Meikä vei eilen laihuutohakemuksen maakaupasta. Kun lainhuuto saa lainvoiman niin kelkkailijat eivät pääse järveltä maalle, koska omistan koko rannan. 

Lasket sää ne ensin sinne jäälle juur ennen, kun saat sen lainvoiman. 

Lainaus käyttäjältä: Sepedeus - 20.01.12 - klo:18:18

  Meikä vei eilen laihuutohakemuksen maakaupasta. Kun lainhuuto saa lainvoiman niin kelkkailijat eivät pääse järveltä maalle, koska omistan koko rannan. 

Lasket sää ne ensin sinne jäälle juur ennen, kun saat sen lainvoiman. 

Toi Sepe on kyl Agronetin Dr.Evil 

Siwari on ostanut naapuriltaan 1200m3 rantakaislikkoa

Lainaus käyttäjältä: Sepedeus - 20.01.12 - klo:18:18

Meikä vei eilen laihuutohakemuksen maakaupasta. Kun lainhuuto saa lainvoiman niin kelkkailijat eivät pääse järveltä maalle, koska omistan koko rannan. 

Vitut ne sulta mitään kyselee... ne ajaa vaan 

Ajakoot, *****, mutta sen jälkeen ei soitetakkaan poliisille  vaan hautaustoimistoon, *****

Aikaisemmasta lakiluonnoksesta on jälkeeenpäin tarkasteltaessa löytynyt sudenkuoppia. Tässä esimerkki, jota ei helposti huomaa, kun sinänsä viattoman lauseen seuraamukset tulevatkin yksityistielain puolelta. Uusilaki luonnos kannattaa lukea erittäin tarkasti, kun se aikanaan tule kaupunginhallitukselle lausuntoa varten.
Merkittäviä ongelmia yksityisille maanomistajille aiheutuisi siitä, että  reittitoimituksella perustetaan yleinen ajo-oikeus, joka on oikeudellisesti vahvempi kuin yksityistielain mukainen tieoikeus: Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että päällekkäisten oikeuksien tilanteessa tie- tai muun rasiteoikeuden haltijan on omassa toiminnassaan sopeuduttava reittitoimitukseen. Tie- tai muun rasiteoikeuden haltija ei oman oikeutensa nojalla voi ryhtyä sellaisiin toimenpiteisiin, jotka vaikeuttaisivat reitin käyttöä tai muuta reitinpitoa. (Toimitusmenettelyn käsikirja, Maanmittauslaitos)

Sopivasti tulkittuna reittitoimituksella voitaisiin tehdä reitti mille tahansa yksityistielle ja tieoikeuden omistajan on sopeuduttava siihen. Toisaalla laissahan on sanottu, että muu kuin  moottorikelkkaliikenne ei ole sallittua virallistetulla reitillä. Sopeutuminen tarkottaisi silloin, että yksityistieoikeuden omistaja ei saisi ajaa talvella omalla yksityistiellään muuta kuin moottorikelkalla. Yhä hullummaksi menee.
Lakiesityksessä (rauenneessa, uutta ei vielä ole) sanotaan myös, että reittoimitusta voidaan käyttää yksittäisen maanomistajan osalta sillä perusteella, että useimmat alueen maanomistajat ovat sen hyväksyneet. Mutta ei sanota, että ei voi käyttää, jos useimmat maanomistajat ovat sen hylänneet.. Tämän takia ilmeisesti eräältä hankealueelta annnettiin lehteen virheellinen tieto, että vain yksi maanomistaja vastustaa, kun todellisuudess vain yksi maanomistaja kannatti reittien tekemistä.

kelkalla ei saa ajaa tiellä

sähkömiehetki taas rampanneet pitkin yksityisteitä linjoja korjaamassa, unimokin renkaan ruusut  pehmessäkin lumessa täristää nivelhoroo kärsivää scorppioo ikävästi

Lainaus käyttäjältä: Sepedeus - 20.01.12 - klo:18:18

  Meikä vei eilen laihuutohakemuksen maakaupasta. Kun lainhuuto saa lainvoiman niin kelkkailijat eivät pääse järveltä maalle, koska omistan koko rannan. 

