Urakointia pitäisi ehkä kehittää siihen suuntaan kuten tilitoimiston käyttöä tilalla. Tila on vakuuttunut heti lähtiessä siitä että tilitoimisto osaa hommansa vähintään yhtä hyvin kuin tilakin, jos ei jopa paremmin. Ja sitä osataan myös vaatia ilman erikseen mainintaa. Tilitoimistot käyvät jatkuvasti kursseja, seuraavat lainsäädäntöä ja kehittävät toimintaansa että tilanne säilyy kuten odotetaankin, homma yleensä toimii. Siellä ollaan ammattilaisia, ei riitä että osaa käyttää tietokonetta.
Suurin osa urakoitsijoista puolestaan odottaa että tila neuvoo kaiken mitä tarvii tietää, kunhan osaa ajaa traktoria tai jotain konetta jotenkin. Varsinaisesta säilörehunkorjuusta ja sen laatuasioista ei tarvitse ihmeitä tietää ja aina voi sanoa että ei vaadittu tai neuvottu tarpeeksi jne ja huono kelikin + Kiire. Entäs jos urakoitsijaan voisi suhtautua kuten tilitoimistoon, kouluttautuvat, kurssittautuvat ja kiinnostuvat laadukkaan työn tekemisestä = hankkivat tavalla tai toisella rautaisen ammattitaidon, johon voisi luottaa kuin tilitoimistoon? Laatu ja hinta voisivat olla naimisissa, vastuu pitäisi olla enempikin tekijällä ja sidoksissa hintaan. Tilaltakin vaaditaan myös rohkeutta kysyä" Otatteko huolehtiaksenne tämän tilan rehunkorjuut, niin myötä kuin vastamäessä?"... Tähän ei tosin ole nykyisellään luottamusta monessakaan tapauksessa, mutta siihen suuntaan kiinnostusta pitää kallistaa. Siinä olisi urakoitsijoille haastetta, kuten myös tiloillekin. Ja kaikkihan onnistuu niin kauan kuin halua löytyy, vaikka aikaa ottaa ennen kuin yleistyy. Ja tämä pitäisi nimenomaan huomioida kun laskeskellaan ja tuumaillaan että miten teettää ja kenellä, hinnan lisäksi. Miten onnistuu?

Ny nukkuun, aamulla tekemään sijoitustoimintaa. Lietteen osalta.  

Urakointia pitäisi ehkä kehittää siihen suuntaan kuten tilitoimiston käyttöä tilalla. Tila on vakuuttunut heti lähtiessä siitä että tilitoimisto osaa hommansa vähintään yhtä hyvin kuin tilakin, jos ei jopa paremmin. Ja sitä osataan myös vaatia ilman erikseen mainintaa. Tilitoimistot käyvät jatkuvasti kursseja, seuraavat lainsäädäntöä ja kehittävät toimintaansa että tilanne säilyy kuten odotetaankin, homma yleensä toimii. Siellä ollaan ammattilaisia, ei riitä että osaa käyttää tietokonetta.
Suurin osa urakoitsijoista puolestaan odottaa että tila neuvoo kaiken mitä tarvii tietää, kunhan osaa ajaa traktoria tai jotain konetta jotenkin. Varsinaisesta säilörehunkorjuusta ja sen laatuasioista ei tarvitse ihmeitä tietää ja aina voi sanoa että ei vaadittu tai neuvottu tarpeeksi jne ja huono kelikin + Kiire. Entäs jos urakoitsijaan voisi suhtautua kuten tilitoimistoon, kouluttautuvat, kurssittautuvat ja kiinnostuvat laadukkaan työn tekemisestä = hankkivat tavalla tai toisella rautaisen ammattitaidon, johon voisi luottaa kuin tilitoimistoon? Laatu ja hinta voisivat olla naimisissa, vastuu pitäisi olla enempikin tekijällä ja sidoksissa hintaan. Tilaltakin vaaditaan myös rohkeutta kysyä" Otatteko huolehtiaksenne tämän tilan rehunkorjuut, niin myötä kuin vastamäessä?"... Tähän ei tosin ole nykyisellään luottamusta monessakaan tapauksessa, mutta siihen suuntaan kiinnostusta pitää kallistaa. Siinä olisi urakoitsijoille haastetta, kuten myös tiloillekin. Ja kaikkihan onnistuu niin kauan kuin halua löytyy, vaikka aikaa ottaa ennen kuin yleistyy. Ja tämä pitäisi nimenomaan huomioida kun laskeskellaan ja tuumaillaan että miten teettää ja kenellä, hinnan lisäksi. Miten onnistuu?

