Minulla oli ja on vieläkin hyvin yksinkertainen 70-luvun laite. Hiilips kasettinauhuri eli tuttavallisesti mankka. Siinä on aika vähän hienomekaniikkaa. Kaks nappulaa, eli volume ja tone sekä kasettipesä. Kerran kauan, kauan sitten (enemmän kuin 2 viikkoo, siis...) tapahtuikin niin, että löysin mökiltä ihan uuden kasetin, jota tunkea kasettipesään. Kääreet päällä ja kaikkee ja vieläpä markkahintainen hintalappu! Eihän tuommoisia laadukkaita kasettipesän täytteitä kuin Def Leppardin "Pyromania" enää tehdä. Siinä sitten kaverin kanssa laitettiin nauha pyörimään ja vitsikkäänä miehenä hän sitten rupesi säätelemään mankkani nappuloita suullaan. Huulilla ja kielellä vääntäen volumet nousi ja tonetkin saatiin kohdilleen, kunnes...varoittamatta hampaat iskeytyivät nappulaan kauhealla voimalla ja niin, että nappulasta raappiutui pinta pois ja pienen pieniä palasia irtosi.
Ei siin mittään, musiikkinautinto oli saatu ja illanvietto jatkui saunomisen merkeissä. Yön mittaan ja seuraavina päivinä volume-nappula rupesi kuitenkin oireilemaan. Siihen laitettiin rasvaa ja sitä teipattiin ja pikkuhiljaa se rupesikin toimimaan entiseen malliin. Nappulaan pystyi jopa koskemaan niin, että se ei täräyttänyt volumeja heti täysille, jolloin Joe Elliot kirkaisi "Photograph:in" sanoin "Put your hurt on me"
Ihmeellinen on elektroniikan maailma!
