Korjailin jotakin pahasti selkäänsä saanutta härveliä, kotelon sisällä oli ylimäärääsiä irtonaasia osia. Tuollaaset sieltä löytyi, halkaisija noin 8mm, ja tuo musta osa ei oo kumia vaan jotain kovaa valettua ainetta (ei siis oo mikään näppäin tai kytkin). Melekeen maharotoon sanoa edes mistä kohtaa tuo on ollut kiinni (tinattu??), enkä löyrä piirilevyiltäkään kovin helposti noille sopivaa paikkaa. Epäälen vahvasti, ettei nuo oo täysin turhia, mitä nämä siis on?

Mun periaatteessa pitäisi tietää, kun elektroniikan kanssa olen koko elämäni vehdannut... mutta en tiedä :-(

Mitäpä tuossa päällä lukee - lieneekö sähköisiä osia ollenkaan vai jotain mekaniikkaa?

Mun periaatteessa pitäisi tietää, kun elektroniikan kanssa olen koko elämäni vehdannut... mutta en tiedä :-(

Mitäpä tuossa päällä lukee - lieneekö sähköisiä osia ollenkaan vai jotain mekaniikkaa?

Ainakaa esim. liikkuvia osia täs ei oo, ja tuo valettu(?) nasta viittais elektroniikkakomponenttihin, mutta en oo varma. Ylimmällä rivillä teksti: ON 292, joista viimeinen kakkonen on alleviivattu, ja ON-teksti on ympyröity. Keskimmäisellä rivillä: MR2835S, alimmalla rivillä: 641G. Eli siis ei voltteja, ampeereita, ohmeja, faradeita ym.

Pienellä googlettelulla se on joku "overvoltage transient suppressor". Eli joku ylijännite vastus tai vastaava.

ONSemin valmistama ylijännitesuoja eli Overvoltage Suppressor.

Tarkemmat tiedot linkistä:


http://www.datasheetcatalog.org/datasheet/motorola/MR2835S.pdf

Asiahan selvis, nyt vaan laitat ne takas sinne koteloon, niin sun värkkis on ylijännitesuojattu!!!  Tai jos jätät pois, niin ei pitäis ainakaan alijännitteeseen seuraavaks hajota!!

Asiahan selvis, nyt vaan laitat ne takas sinne koteloon, niin sun värkkis on ylijännitesuojattu!!!  Tai jos jätät pois, niin ei pitäis ainakaan alijännitteeseen seuraavaks hajota!!

Juu katsoo vaan että ne pääsee liikkumaan vapaasti siellä kotelossa, etteivät jää mihinkään jumiin. Ne ei pääse etsimään niitä transientteja jos ovat nalkissa 

Oikeasti, tuo kotelotyyppi on hieman hankala kotikonstein juottaa takaisin printille (mikäli ne ovat printillä olleet). Sanoisin jopa että mahdoton ellei ala leikkimään smd-prosessia vaikka kuumailmapuhaltimella.. en suosittele jos ei ole moisesta kokemusta.

Jos on tilaa vaikka asentaa ne hieman 'nurkalleen vinoon' niin juottaminen voi onnistua pienellä kikkailulla.
Kannattaa tietysti tarkistaa että ovat edes ehjiä, niiden pitäisi muistuttaa myötäsuuntaan lähinnä diodia. Eli jos ohmipuntarissa (yleismittari) on puolijohteen testausalue, niin sen pitäisi näyttää myötäsuuntaan noin 1,1 V ja toiseen suuntaan ei mitään. Komponentti käyttäytyy kuin 24-30V zeneri.

Paikka niille luultavasti löytyy joko käyttöjännitelinjojen ympäriltä tai jonkuin vastaavan muun ulkomaailmaan johtavan liitännän tiimoilta. Suojauksen voi varmaan soveltaa vastaavaan paikkaan muuallekin (esim vastaavaan liittimeen) jos alkuperäinen paikka vaikuttaa mahdottomalta. Tosin tietämättä härvelin laatua tämä on lähinnä valistunutta arvailua.

Nuo kannattaa niellä ennen lentomatkaa, läpivalaisukoneenkuljettaja kertoo sitten vessakeikan jälkeen että mitä ne olivat 

Kiitoksia hyvistä vastauksista. Laite on rajua kättä saanut TeeJetin ajouraopastin, näytti ensin jotta tämä kannattaa heittää stokerihin, mutta jos hyvin sattuu niin muuta vikaa ei oo. Paikat löytyi osille, ja tuo juottaminen kotikonstein on kyllä tosi hankalaa. Näyttääs jotta toinen pötikkä on virtapuolelle, ja nopeustiedolle. Olisin luullut että tuo nopeustietolinja on lähtevälle signaalille, mutta sittenhän sen pitäis olla saapuvalle? En vain ymmärrä mitä virkaa sillä GPS-laittees on. Mikä tuon anturin toimintaperiaate on selkokielelläilmaisten? Ainakaan se ei kait resistorin tavoin toimi, silloinhan kaikki saapuva virta pitäis virrata tuon läpi? Laite kuitenki tuntuus heräävän normaalisti henkiin kun laittaa (ihan vain nopiaa kokeeksi) pistokkeen seinähän? Eli miten se ylijännitteen poistaa, jos se ei oo mikään suodatin?