Ny nukkuun, aamulla tekemään sijoitustoimintaa. Lietteen osalta.  

juu tää on hyvä idea maitotilalliselle. Hyvänä vuonna joutuu maksaa rehusta mutta saa vastaavasti helpommalla myytävää maitoa ja huonona vuonna rehu on huonompaa mutta saa sen lähes ilmaiseksi. Ainut vaan että urakoitsija menee konkurssiin koska hän ei voi mitään sille että kelit oli sellaiset että hyvää rehua ei tullu. Kyllä äkkiseltään on parempi kuitenkin että tila ottaa vastuun raaka-aineesta ja urakoitsijalle jää asiakseen ainoastaan pitää kalusto ja työtavat kunnossa.

Se on kuitenkin totta että niin urakoitsijan kun työntekijän on hyvä sisäistää asia että häntä arvioidaan vain ja ainoastaan tehdyn työn mukaan eli urakoitsijan osalta paljonko hyvälaatuista rehua on siilossa mihinkä hintaan.

Urakointia pitäisi ehkä kehittää siihen suuntaan kuten tilitoimiston käyttöä tilalla. Tila on vakuuttunut heti lähtiessä siitä että tilitoimisto osaa hommansa vähintään yhtä hyvin kuin tilakin, jos ei jopa paremmin. Ja sitä osataan myös vaatia ilman erikseen mainintaa. Tilitoimistot käyvät jatkuvasti kursseja, seuraavat lainsäädäntöä ja kehittävät toimintaansa että tilanne säilyy kuten odotetaankin, homma yleensä toimii. Siellä ollaan ammattilaisia, ei riitä että osaa käyttää tietokonetta.

 Miten onnistuu?

Ei onnistu. Joku "täppäri " tekee paalin pari euroa halvemmalla. Ajaa koneet muutamana kesänä loppuun ja lähtee muille työmaille, kun huomaa, että rahaa ei jäänytkään.

Ihan sama kuin näiden paalimuovien kimppatilauksen kanssa. Sensijaan, että muovit saisi kotiin siististi tai voisi noutaa kaupan varastosta ehjinä. Aletaan jälleen säästää muutamaa euroa ja viritellään vaikka mitä.

Suomalaiset on tuulipukukansaa ja ostavat ruokansa halpakaupasta jauhelihana. Ihan samoin suomalaiset viljelijät ovat sellaisia, jotka säästävät joka tilanteessa ja eivät halua maksaa "ylimääräistä" laadusta tai toimitusvarmuudesta. Poikkeuksiakin on´mutta ne ovat harvassa.

Urakointi suomessa tarkoittaa sitä, että tehdään halvalla. Muuten ei tule urakoita.

Laatuerot paali vs. noukkari vs. tarkkuussilputtu voi kysyä Valiolta.

Todella luotettavaa tietoa, Valiollahan ei ole omaa lehmää ojassa lisäaineiden yms myynnin osalta...

En siis väitä että paalirehu olisi aina ylivoimaista, mutta Valio on aina paaleja vastaan, ainakin mitä noissa luennoissa on istuttu. Kannattaa ehkä verrata Ruotsin vastaaviin (?) tutkimuksiin, jossa todettiin ettei silpun pituudella ollut eroa maidontuotannon kannalta, mutta kylläkin pureskelun ajankäytön kannalta. Lehmät ehti kuitenkin syödä tarpeeksi. Tässä tutkimuksessa ei tosin ole verrattu paalin silpun pituutta, mutta esim netistä äkkiä katsottuna McHale FS60 ilmoittaa teoreettiseksi silpunpituudeksi 50 mm, eli lyhyempi kuin vertailun Pöttinger-vaunu.

Silppua vs maidontuotanto

Se on sitten eri asia, että aumassa voidaan tasoittaa laatu/lohkoerot.

urakointi on valmista silloin kun esimerkiksi 5 tilaa antaa peltonsa erilliselle yritykselle joka viljelee ja tekee rehut sanotaan vaikka 1000 hehtaarilta laakasiiloon ja toimittaa sieltä rehut vaikka itsekulkevalla apevaunulla täyttöpöydälle mistä mattoruokkijat jakaa rehun lehmille. Silloin voidaan hyödyntää kapasiteetti ja vaihteleva sää täysimääräiseti siten että jokaiselle tilalle saadaan samanarvoista rehua. Sitten kun sama yritys tyhjentää lietesäiliöt niin pellon kiertokulku on hyvin hallinnassa eikä tule ylimääräisiä siirtymiä vaan sen takia että koitetaan palvella kaikkia viljelijöitä samaan aikaan.

