Do dii, keskisuomen leiri on ohi !
Tunnelma alkoo heti tiivistyä kun bussiin astu, oikiastaan
jo vähä ennenki ku lumipyrys seisoskeltiin oottelemasa.
Aito ja laimentamaton Alppien yrteistä viritelty kerhojuoma
takasi nopean ja vaivattoman tunnelmaan pääsyn heti kun
bussi kaarsi Savontielle, kohti Suolahtee.
Valtratehtaalla oli heti SUURIN PÄÄLLIKKÖÖ vastassa odotettua
delegaatiota (meitä!) Auriumis ihimeteltiin entisistä tykinputkista tehtyjä
välirunkoja ja muita kehityksen merkkitapahtumia Valtran historiassa.
Seuraavaksi siirryimmä auditorioon josa vilautettiin muutama Valtun
kuva ja nummeroita, punavanteisista ei vielä pitempää esitystä
ollu mut silti keskusteltiin Variosta aika tovi, mahat mourus joten
ruokaan kiinni ja tehaskierrokselle.
Kierroksella ihimeteltiin ääneen kaikenlaisia yksityiskohtia ja just
niinku syöttinä matkalla voimmansiirtotehtaalle Variomiehet tarkkana
huomas sen ohi ajavan PORTAATTOMAN VALTUN !
Supinaa synty heti mut, ilmeisesti niissä korvakuulokkeis on mikki ja
enneku tilanne ehti ryöstääntyä hallinnasta alkoi korviin kuulua päällikön
selitystä ettei siitä mikään menny, ei ainakaan portaaton...
Voimmansiirttoehtaalla ihimeteltiin sitä lastujen määrää ja karkeita
hammasrattaita, toki pieniläpimittaset pikavaihteen pakat supinaa
aiheutti. Kummallisia lattaraurasta tehtyjä hässäköitä ihimeteltiin,
"vaihteensiirtäjiä" kukaan ei tuntenu osaa...
Muutamia parempilaatuusia osia sielä myös näky mut ne oli
tuotu jostain alppien läheltä eteläsaksasta, jousitukseen liittyviä.
Tehaskierroksen jälkeen ihimeteltiin auriumin eesä taas punavanteista
laatu peliä, koeajoratalla otettiin sillä tyypit melekeen jokkaine, osa
porukasta vaan katteli ja ottiva kuvia, jostain romilleista puhuvat.
Huippuhetkiä koettiin ratalla malliston molemmilla koneilla, toine
suurin ja toine pienimmästä päästä, semmone "vasikan kokonen"
naama oli muikeena ajaneilla
Noh, kaikki loppuu aikanaan ja siirryimmä auriumin etehen taas
ihimettelemään isoa mustaa.
Kiittelemisten jälkeen siirryimmä jkl Cumulukseen jossa muutaman
virvokkeen nauttimisen jälkeen päivän kruunasi päivällinen
paikallisesa ravintolasa.
Pari päällikköö mukana, juhlapuheet ja maljat päivällisellä antoivat
sivullisille aihetta ihimetellä arvovaltasen kerhomme illanviettoa.
Loppuvaiheesa huikan äänitaso saatto nousta kun hauskaa oli.
Loppuyön vaiheista ei oikeen tarkkaa selostusta saa, ei muistakkaan
mut, hauskaa oli eikä miehistötappioita tullu...
(putkahan ei joutanu
kukaan mut jotenki kummasti myöhemmällä poke tervehti silleen kämmen naaman etehen, varmaan joku paikallinen tapa...)
Kiitoksia järjestäneille, taas tuli lisää "Ylivoimaasia" tapahtumia kerhon
historiaan.
