Nyt ku on tuo emojen poikiminen taas ajankohtaista, niin miten homma sujuu? Kiitos uuden sonnin vasikat on tänä keväänä paljo virkumpia, innokkaampia menemään imemään.
Merkkein laitto on sitte väliin urheilujuhlan tuntua, osa emoista on aika tarkkoja vasikoistaan. 
Onko raatilaisilla apumiestä merkkein laitossa vasikoille? Vihaisen lehmän kanssa tuossa hommassa se on tarpeellinen. Ja kaikki mahdolliset vinkit, työtä helpottavat ratkaisut esille. 

Meillä lisättiin seleeniä emoille talven aikana ja jos oli vasikat virkeitä viime keväänä, niin nyt ne vasta sitä onkin! Välittömästi pystyssä ja heti imemässä. Nopeita ja helppoja poikimisia.
Merkintää ja punnitusta varten olemme tehneet muutamia "kolmioita" käsittelyaitojen paloista. Kolmella palalla saa itselle sopivan piilon ja kun niitä on muutama "strategisissa" paikoissa, niin aina pääsee tekemään toimenpiteen rauhassa. On vain odoteltu rauhassa sopivaa tilannetta ja kun emo kääntyy vaikka syömään tai juomaan, niin sitten vain - action! Aina siinä on kuitenkin mukana urheilun makua....
Meillä on kyllä tosi kesyt emot, koska karjamäärä on pieni, mutta silti on parempi toimia aidan takana. Tämä työ hoidetaan yhdessä emännän kanssa.
Pidämme aina pihdit ja seuraavat merkit mukana, koska tilaisuus tulee joskus kuin varkain. On myös havaittu hyväksi se, että merkit tavallaan "hajustuvat" likaisien haalareiden taskussa. Eivät emot sitten niin ihmettele ja haistele niitä.

Sujuuhan
tuo. Yksi vasikka syntyi kuolleena, kun ei muutenkaan ole montaa. Viimeisimmän hiehon kanssa todellisia ongelmia, ei meinaa antaa imeä ei millään. Kiinni lukkopöytään ja vasikkaa alle, sorkkaa tulee melkolailla.
En tiedä oppiiko emoksi...

Kellään kokeneemmalla hyviä ideoita miten toimia

T: valvoja

kyllä ne yleensä oppii emon tavoille ku muutaman päivän ovat keskenään yksityiskarsinassa ja ahkerasti myös jaksaa opettaa tissille!

Tuntematon ilmiö tuo emojen vihaisuus meillä Herefordeilla. Mitä rotua nuo vihaiset emot ovat?
Muita ongelmia taas poikivien hiehojen kanssa on ollut enemmän kuin lääkäri määrää. Kuolleena syntynyt, kohtuprolapsi, emä ei anna imeä, yhdellä ei tule maitoa, ei mahdu ulos, ylösalaisin sekä takaperin ja yksi hieho halvaantu voimakkaan vetoavun seurauksena.

Tuntematon ilmiö tuo emojen vihaisuus meillä Herefordeilla. Mitä rotua nuo vihaiset emot ovat?
Muita ongelmia taas poikivien hiehojen kanssa on ollut enemmän kuin lääkäri määrää. Kuolleena syntynyt, kohtuprolapsi, emä ei anna imeä

Tämä lehmä antoi, Teppo toimessa:
http://www.city.fi/antitv/klippi/16178
Suihkun kautta kotiin.

Huippuhyvin on sujunut poikimiset, yksi hieho tarvitsi vetoapua poiki ehkä vähän liian nuorena/pienenä. Vasikat oikein pirteitä, Johtuskohan että annoin pari kuuria ADE-vitamiiniä joka sisältää reilusti seleeniä ennen poikimakautta, lisäksi tehtiin syksyllä ruokintasuunnitelma rehuanalyysien perusteella, eikai se muuta vaikuttanut kuin tarkennettiin kivennäisruokintaa. Ai niin netistä tilaamani 240 euron valvontakamera setti on toiminut tosi hyvin,täydensin sen vielä vahvistavalla wlan antennilla 50 euroa, niin on mukava valvoo poikimisia ja navetan touhuja sängystä käsin....

Miten sitä lisä seleeniä ois helpoin antaa?

Miten sitä lisä seleeniä ois helpoin antaa?