Lainaus käyttäjältä: Koneasema - 13.10.11 - klo:00:37

Urakointia pitäisi ehkä kehittää siihen suuntaan kuten tilitoimiston käyttöä tilalla. Tila on vakuuttunut heti lähtiessä siitä että tilitoimisto osaa hommansa vähintään yhtä hyvin kuin tilakin, jos ei jopa paremmin. Ja sitä osataan myös vaatia ilman erikseen mainintaa. Tilitoimistot käyvät jatkuvasti kursseja, seuraavat lainsäädäntöä ja kehittävät toimintaansa että tilanne säilyy kuten odotetaankin, homma yleensä toimii. Siellä ollaan ammattilaisia, ei riitä että osaa käyttää tietokonetta.

 Miten onnistuu?

Ei onnistu. Joku "täppäri " tekee paalin pari euroa halvemmalla. Ajaa koneet muutamana kesänä loppuun ja lähtee muille työmaille, kun huomaa, että rahaa ei jäänytkään.

Urakointi suomessa tarkoittaa sitä, että tehdään halvalla. Muuten ei tule urakoita.

Sen halvemman täppärin tilaa asiakas tekemään, missä vika? On kyllä kieltämättä joskus käynyt mielessä että palveluntarjontaa pitäisi olla kahdella tyylillä: Halpa hinta laadun yms.  kustannuksella ja sitten erikseen laatutyö oikealla hinnalla ja katsoa kumpaa kysytään enemmän. Toistaiseksi on ollut tavoite vain viimeksi mainittuun tyyliin, kun ei luonto anna periksi eikä ole tarvettakaan. Nykyisellään lietteen sijoitusta tehdään täälläkin kahdella tyylillä: halvalla sinnepäin ja oikealla hinnalla laatutyötä vaikeissakin olosuhteissa, kuten esimerkiksi nyt. Teettäjät yleensä myös jakautuu kahteen leiriin, tukioptimointi ja aktiivitilat. Arvatkaa kummat on kumpaa tyyliä vailla.. Ja olemme ainoastaan kiinnostuneet aktiivimeiningistä.
Ps. VMS1 kirjoitta asiaa, lähteekö joku tuohon? Apejuttu voi olla arka alue, mutta muuten.

urakointi on valmista silloin kun esimerkiksi 5 tilaa antaa peltonsa erilliselle yritykselle joka viljelee ja tekee rehut sanotaan vaikka 1000 hehtaarilta laakasiiloon ja toimittaa sieltä rehut vaikka itsekulkevalla apevaunulla täyttöpöydälle mistä mattoruokkijat jakaa rehun lehmille. Silloin voidaan hyödyntää kapasiteetti ja vaihteleva sää täysimääräiseti siten että jokaiselle tilalle saadaan samanarvoista rehua. Sitten kun sama yritys tyhjentää lietesäiliöt niin pellon kiertokulku on hyvin hallinnassa eikä tule ylimääräisiä siirtymiä vaan sen takia että koitetaan palvella kaikkia viljelijöitä samaan aikaan.

 Hyvä ajatus, isommalla aukeella ja viksummalla isännistöllä varustetulla alueella...

Halpa hinta laadun yms.  kustannuksella ja sitten erikseen laatutyö oikealla hinnalla ja katsoa kumpaa kysytään enemmän.

Minä en ainakaan valitse tuolla tavalla. Peruskysymys on tekeekö itse omalla kalustolla/työvoimalla tietyllä hinnalla vai tekeekö urakoitsija halvemmalla. Laadun pitää joka tapauksessa olla hyvä. Mutta jos urakkaporukkaa tekee kalliimmalla ja jättää vielä sääriskinkin, niin miten sitten hoidan?

Jos laatu on ykköskriteeri hinnasta riippumatta, niin tekee tietysti itse omilla koneilla. Mutta harvalla on varaa siihen.

Lainaus

Halpa hinta laadun yms.  kustannuksella ja sitten erikseen laatutyö oikealla hinnalla ja katsoa kumpaa kysytään enemmän.

