Kolehtiin ja yhteisvastuukeräykseen. Äidin suku on ryysännyt yli hankien tykkien paukuttaessa tahtia, ahneuksissaan mahdollisimman paljon omaisuutta mukana, 15 vuotias tyttö talutti yksin lehmät länteen päin. Ainoana tavoitteenaan heillä oli ryövätä länsi-suomalaisilta talollisilta 8 hehtaarin peltolakeus.
Veikkaan, vaikka tuo aika ja siirto olivatkin kipeä asia, niin se tuli kansakunnalle enemmän onneksi kuin epäonneksi. Ensinnäkin ei tehty pakolaisleirejä vuosikymmeniksi, toiseksi uudisrakentaminen toi valtavasti toimeliaisuutta talouselämään, kolmanneksi ja tärkeimmäksi molempien - tulevien ja paikallisten - veret saivat valtavan virkistyksen toisistaan, jota ei muuten olisi tapahtunut kuin yli puolivuosisataa myöhemmin työn perässä muuttamisen takia maassamme.
Mielestäni päättäjät osoitti silloin hyvin korkeaa moraalia ja selkärankaisuutta, ihmisiä ei jätetty heitteille kuten monessa muussa maassa on tehty, vaan yritettiin järjestää jonkinlainen uusi alku elämälle uudella alueella, olkoonkin että toiset joutuivat myymään maitaan, mutta niiltä sitä on otettava joilla sitä on.
Toiset joutuivat myymään maitaan, ne jotka saivat niitä, olivat menettäneet koko omaisuutensa, näin tasattiin tuotakin puolta sodan tappioissa ....
Tuo hommahan olisi voitu hoitaa täysin toisella ja oikeudenmukaisemmalla tavalla. Nuo maat asutukseen olisi pitänyt ottaa valtiolta, kunnilta, seurakunnilta ja yhtiöiltä. Jos näin olisi menetelty, niin yksityisten ei olisi tarvinnut pakkoluovuttaa sukunsa maita, jonka puolesta juuri oli taistellut. Niistä maista muuten ei maksettu käytännöllisesti katsoen mitään korvausta.
Nämä asiat ovat edelleen todella kova paikka vanhemmille ihmisille ja jopa isälleni. Meilläkin tämä asia tuli puheeksi nimenomaan vaarini vielä elossa olevan nuoremman veljen kanssa. Ja niin paljon hänellä vielä pää pelaa, että hän ei voi olla ihmettelemättä sitä, että miksi nyt sitten uudestaan halutaan muodostaa suurtiloja, kun suurtilat jo kerran valtiovallantoimesta pilkottiin. Siitä hän on erityisen katkera, että ruotsinkielisellä alueella asian pystyi hoitamaan rahalla, mutta muualla ei vaikka olisi ollut ruotsinkielinen.
