kuinka kauaskantoisia investointia raati nykypäivänä uskaltaa maatalouteen tehrä ?  tuntuu että pakolliset menoerätkin tuntuu jo kannattamattomilta kun ei tierä enää missä mennään vuodenkaan kuluttua, saako lyärä kintahat tiskiin.
alkaako seuraava maatalouren palkkojen nousukausi nälän saattelemana...

kuinka kauaskantoisia investointia raati nykypäivänä uskaltaa maatalouteen tehrä ?  tuntuu että pakolliset menoerätkin tuntuu jo kannattamattomilta kun ei tierä enää missä mennään vuodenkaan kuluttua, saako lyärä kintahat tiskiin.
alkaako seuraava maatalouren palkkojen nousukausi nälän saattelemana...

Täytyy luottaa tekemiseensä ja siihen, että tulevaisuudessakin syödään! Jos alkaa tuolla tavoin epäröimään, ei voi koskaan tehdä mitään merkittävämpää! Kun tilan kehitys loppuu, alkaa työhön leipääntyä ja tuolloin voi yhtä hyvin lopettaa koko touhun!

Itse ainakin näen tilan suuremmat hankinnat pitkäaikaisina sijoituksina, joihin toki liittyy tiedostetut riskinsä! Yrittämisessä on aina riskinsä, oli ala mikä tahansa!! Kyllä kalliit investoinnit (esim. kuivuri) täytyy väkisinkin laskea investoinneiksi, jotka kestävät lähemmäksi tuon 30 vuotta...toisin sanoen noin oman viljelyajan mittaisiksi!

Mukavaahan se ois kaikkee laitella ja rakentaa, mutta ei viitti velkahelvettiä itelleen tehdä.
Mukavampi sillontällön jotai tehdä ja ostella tietäen, että voi laittaa rukkaset naulaan millon huvittaa 

Mukavaahan se ois kaikkee laitella ja rakentaa, mutta ei viitti velkahelvettiä itelleen tehdä.
Mukavampi sillontällön jotai tehdä ja ostella tietäen, että voi laittaa rukkaset naulaan millon huvittaa 

sii saa sit usarit karehtia ko ovat ittesä ajaneet velka kiikkuhun ja jakkaras jalat narisee

Ihan sama kuin muussakin yritystoiminnassa - riskejä on ja ne on tiedostettava.

Yhtälailla pätee sekin, että ilman riskejä ei ole voiton mahdollisuutta.

Investoimattomuus ja riskien kaihtaminen on ihan käypänen strategia jos tarkoitus onkin ajaa tuotanto alas, eli otetaan kaikki hyöty irti "seinistä" ennenkuin kaatuvat päälle. Sitten ne saadut säästöt sijoitetaan johonkin muuhun, omaan itseen tai johonkin muuhun tuotantoon. Toimiva strategia tietoisesti tehtynä ja suunniteltuna - asiakkaina on näitäkin, he viettävät mukavia eläkepäiviä ilman katkeruutta, iloiten tuotantoa jatkaneiden menestyksestä.

Ikävän paljon vain näkee kuitenkin sitä, että tähän ajaudutaan, vaikka tulevaisuus on ajateltu jatkuvan tässä tuotannossa. Liika varovaisuus, tulevaisuudenpelko on johtanut siihen, että "investointivelka" eli tuotannon jatkumisen kannalta välttämättömät investoinnit on jätetty tekemättä eikä tästä säästyneitä varoja ole tuottavasti sijoitettunakaan.

Tuloksena on inhimillistä hätää kun tulevaisuus näyttää toivottomalta, pelko investointeja kohtaan ei ainakaan ole vähentynyt kun niiden tarve on kasaantunut. Usein tähän joutuneilla on tapana löytää tilanteeseen syypäitä muista: pankinjohtajista, poliitikoista, mtk:sta, naapureista. Katkeruutta puretaan sitten toivomalla uskaliaampien kanssaviljelijöiden epäonnistumista, joskus jopa yritetään edesauttaa sitä.

Eli minäkin voin hyvällä omalla tunnolla jatkaa uusien koneiden ostamista, koska se on investoimista tulevaisuuteen. Tuotannon ja tilan kehittämisen kannalta olennaisia hankintoja.

Kiitos Wejjo! 

Uskon varassa on aika heikolla pohjalla, tietysti jos ei satu olemaan kirkonmies

Uskon varassa on aika heikolla pohjalla, tietysti jos ei satu olemaan kirkonmies

Mulla oli peruskoulun päästötodistuksessa uskonto 10.