Minä en ainakaan valitse tuolla tavalla. Peruskysymys on tekeekö itse omalla kalustolla/työvoimalla tietyllä hinnalla vai tekeekö urakoitsija halvemmalla. Laadun pitää joka tapauksessa olla hyvä. Mutta jos urakkaporukkaa tekee kalliimmalla ja jättää vielä sääriskinkin, niin miten sitten hoidan?

Jos laatu on ykköskriteeri hinnasta riippumatta, niin tekee tietysti itse omilla koneilla. Mutta harvalla on varaa siihen.

 Ne useammat eivät vaan huomaa tuota...ennenkuin harmittaa oikeasti...

Lainaus käyttäjältä: vms1 - 13.10.11 - klo:08:59

urakointi on valmista silloin kun esimerkiksi 5 tilaa antaa peltonsa erilliselle yritykselle joka viljelee ja tekee rehut sanotaan vaikka 1000 hehtaarilta laakasiiloon ja toimittaa sieltä rehut vaikka itsekulkevalla apevaunulla täyttöpöydälle mistä mattoruokkijat jakaa rehun lehmille. Silloin voidaan hyödyntää kapasiteetti ja vaihteleva sää täysimääräiseti siten että jokaiselle tilalle saadaan samanarvoista rehua. Sitten kun sama yritys tyhjentää lietesäiliöt niin pellon kiertokulku on hyvin hallinnassa eikä tule ylimääräisiä siirtymiä vaan sen takia että koitetaan palvella kaikkia viljelijöitä samaan aikaan.

 Hyvä ajatus, isommalla aukeella ja viksummalla isännistöllä varustetulla alueella...

Etäisyyksien kasvaessa sää- ja kasvustotekijöiden huomioiminen sekä korjuussa että lannan levityksessä menevät ongelmalliseksi. Jos kaikki pyritään tekemään kertakäynnillä, jää pakostakin peltoja tai niiden osia, joilta rehua ei korjatakaan tehokkaalla ketjulla. Sama logiikka lannanlevityksessä.

Meillä alkavat maito- ja nautatilat olla jo yli kymmenen kilometrin päässä toisistaan. Sopivat isännät siis vieläkin kauempana, joten isoa koneketjua ei hevin siirretä useaan kertaan samalle tilalle.

Ajosilppurikorjuu liikkuu jossain 200 + alv tietämillä täälläpäin. Sisältää niiton, karhotuksen, ajomatkat siilolle jotain 3-4km asti sekä siilolle pyöräkoneen, 10 - 16 tn.
Hapot ja siilomuovit ei sis. hintaan.
Laatutietoiset nopeuttaa kuivamista vielä pöyhimellä. Olisko pari kymppiä lisähintaa rahtina ja syysnurmille huippuhyvä.

Missäs tämä Koneasema toimii? 55ha x 3 olis Huittisissa tehtävää ens kesänä...

Urakointia pitäisi ehkä kehittää siihen suuntaan kuten tilitoimiston käyttöä tilalla. Tila on vakuuttunut heti lähtiessä siitä että tilitoimisto osaa hommansa vähintään yhtä hyvin kuin tilakin, jos ei jopa paremmin. Ja sitä osataan myös vaatia ilman erikseen mainintaa. Tilitoimistot käyvät jatkuvasti kursseja, seuraavat lainsäädäntöä ja kehittävät toimintaansa että tilanne säilyy kuten odotetaankin, homma yleensä toimii. Siellä ollaan ammattilaisia, ei riitä että osaa käyttää tietokonetta.
Suurin osa urakoitsijoista puolestaan odottaa että tila neuvoo kaiken mitä tarvii tietää, kunhan osaa ajaa traktoria tai jotain konetta jotenkin. Varsinaisesta säilörehunkorjuusta ja sen laatuasioista ei tarvitse ihmeitä tietää ja aina voi sanoa että ei vaadittu tai neuvottu tarpeeksi jne ja huono kelikin + Kiire. Entäs jos urakoitsijaan voisi suhtautua kuten tilitoimistoon, kouluttautuvat, kurssittautuvat ja kiinnostuvat laadukkaan työn tekemisestä = hankkivat tavalla tai toisella rautaisen ammattitaidon, johon voisi luottaa kuin tilitoimistoon? Laatu ja hinta voisivat olla naimisissa, vastuu pitäisi olla enempikin tekijällä ja sidoksissa hintaan. Tilaltakin vaaditaan myös rohkeutta kysyä" Otatteko huolehtiaksenne tämän tilan rehunkorjuut, niin myötä kuin vastamäessä?"... Tähän ei tosin ole nykyisellään luottamusta monessakaan tapauksessa, mutta siihen suuntaan kiinnostusta pitää kallistaa. Siinä olisi urakoitsijoille haastetta, kuten myös tiloillekin. Ja kaikkihan onnistuu niin kauan kuin halua löytyy, vaikka aikaa ottaa ennen kuin yleistyy. Ja tämä pitäisi nimenomaan huomioida kun laskeskellaan ja tuumaillaan että miten teettää ja kenellä, hinnan lisäksi. Miten onnistuu?

