Hyvin oon viihtyny, kun on vireä kylä ja kauniit maisemat.

Tukikelposta peltoa on hyvinkin riittävä määrä tuon kokoiselle karjalle. Ja C2 on tukialue.

Ehkä eniten mietityttää oma jaksaminen; miten sitä jaksaa lypsää 2 kertaa päivässä, joka ikinen päivä. Ja sitten kaikki paperityöt jne... Mutta tiedän kyllä minua tollompiakin kavereita, jotka tilaa pyörittävät, että... 

se on vaan niin monesta asiasta kiinni. Kyllä tuolla luultavasti suht. helposti itsensä elättää kunhan ei liikoja vaadi, tosin mitään erikoista ei voi vaatia. Tuollaisesta lähtökohdasta meilläkin lähdettiin liikkeelle, tosin nyt on niin pinta-alaa, eläimiä kuin velkaakin paljon enemmän kuin aloittaessa. Mutta itse en ainakaan kadu.

Tukikelposta peltoa on hyvinkin riittävä määrä tuon kokoiselle karjalle. Ja C2 on tukialue.

Ehkä eniten mietityttää oma jaksaminen; miten sitä jaksaa lypsää 2 kertaa päivässä, joka ikinen päivä. Ja sitten kaikki paperityöt jne... Mutta tiedän kyllä minua tollompiakin kavereita, jotka tilaa pyörittävät, että... 

Tässä tulee se maidontuottajan ja maanviljelijän välinen ero. Jos lehmähomma ei kiinnosta, on siihen ihan turha lähteä pelkästään bisnesmielessä. Lypsyjen välillä on aika monta tuntia aikaa, jolloin näin talvisaikaan voi tehdä kuten Nygårdin laulussa sanotaan.

Riippuu tukialueesta. Tukikeleposesta peltoalasta, jne.. Siin on pari muuttujaa Jos velatta pääset alakuun, ni ei tilanpito saa kaatua tuonkokosen parsinavetan remppaan.
Ite pärijään 24 lehemälä, ja väittäsin että helepommala pääsen ku missään "oikeisa" töisä. Renkiäkin on vara pitää.
Mitä sielä maalikylilä on sellasta mikä on elämäle välttämätöntä? Ite asun 12km pääsä kaupasta ja 75km pääsä lähimmästä isohkosta kaapuntista. Hyvin oon viihtyny, kun on vireä kylä ja kauniit maisemat.

Harvoin Agronetissä on kirjoitettu mitään noin oivaltavaa ja tyytyväistä 

Äläkää ny antako liian ruusuista kuvaa, ite kun tykkään murehtia turhia ja olla vähän pessimisti.  On niitäkin maanviljelijöitä paljon, jotka manaavat työn määrää ja tuloja ei ole kuulemma ollenkaan ja velkavankeus painaa päälle...

Nimenomaan se lehmäpuoli kiinnostaa enemmänkin kuin peltotyöt, mutta tällä hetkellä pidän vapaapäiviäni niin suuressa arvossa, että se jatkuva parsinavetassa lypsäminen vähän hirvittää...

Oot varmaan käyny kokeilemassa miltä se lypsäminen maittaa? 
Mikä on pisin yhtämittainen  jakso minkä olet lypsänyt?

Meinaan vaan että kestääkö polvet , tai selkä?

Niin huonoa päivää ei vielä ole ollu (3vuoteen) että tekis mieli takasi vieraan töihin ja kun ihmisellä on tarpeeks lehmiä ei sen tartte huolehtia vapaapäivistä eikä muustakaan joutavasta murehtia

turha näihin hommiin on lähtä jos ei paikat kestä, onhan nuo vanhalla sukupolvella kestäny, Nykyajan ihmiset vaan valittaa niin heleposti

on muuten käsi niin p-erkeleen kipeä....

Riippuu tukialueesta. Tukikeleposesta peltoalasta, jne.. Siin on pari muuttujaa Jos velatta pääset alakuun, ni ei tilanpito saa kaatua tuonkokosen parsinavetan remppaan.
Ite pärijään 24 lehemälä, ja väittäsin että helepommala pääsen ku missään "oikeisa" töisä. Renkiäkin on vara pitää.
Mitä sielä maalikylilä on sellasta mikä on elämäle välttämätöntä? Ite asun 12km pääsä kaupasta ja 75km pääsä lähimmästä isohkosta kaapuntista. Hyvin oon viihtyny, kun on vireä kylä ja kauniit maisemat.

Itsellä saman verran eikä ole vielä laajennettu vaikka mieli olis tehny, tuli järki päähän ennen hulluutta

Kaduttaako teitä maanviljelijäksi ryhtyminen?

ei kavuta, vaen en suosittele kuiteskaa

Niin huonoa päivää ei vielä ole ollu (3vuoteen) että tekis mieli takasi vieraan töihin ja kun ihmisellä on tarpeeks lehmiä ei sen tartte huolehtia vapaapäivistä eikä muustakaan joutavasta murehtia

Tyytyväistä tekstiä tulee sieltäkin

Sanoisin, että jos itsellä on halua maataloushommiin, niin ala vaan ....
Rahallisesti ehkä muualla tienaat ihan saman, mutta ei nää niin huonoja hommia ole kuin väitetään.
On näissä hyvätkin puolet ....

En ole maatilan kasvatti, eikä mulla ole vanhemmilta ostettua tilaa, olen ihan muista hommista tullut alalle.