Ja tämä on tosijuttu.

Lainaus käyttäjältä: roadrunner - 21.02.12 - klo:18:21

Uskon varassa on aika heikolla pohjalla, tietysti jos ei satu olemaan kirkonmies

Mulla oli peruskoulun päästötodistuksessa uskonto 10.

Ja tämä on tosijuttu.

Jep jep sitten olet oikealla alalla

Lainaus käyttäjältä: roadrunner - 21.02.12 - klo:18:21

Uskon varassa on aika heikolla pohjalla, tietysti jos ei satu olemaan kirkonmies

Mulla oli peruskoulun päästötodistuksessa uskonto 10.

Ja tämä on tosijuttu.

Hitto, ja mulla tais olla seiska tai kasi, matikka 9 tai 10. Mitä tästä pitää päätellä, pitääkö laittaa rukkaset naulaan

Vielä pitää rohkaisun sana sanoa: tän 18 vuoden aikana kun olen muillekin kirjanpitoja tehnyt, menestyville tiloille yhteistä on suunnitelmallisuus ja rohkeus, se että osataan katsoa kauemmas niin ajallisesti kuin fyysisesti.

Tällä tarkoitan sitä, että menestyvät tilat pystyvät hahmottamaan tulevaisuuden isompina "raameina", näkevät tulevaisuuden kehityssuunnan ajoissa, malleja ja suuntia osataan nähdä oman pihapiirin, oman maan ja maanosan ulkopuoleltakin, on rohkeutta tarvittaessa kyseenalaistaa "virallinen" usein menneisyydessä elävä neuvonta ja organisaatiot.

Yhtä tärkeää tuon rinnalla on tuntea ja tunnistaa omat voimavaransa ja nykyisten lähtökohtien asettamat rajoitteet - ja tässähän asiantunteva kirjanpitäjä on erinomainen apu 

Noissa investoinneissa pitäiis muistaa myös semmonenkin asia, kuin investointikyky, keksin termin ihan ite ...
Eli tarkoitin sitä, että jos investoinnit pitää tehdä velaksi, niin kannattaa miettiä aika tarkkaan sitä, mitä investoi ja milloin, velkainen tila ajautuu helposti ns. ylivelkaiseksi tilaksi ja ylivelkainen tila ei enää itse päätä asioistaan ?

Mutta, mitä tulevaisuuteen tulee, en usko sen tästä synkkenevän, mikään ei viittaa siihen ....
Mikäli tämä talouslama euroopassa ei totaalisesti pahene, eikä siihen ole viiitteitä ?
Saksa porskuttaa kuten ennenkin ?

Ehkä kannattaisi katella niitä liisinkisoppareita ja aliurakointisuhteita, vähän avoivemmin silmin ....
Noinniinkuin vaihtoehtona.

Vielä pitää rohkaisun sana sanoa: tän 18 vuoden aikana kun olen muillekin kirjanpitoja tehnyt, menestyville tiloille yhteistä on suunnitelmallisuus ja rohkeus, se että osataan katsoa kauemmas niin ajallisesti kuin fyysisesti.

Kylläpä se tietty näin on mennyt. Aikaan ennen eu-ta tuotannon kehittäminen oli jotenkin ennustettavampaa. Silloin tiesi, että jos ei sorru investoinneissaan suuruuden huluuteen voi menestyä.  Nykyisin politiikka on niin tempoilevaa ja ailahtelevaa, että eipä paljon ota selvää mihin ollaan menossa.

Tuloksena on inhimillistä hätää kun tulevaisuus näyttää toivottomalta, pelko investointeja kohtaan ei ainakaan ole vähentynyt kun niiden tarve on kasaantunut. Usein tähän joutuneilla on tapana löytää tilanteeseen syypäitä muista: pankinjohtajista, poliitikoista, mtk:sta, naapureista. Katkeruutta puretaan sitten toivomalla uskaliaampien kanssaviljelijöiden epäonnistumista, joskus jopa yritetään edesauttaa sitä.

Jotenkin tulee hakematta tuosta Apilas mieleen... 

Eli minäkin voin hyvällä omalla tunnolla jatkaa uusien koneiden ostamista, koska se on investoimista tulevaisuuteen. Tuotannon ja tilan kehittämisen kannalta olennaisia hankintoja.

Kiitos Wejjo! 

Korvausinvestoinnit eivät kehitä tilaa.