"Kaikki lähti siitä, kun Paavo Väyrynen ryhtyi kaivamaan hautaa Ahon hallitukselle ja imoitti 14. päivänä huhtikuuta 1993 eroavansa ulkoministerin paikalta. Lähtijä uskoi nimittäin, että hän menestyisi paremmin presidentinvaalissa, kun hän sanoutuisi irti hallituksen EY-linjasta.
Hallituskriisi olisi tullut EY-neuvottelujen loppusuoran auetessa erittäin onnettomaan aikaan. Väyrynen ei silti epäröinyt asettaa omaa etuaan maan parhaan edelle"
"Väyrynen oli ulkoministerinä vaikuttanut ratkaisevasti Euroopan unionin jäsenyyshakemuksen jättöön. Hänen vastuullaan olivat oikeastaan kaikki Suomelle tärkeimmät ja samalla hankalimmat jäsenyysneuvottelujen asiat".
Otteita Keijo K.Kulhan kirjasta "Mahtitalonpoika" s. 285 Edita, Helsinki 1998
(Kulha on kepu)
Väyrysen pelleily johti siihen, että Haaviston tullessa ulkoministeriksi muuttui sekä MTK:n että kepun suhtautuminen EU-jäsenyyteen myönteiseksi. Siihen asti jäsenyys oli ollut näille vähemmän haluttu vaihtoehto.
Yhteenvetona voi todeta taas tässäkin, että kaikki, mihin Väyrys-Paavo on ryhtynyt, on mennyt aina persiilleen: Paavosta ei tullut (eikä tule) presidenttiä mutta Suomesta tuli EU:n jäsen.
...eikä tullut alkoholisoituneesta Karjalaisestakaan pressaa v. 1982, vaikka Paavo sitä kovasti yritti.
Viimeksi muokattu: 06.12.11 - klo:06:53 kirjoittanut minä-itte