Näyttääs jotta toinen pötikkä on virtapuolelle, ja nopeustiedolle. Olisin luullut että tuo nopeustietolinja on lähtevälle signaalille, mutta sittenhän sen pitäis olla saapuvalle?

En vain ymmärrä mitä virkaa sillä GPS-laittees on. Mikä tuon anturin toimintaperiaate on selkokielelläilmaisten? Ainakaan se ei kait resistorin tavoin toimi, silloinhan kaikki saapuva virta pitäis virrata tuon läpi? Laite kuitenki tuntuus heräävän normaalisti henkiin kun laittaa (ihan vain nopiaa kokeeksi) pistokkeen seinähän? Eli miten se ylijännitteen poistaa, jos se ei oo mikään suodatin?

Ei sillä ole suojaustarpeen kannalta merkitystä mihin suuntaan jostain liitännästä tieto kulkee. Pääasia on se, että jos yhteys laitteeseen on, niin siitä voi myös ylijännitepiikki hyökätä sisään ja rikkoa jotain. Ylijännitetransientti on vähän kuin murtomies, tulee sisään mistä pääsee,. oli sitten etuovi, takaovi, ikkuna tai vaikka kellarin halkoluukku.

Tuo suoja toimii niin, että se kytketään laitteen rungon, eli sen 'maan' ja suojattavan liitännän väliin. Kun jännite sen yli pysyy alle sen suojan toimintajännitteen (tässä 24-30V), se ei tee yhtään mitään. Sama kun koko nappulaa ei olisikaan. (on sillä silti mm kapasitanssia, josta on vain haittaa, mutta jätetään tarkemmat teoriat tähän..)

Mutta jos jännite nousee tuon rajan yli, se alkaa johtaa vahvasti, muuttuu suurinpiirtein oikosuluksi sen piuhan ja rungon väliin. Eli ylijännite purkautuu sen palikan kautta runkoon eikä pääse rikkoman itse laitetta sen syvemmältä. Nappula johtaa tasan niin kauan kuin jännite on liian suuri, tilanteen rauhoituttua ja jännitteen laskettua asialliselle tasolle se jää taas lepoon odottamaan seuraavaa herätystä. Tuollaisen jännitepiikin kestoajat lasketaan millisekuntiluokassa, että kovin pitkäaikaisista happeningeista ei ole kyse...

Pienestä koostaan huolimatta se kykenee erittäin lyhytaikaisesti shunttaamaan huomattavia virtoja, speksien mukaan 50 Hz:n taajudella yhden yksittäisen puoliaallon aikana se kestää 400 A. Tai toistuvia 10 ms pulsseja 62 A kappale.

Jos ja kun mokoman uudelleen juottaminen on kovin hankalaa, niin sen voisi korvata suuripiirtein saman jänniteluokan zenerdiodilla, sellaisella langanpäillä varustetulla, vastusta ulkonäöltään muistuttavalla komponentilla. Sellaisen sinne varmaan saisi juotettua johonkin sopivaan väliin. Toinen vaihtoehto olisi MOV eil metal oxide varistor, joka on myös tuollainen ylijännitteiden leikkaamisen tarkoitettu komponentti. Muitakin, parempia puolijohdetyyppisiä transienttisuojatyyppejä on riittävästi, hinnatkin yleensä luokkaa alle euron.

Eli, jos laite muuten on vielä ehjä ja haluaa sitä käyttää, niin kyllä siihen kannattaa joku suojaus turata - ennen kuin se on oikeasti rikki. Ajoneuvosähköt ovat elektroniikkalaitteille kovasti vihamielinen ympäristö.

metsajussi on guru  Lähetän Sinulle kohta kärähtäneen Sega Megadriveni korjattavaksi 

Voisiko tuollaisen ylijännitesuojan rakentaa helpommin laitteen ulkopuolelle ? Siis jos palikat ovat sisältä pudonneet niin virittäisi johtoihin uudet ja helpommin kiinnitettävät ??

Voisiko tuollaisen ylijännitesuojan rakentaa helpommin laitteen ulkopuolelle ? Siis jos palikat ovat sisältä pudonneet niin virittäisi johtoihin uudet ja helpommin kiinnitettävät ??

Onhan tuota kaikenlaista purnukkaa pöydällä käynyt ja uusiakin on tullut rakennettua.. mutta ehkä mä jätän Segan kuitenkin rauhaan. Mikäs sitä vaivaa - ei toimi ?  :-)

Periaatteessa suojapalikat voisivat olla hieman kauempanakin, mutta käytännössä voi olla parasta jos ne ovat suurinpiirtein samassa laatikossa.

- siellä voi olla muitakin suojauskokonaisuuteen liittyviä ratkaisuja, ja kokonaisuus toimii parhaiten ehjänä ja suunnitellun oloisena.