Lasket sää ne ensin sinne jäälle juur ennen, kun saat sen lainvoiman. 

  Se tuossa kelkkailussa onkin ihmeellistä. Miksei ne aja rinkiä jossain sopivassa paikassa. Miksi niiden pitää "muka" mennä johonkin. Eikös se olis sama jos vetäis ympyrää. 

 Jk: ne tulee tuolta järven toiselt puolelt. Eivät pääse sit maalle, kun on niin jyrkät rannat että nokka tyssää. 

Vaikka Pekka Tuunanen ympäristöministeriön punavihreine joukkoineen julistautuukin reittien virallistamisen isäksi, ei natsat riitä hankkeen toteuttamiseen. Pekka vaan valmistelee suurta sosialistista maankäytön vallankumousta 1970-luvun alun melonien (vihreä päältä - punainen sisältä, kuten heitä kutsuttiin) ja taistolaisten sekä demarien "pälkäneläisten" ääriainesten kanssa. Nämähän valtasivat uuden ympäristöministeriön heti alkuunsa ja suunnittelivat ministeriölle todella suuren vallan asioissa, joita muut ei arvanneet.
Moottorikelkkareittejä ei ympäristöministeriö eikä siellä valmisteltu maastoliikenne laki voi velvoittaa rakentamaan tai virallistamaan minkään kunnan alueella. Rakentamiseen ryhtymisestä päättää kunta ja reittisuunnitelman hyväksyy kunnan ympäristöviranomainen, yleensä ympäristölautakunta. Sen ei tarvitse perustella mahdollisesti tekemäänsä hylkäävää päätöstä, johon ei myöskään saa käyttää otto-oikeutta ja palauttaa sitä uudelleen käsiteltäväksi.  Näistä on EOA:n ja KHO:n päätökset olemassa. Siis riittää, kun kuntapäättäjät tai kunnan ympäristöviranomainen sanoo "ei".
En nyt sano, että Tuunasta ei kannata tykitää, vaan pitää pistää paineet paikallisille luottamushenkilöille ja erityisesti ympäristölautakunnalle. Niiden yli ei tässä asiassa Tuunasen lain voima yllä niin, että reitit olisi minkään kunnan alueella pakko virallistaa. Koillis-Savossa ainakin Rautavaara ja Juankoski päättivät, että reittitoimituksia ei saa kunnan alueella käyttää. Ja kuten tiedetään, Pohjois-Karjalassa on n. 1800 km ilman pakkotoimia rakennettuja virallistamattomia reitistöjä. Ei peli ole pelattu eikä edes erotuomaria tarvita, kun nojataan aikaisempiin päätöksiin. Mutta yksimielisyyttä ja yhteistä tahtoa sekä ennen kaikkea näkyvää ja kuuluvaa toimintaa siinä tarvitaan. Juuri niin kuin " Kansalaisen Maastoliikennevalvonta" Miettisen Jorman johdolla tekee. Tsemppiä!

ICEFARMERILLE;sanot, että kelkalla ei saa ajaa tiellä
sähkömiehetki taas rampanneet pitkin yksityisteitä linjoja korjaamassa, unimokin renkaan ruusut  pehmessäkin lumessa täristää nivelhoroo kärsivää scorppioo ikävästi.
Jos joku metsätien tai muu tienpätkä otetaan reittitoimituksella virallistetuksi kelkkareitiksi, on se sukjettava muulta moottoriajoneuvoliikenteeltä. Siinä saa ajaa m-kelkalla ja voimassa on tieliikennelaki, kuten aina on m-lekkareiteillä. Mönkijäreiteillä on voimassa maastoliikennelaki.
Niin uuden kuin vanhojenkin lakien nojalla saa metsässä ajaa tarvittaessa varovaisuutta noudattaen viranomais- ja pelastustehtävissä, joksi sähkönjakelun turvaaminenkin katsotaan. Korvausvelvoillisuudesta en tiedä.

