RKP ja vihreät ovat onnistuneet tavoitteissaan, koska ne eivät yritäkkään olla kaiken kansan yleispuolueita, vaan ovat profiloituneet ajamaan tiettyjä selkeästi määriteltyjä tavoitteita. Sen sijaan keskusta on viime vuosikymmenet yrittänyt olla kaiken kansan yleispuolue, ja on yrittänyt miellyttää kaikkia, ja lopputuloksena on ollut se, ettei se ole miellyttänyt ketään, maalaisetkin ovat kepuun suivaantuneet esim. jätevesiasian takia, vaikka kepu ei todellakaan yksin ollut syypää tähän epäonnistuneeseen paskalakiin.
Keskustan pitäisi hyväksyä se arkirealismi, ettei se enää nykymaailman oloissa pysty tulemaan maan suurimmaksi puolueeksi, jos se sitä yrittää, on tulevaisuudessakin tulossa varmoja epäonnistumisia puolueelle eri vaaleissa.
Sen sijaan kepun pitäisi yrittää tajuta mihin sillä on mahdollisuudet, sillä on mahdollisuudet olla tulevaisuudessa vaikka aina hallituksessa, jos kepu ymmärtäisi selkeästi profiloitua joidenkin tiettyjen asioiden ajamiseen, eikä yrittääkään miellyttää kaikkia, esim. urbaaneja isojen kaupunkien asukkaita.
Kepun pitäisi siis selkeästi profiloitua maaseutu-Suomen puolueeksi, maaseudun ja pienten maaseutukaupunkien puolueeksi, ajaa selkeästi näihin liittyvien ihmisten ja heidän asioidensa ajamista, näin kepu voisi eduskuntavaaleista toiseen saavuttaa jotain realistista 15-17 % luokkaa olevan kannatuksen, tyytyä tähän ja olla vaikka joka hallituksessa mukana,c eikä suinkaan edes pyrkiä saamaan yli 20 % kannatusta, koska siinä ei kepu tulevaisuudessa enää tule onnistumaan.
Lisäksi kepun pitäisi olla nykyistä selkeämmin eurokriittinen, mutta silti ei rasistinen eikä maahanmuuttajakielteinen. EU-kriittisyys tai vastaisuus ei suinkaan tarkoita muukalaisvihamielisyyttä eikä rasistisuutta, asioita ei pidä niputtaa eikä yksinkertaistaa, elämme monimutkaisessa maailmassa, ja asiat ja niihin suhtautuminenkin voi olla monimutkaista. Vaikka vastustaa jotain asiaa, ei se tarkoita että automaattisesti sitten vastustaisi jotain toista asiaa myös.