- kovin pitkät kaapelit suojan ja laitteen välissä huonontavat muutenkin lopputulosta


Jos siellä printillä ja kotelossa on tilaa johonkin räpellykseen, niin voi myös vaikka liimata ne alkuperäiset suojat johonkin pikaliimalla selälleen, ja johdottaa LYHYILLÄ reiluilla johtimilla alkuperäisiin juotoskohtin. Siis ei mitään 20 sentin piuhoja, vaan max muutama sentti.

Tai juota siihen palikan keskitapin sivuun eristetty lyhyt mutta tukeva johdin, juota palikka johtoineen rungostaan kiinni omalle paikalleen printille ja liitä se 'jatkojohto' samaan linjaan johonkin siihen lähelle mihin se alunperinkin meni. Näin ei tarvitse juottaa keskikontaktia siellä komponentin alla....

 

Tarkennus - tukevalla langalla en tarkoittanut mitään 2,5 mm2 ML:ää. Vaikka sähköisesti hyvä siinä olisikin :-)

Vaikka 2 paukkulankaa kiertää yhteen niin, että päiden väliin 'haarukkaan' juottaa sen keskitapin. Voi vielä mahtua jotenkin johonkin...

Lainaus käyttäjältä: JoHaRa - 30.01.12 - klo:19:14

Voisiko tuollaisen ylijännitesuojan rakentaa helpommin laitteen ulkopuolelle ? Siis jos palikat ovat sisältä pudonneet niin virittäisi johtoihin uudet ja helpommin kiinnitettävät ??

Onhan tuota kaikenlaista purnukkaa pöydällä käynyt ja uusiakin on tullut rakennettua.. mutta ehkä mä jätän Segan kuitenkin rauhaan. Mikäs sitä vaivaa - ei toimi ?  :-)

Periaatteessa suojapalikat voisivat olla hieman kauempanakin, mutta käytännössä voi olla parasta jos ne ovat suurinpiirtein samassa laatikossa.

- siellä voi olla muitakin suojauskokonaisuuteen liittyviä ratkaisuja, ja kokonaisuus toimii parhaiten ehjänä ja suunnitellun oloisena.

- kovin pitkät kaapelit suojan ja laitteen välissä huonontavat muutenkin lopputulosta


Jos siellä printillä ja kotelossa on tilaa johonkin räpellykseen, niin voi myös vaikka liimata ne alkuperäiset suojat johonkin pikaliimalla selälleen, ja johdottaa LYHYILLÄ reiluilla johtimilla alkuperäisiin juotoskohtin. Siis ei mitään 20 sentin piuhoja, vaan max muutama sentti.

Tai juota siihen palikan keskitapin sivuun eristetty lyhyt mutta tukeva johdin, juota palikka johtoineen rungostaan kiinni omalle paikalleen printille ja liitä se 'jatkojohto' samaan linjaan johonkin siihen lähelle mihin se alunperinkin meni. Näin ei tarvitse juottaa keskikontaktia siellä komponentin alla....

Tuota olisin kysyny seuraavaksi, suunnittelinkin sen siirtävän kaiutinjohdoilla vähä kauemmaksi. Onkohan tuollaanen komponentti kuinka maharottoman herkkä tinaamisen aikaiselle lämpenemiselle? Tai tuollaaset teollisesti valmistettavat piirilevyt yleensäottaen?

Ei ne mitenkään ihme herkkiä ole - rajut lämmönvaihtelut ja liika lämmitys ovat tietysti pahasta.

Levythän valmistetaankin karkeasti ottaen niin, että pastamuodossa oleva tina annostellaan kylmänä siihen levylle, komponentit ladotaan siihen päälle, ja koko levy hiluineen päivineen ajetaan hitaasti juotosuunista läpi (pastasta riippuen lämpöprofiilin max luokkaa 250 C) jolloin pasta sulaa tinaksi ja osat juottuvat kiinni. Eli kaikki osat ja printti ovat tuossa lämmössä jo käyneet. Poislukien mahdollisesti myöhemmin käsin lisätyt erikoiskomponentit jotka eivät välttämättä olisi uunia kestäneet. Kyllä ne tavalliset osat saman kestävät vielä toisenkin kerran. Poikkeuksiakin on, mm keraamiset kondensaattorit joita ei kannata turhaan moneen kertaan grillata, niihin tulee lämpölaajenemisesta murtumia jnbe.

Jos käytettävissä on edes etäisesti elektroniikkatyöhön sopiva juotin niin ei hätää. 100 W peltisepän kolvit kannattaa jättää pajalle. Jos juottimessa ei ole mitään lämmönsäätöä, niin voi juottimen hetken lämmittyä alkaa kokeilemaan. Kun tina alkaa juuri sulaa, tekee juotoksen siinä samassa, lämpöä ei ainakaan ole vielä liikaa. Jos tuollaista tyhmää juotinta pitää ensin ½ tuntia lämpenemässä, niin todennäköisesti se on jo ylikuuma, terä hapettuu, juoksute/hartsi palaa heti ja osatkin ovat jo vaarassa.

Öh, tästä taitaa kohta tulla Elektroniikan Peruskurssi, osa I/X .