Meillä on käytössä Hiven Oy:n E-seleeni säkkitavarana. Olemme annostelleet sen suoraan heinien päälle paalitelineeseen sopivin välein. Sellainen hauska juttu on että eläimet ovat sen perään aivan HULLUINA! Rakeet on "salakuljetettu" takin alla pienessä muovipussissa tarhaan ja ripoteltu siitä heinien päälle. Jos emot näkevät, että nyt tuodaan seleeniä, niin ne tahtovat tulla kaikki liian lähelle sitä kärkkymään...jotenkin ne vain aavistavat ja tietävät, ellei toimi ovelasti. Paljon sitä ei kulu, koska annostus on muutama kymmenen grammaa/emo. Muilta tiloilta on ollut oikein hyvää palautetta poikimisten nopeudesta ja vasikkojen virkeydestä.
Kääntäen vastaavasti olen kuullut, että joillain luomutiloilla on ollut puutostautia ja heikkoja vasikoita. Varsinkin vasikan sydämen kehitys jää heikoksi seleenin puuttuessa.

Millaisia vasikka kuolleisuus prosentteja löytyy? Itsellä kuolee keskimäärin 0-3 vasikkaa vuodes. Reilu 40 emoa löytyy.

0-3 meilläkin viimevuonna 80 emoa nyt 120 ja ens vuonna 150 ja alle kolmessa pyritään pysymään
viime vuonna vieroitusprosentti kuitenkin yli 100 kolmet kaksoset tasasi tilannetta
ja öisin ei yleensä navetalla käydä kukkumassa

Meillä on niin pientä, mutta vaatimatonta tämä alkuvaiheessa oleva touhu. 

Poikimisia vasta kahtena keväänä. Tänä keväänä poiki/poikii 11 lehmää ja 2 hiehoa. Kokonaissaldo tähän saakka oli eilen illalla 20 vasikkaa. Tästä joukosta yksi on tullut ennenaikaisena ja oli jo kuollut mahaan (napanuora poikki ?, painoa vain 16 kg).
Kaikki muut hengissä ja reippaina. Periaatteessa kuolleisuusprosentti on siten 0%

Kohtuullisesti on mennyt poikimiset. Saldo tällä hetkellä 29 vasikkaa 30 poikineelta. Luku tosin sisältää kahdet kaksoset, ja kolme menetettyä vasikkaa.

Yksi lehmä loi 19 kg painoisen vasikan joka eli vähän aikaa. Toinen menetys oli takaperin syntyvä sonnipoika jonka toinen jalka oli jäänyt vähän koukkuun eikä siksi tullut omin avuin. Napa kai kerkesi irrota joten peli oli menetetty siinä vaiheessa kun apua huomattiin antaa. Kolmas tapaus oli se surullisen kuuluisa "hullu lehmä ja tyhmä vasikka". Teuraskyyti on jo tilattu... Se on mielestäni ainoa oikea osoite ongelmallisille tapauksille. Jos kuitenkin jollakin riittää mielenkiintoa värkätä potkureiden kanssa niin hoitohäkki on varmasti kaikille osapuolille turvallisin vaihtoehto. Ovat vaan melko tyyriitä...

 

Meillä noin 80 emoa. Jostain syystä ongelmia tänä vuonna aika reilusti. Vähän huonohkoja osto hiehoja tuli, 4 vasikkaa vedetty traktorilla ulos.

Yhdeltä 2. kerran poikineelta tuli kohtu ulos vaikka oli helppo poikiminen, emon tila heikkeni niin paljon, että eläinlääkäri ei ruvennut enään takaisin työntämään.

Meillä yleensä pannaan emot lukkoparteen, niin saa helposti pistettyä korvamerkit yksinkin vasikoille. Niissä voi hyvin myös opettaa vasikkaa tissille, jos ei muuten luonnistu.

Joo meinaa välillä se merkin laitto venähtää ja sitten on kiinni pitelemistä vasikassa,emot ei meillä päälle käy ovat rauhallisia. Helpottaa paljon kun kesyttää ammut niin että saa riimun päähän tarpeen vaatiessa ja laittaa vaikka raktoriin kiinni,jos vaikeita poikimisia ja tarvii vetoapua.
Tietysti tämä onnistuu vain pienellä karjakolle,kovin suurella määrällä ei aika riitä joka lehmää opettamaan,ja päivittäin niiden kanssa pelaamaan. Itsellä on pieni karja ja tämä onnistuu vielä.