Viittasin aikaisemmin pariin ylempien viranomaisten päätöksiin, joissa kunnan ympäristöviranomaisen reittisuunnitelman hylkäävä päätös todettiin varsin vahvaksi. Ympäristölautakunnan päätöksestä voi kuntalainen luonnollisesti tehdä oikaisuvaatimuksen ja valituksen. Sensijaan mikään kunnan toimielin ei voi vaatia päätöstä muutettavaksi tai kumottavaksi. Jos jotain kiinnostaa, niin tässäpä päätökset:
EOA:
Sakslin päätti xx.xx.2010 tutkia omana aloitteena vain kaupunginhallituksen menettelyn xx.xx.2010, kun se päätti puuttua ympäristölautakunnan valvontajaoston päätöksiin kahdessa kelkkailureittiasiassa, jotka maastoliikennelain mukaan kuuluvat kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen toimivaltaan. Selitystä (selitys = virhe jo havaittu) pyydettiin kaupunginhallitukselta, jota pyydettiin hankimaan asiassa myös ympäristölautakunnan valvontajaoston lausunto. Määräaika selvitysten, selityksen ja lausunnon antamiseen on  xx.xx.2010.
Alla oleva tiedustelunne merkitään lisäkirjeeksi kanteluunne ja siinä esittämänne näkökohdat voidaan tarvittaessa ottaa huomioon kanteluanne ratkaistaessa, mikäli niiden voidaan katsoa olevan laillisuuskysymyksiä.
Erkki Hännikäinen
Vanhempi oikeusasiamiehensihteeri

KHO:
Perusteluissaan korkein hallinto-oikeus lausui, että maastoliikennelain 16 §:ssä tai muuallakaan kyseisessä laissa ei ole yleisemmin säädetty reittisuunnitelman hyväksymistä koskevasta harkinnasta tai siinä huomioon otettavista seikoista. Maastoliikennelain 16 §:n 2 momentissa säädetty ehdoton este reitin perustamiselle ei merkitse, että esteen puuttuessa kunnan ympäristönsuojeluviranomaisella olisi velvollisuus hyväksyä sille esitetty suunnitelma. Sama koskee 16 §:n 3 momentissa säädettyjä edellytyksiä sille, että kelkkailureitti voidaan sijoittaa yksityisen alueelle ilman tämän suostumusta. Lainkohdissa ei säädetä mitään siitä, millä edellytyksin kunnan ympäristönsuojeluviranomainen muutoin voi hyväksyä suunnitelman tai milloin sen ehkä tulee hyväksyä suunnitelma, eikä niiden tarkoituksena yleensäkään ole ratkaista mahdollista erimielisyyttä reitin perustamisen tai linjauksen suhteen reittisuunnitelman laatijan ja toimivaltaisen viranomaisen välillä.
Maastoliikennelaissa ei muutoinkaan ole säädetty, että reittisuunnitelman laatinut ja sitä koskevan esityksen kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle tehnyt henkilö tai yhteisö olisi oikeutettu saamaan hakemuksensa hyväksytyksi siinäkään tapauksessa, että hyväksymiselle ei ole lain 16 §:stä johtuvaa estettä.Maastoliikennelain 14 §:ssä tai muuallakaan laissa ei myöskään ole säädetty niistä perusteista, joiden nojalla kunnan ympäristönsuojeluviranomainen päättää siitä, hyväksyykö se tietyn viranomaisen, yhteisön tai elinkeinonharjoittajan moottorikelkkailureitin pitäjäksi. Tämän seikan harkitseminen ei lähtökohtaisesti voi tapahtua erillään maastoliikennelain 15 §:n mukaisesta reittisuunnitelman hyväksymistä koskevasta päätöksenteosta.