Meillä tehtiin viime kesänä ensimmäistä kertaa rehua itselle ja kysymyksiä on rehun säilöntään/säilymiseen liittyen herännyt...
Ensimmäisen rehusadon korjuu venyi urakoijaa odotellessa kuivaheinäastelle - tarkoituksella ei näin vanhaa tehty. Sato on korjattu pyöröpaaleihin biologisella säilöntäaineella ja muovikerroksia on vähintään 6. Urakoijan käärijä jätti paalit ns. kyljelleen. Rehuanalyysissä kuiva-aine% on 47,3, pH 4,14 ja syönti-indeksi 106. Rehun maittavuus eläimille on ok. Silminnähtävänä havaintona rehun säilymisestä on, että suurimmassa osassa paaleja on paalin ylöspäin olleeseen kylkeen tullut hiivatiploja ja homelaikku lähelle reunoja. Home-ja hiivalaikut ulottuvat noin 10-15 cm syvyyteen ja ne voi helposti kuoria pois paalia avatessa - muussa osassa paalia ei homeita tai hiivaa ole ollut.
Sitä tässä on pähkäilty, että miksi paalin yläpintaan on hiivaa/hometta tullut? Onko muovin saumoista päässyt vuotamaan vettä paalin sisälle vai onko paalin alkaessa käydä vettä jotenkin kondensoitunut paalin yläosaan? Vai liittyykö hiiva/home enemmän rehun kortisuuteen? Lisähavaintona on lisäksi se, että ne paalit, joissa lähelle pintaa on sattunut oikein apilainen karho, eivät ole hiivaa/hometta ottaneet ollenkaan. Mitenkäs tämä nyt taas sopii siihen väittämään, että apilan säilöminen on pH:n laskemista vaikeuttavien "puskuriominaisuuksiensa" jne. vuoksi vaativampaa kuin heinäkasvien
Toinen sato tehtiin jo omilla koneilla - paljon nuorempana kuin eka sato, biologisella aineella ja kuudella muovikerroksella. Kuiva-aine hurjat 57,8, pH 4,54 ja syönti-indeksi 120. Syyssadon paaleissa ei ole ollut hiivaa eikä hometta - homeläntti on ollut vain niissä muutamissa paaleissa, joissa on jostain syystä ollut reikä. Meidän oma käärin jättää paalin pystyyn. Kuinka iso merkitys (vai onko merkitystä?) paalirehun säilyvyyteen on sillä, että paali säilytetään pystyasennossa?