Kun huhu kiertää saetilla
että oesit jättämässä meitin
kun löytänynnä elämääs oot
viimmeen alakautta ulukohuussiin reitin
niin ajattelin että aeka
ootin olla voesi
jossa Heino pienin sanankeäntein
syvät tunnot akrolaesten toesi
Ootha täellä yhtä toevottu kuin
koli lehemäen utareijjen
taekka nimismiehen kiharat
suomen syrjäteijjen
oot kuin halla alakukesän
joka raeskaa hillankukan
taekka reikä keskitalavella,
heinon villasukan
Oe, tesantti, sinustapa asijata
monta oevaa löyvvän
oot paskantava varpusparvi yllä
lehemäen ruokapöyvvän
aena jakseot haukkuo meitä
voesulanryystäjiksi
keputolloeksi. luuseriiksi
ja tukielättiksi
Kun nyt lähet, arkkus läpi
lyyvvään puinen risti
sinä, vanaha aeto
terijojen kommunisti
Elämä on parasta kometiijjaa