Neuvostoliitto astui talvisodalla ja terijoen hallituksella sen rajan yli, jonka jälkeen Suomea ei enää olisi pitänyt sitoa mitkään rajoitukset. Itseasiassa Suomen olisi oman etunsa vuoksi pitänyt sitoutua Neuvostoliiton kaatamiseen paljon tiukemmin kuin lopulta tehtiin ajateltiin Saksan silloisesta järjestelmästä mitä tahansa. Tuossa olisi toki ollut riskinsä, mutta niin oli myös valitussa ja toteutetussa linjassa.
Onneksi Suomessa tuolloin edes jotkut ymmärsivät mitä "Paasikiven oppi" tarkoitti... ja tarkoittaa tänäkin päivänä.
Vaikka J.K Paasikivi kiistatta suurmies ja Suomen yksi pelastaja olikin, niin oli myös toden sanoen hieman liian arka ja hyväuskoinen Neuvostoliiton suhteen 1940-41. Paasikiven oppi sopi (ja sopii edelleen) erinomaisesti sodan jälkeiseen aikaan kun oli aluksi pelastettava itsenäinen valtio ja pakosta luotava hyvät suhteet itäiseen naapuriin, mutta välirauhan aikana Mannerheim ja kumppanit vetivät viisaasti oikeaa ja riittävän tiukkaa linjaa Neuvostoliiton jatkuvan painostuksen alaisena.
Mannerheim ei kyllä vetänyt tiukkaa linjaa vaan maan hallitus ja ennenkaikkea ulkoministeri Aatos Erkko, jolle Mannerheim sanoi kariutuneiden neuvotteluiden jälkeen, että mene metsään ja ammu itsesi.
Mannerheim ja Paasikivi olisivat tossa vaiheessa antaneet enempi periksi, tosin Paasikivi oli sivussa päätöksenteosta vielä tossa vaiheessa, molempien miesten puolustukseksi voisi todeta, että vielä silloin ei tiedetty Molotov/Rippentrop sopimuksesta yhtään mitään, asiakirjat saatiin Suomeen vasta Talvisodan aikana, jolloin myös lopullisesti selvisi se, että sopimuksen mukaan Suomi piti miehittää N-liiton toimesta.
No homma sitten oikeni rintamalla, suojeluskuntien tuella Talvisodassa
?
Tuskin 1940-41 enää kellään oli harhakuvitelmia N-liiton tavoitteista, siksi siirtyminen Saksalaisten leiriin tapahtui ilman vasta-argumenteja, koska muita vaihtoehtoja ei ollut enää jäljellä.