Ny nukkuun, aamulla tekemään sijoitustoimintaa. Lietteen osalta.  

Hieno selitys sille,että paalirehu oli halvin vaihtoehto

Lainaus käyttäjältä: Greenpwr - 13.10.11 - klo:09:44

Lainaus käyttäjältä: vms1 - 13.10.11 - klo:08:59

urakointi on valmista silloin kun esimerkiksi 5 tilaa antaa peltonsa erilliselle yritykselle joka viljelee ja tekee rehut sanotaan vaikka 1000 hehtaarilta laakasiiloon ja toimittaa sieltä rehut vaikka itsekulkevalla apevaunulla täyttöpöydälle mistä mattoruokkijat jakaa rehun lehmille. Silloin voidaan hyödyntää kapasiteetti ja vaihteleva sää täysimääräiseti siten että jokaiselle tilalle saadaan samanarvoista rehua. Sitten kun sama yritys tyhjentää lietesäiliöt niin pellon kiertokulku on hyvin hallinnassa eikä tule ylimääräisiä siirtymiä vaan sen takia että koitetaan palvella kaikkia viljelijöitä samaan aikaan.

 Hyvä ajatus, isommalla aukeella ja viksummalla isännistöllä varustetulla alueella...

Etäisyyksien kasvaessa sää- ja kasvustotekijöiden huomioiminen sekä korjuussa että lannan levityksessä menevät ongelmalliseksi. Jos kaikki pyritään tekemään kertakäynnillä, jää pakostakin peltoja tai niiden osia, joilta rehua ei korjatakaan tehokkaalla ketjulla. Sama logiikka lannanlevityksessä.

Meillä alkavat maito- ja nautatilat olla jo yli kymmenen kilometrin päässä toisistaan. Sopivat isännät siis vieläkin kauempana, joten isoa koneketjua ei hevin siirretä useaan kertaan samalle tilalle.

Nää on tosiaan hyvin paikallisia asioita mutta yllättäen pellot tasaantuvat kun ne on kylvetty samana vuonna samalla kasvilajilla. Sitten kun lannoittaminen tehdään samoihin aikoihin niin korjuukin osuu aika samaan aikaan. Itsellä oli mahdollisuus seurata tällaista possutilaa missä oli useita 40  ha:n peltotilkkuja hyvinkin etäällä ja kyllä niitä pystyttiin hoitamaan yhdellä käyntikerralla. Sama systeemi vaan viellä isommassa mittakaavassa. Suurempi ongelma taitaa kyllä olla löytää ne karjatilat jotka tarvitsevat ja omistavat sen 600-1000 ha:n edestä peltoa.

Ei ole kokemusta itsekulkevista apevaunuista mutta oletan että niiden maksimaalinen toimintasäde rajoittuu jonnekkin 15 kilometrin päähän ja silloinkin tien on oltava hyvää. Tämä tarkoittaa että tilat on sijaittava korkeintaan 30 kilometrin päässä toisistaan.

Paikallinen paalimies ajelee 14e paali.Sisältää niiton,paalauksen käärinnän ja verkon.Happoo menee 1,5l/paali.Muovi maksaa 3,5e/paali.
Noukkarimies pyysi 115e/ha,siihen niitto päälle 40e/ha ja karhotus 25e/ha.Happoo menis 50-100l/ha.Muovi n15e/ha.

Hapon hinnaksi laskin 1e/l sis alv.
Polkeminen vastais paalin kannon.Molemmis paalit ja auma tulis pellon päähän,kuljetus talvella navetalle samanlainen homma.

Noukkarihehtaari 295e sis alv.Paaliin 285e sis alv,jos paaleja 15/ha.
 

Aika kallis niitto ja karhotus  Romuillakin karhottaa 5 ha tunnissa.

Tähänhän se gutigutin hokema sopiikin:

Valintaperusteet on hinta, hinta ja hinta. Laatu on perusedellytys.