Täytyypä nostaa vanhaa ketjua. Toivoa vaan olis sopinut, että ei olis tarvinnut 13 kk ilman antibioottihoitoja paitsi lähes järjestelmällinen umpeenpano tuubien käyttö. Sitten se taas elämä palas normaaliksi. 1. poikineella yhdessä aureus, seuraavalla viikolla seuraava poikinut aureus ja lypsykaudella toisella uberis. Aureukset "parani" uberis ei siis umpeutin.
Sitten suma ... lehmä A vähäinen (+) KNS ja toinen vedin ei kasvua, ei hoidettu sillä välillä kaikki OK ja sitten taas soluttaa.
lehmä B vähäinen (+)KNS ei hoidettu, lievä solutus
lehmä C Uberis vielä hoidossa.
Sitten eilen illalla tankis solut "miljoonia" ja taas löyty ... nyt jo tuli sakkoja ja klimppejä, eilen suodattimes muutama. Taas näytettä huomenna auton mukana.
Edellisestä kriisistä luulin selvinneeni seleeni lisällä ja yksilöpyyhkeillä sekä milkodex vedinsuihkeella. Mutta samat metodit olleet käytössä siitä lähtien ja taas .... olispa edes lypsykauden lopulla mutta umpeutettua uberista lukuunottamatta poikineet alle 2kk aikana. Parhaimmilla yli 50 litraa maitoa päivässä, hiukka kyrsii
Nyt tekee tiukkaa päästä tankki soluilla alle 250k ja taitaa huomenna olla koepäivä.
Mulla on ny ei enää noista tulehduksista ole murhetta kun lypsylehmät muutti naapurin navettaan, mutta omia konsteja niiltä ajoilta kun oli joskus ruuhkaksi asti tulehduksia:
Parret täysin putiputsiks, kunnon kalkitus joka paikaan ja uudet turpeet parsiin. Parin viikon päästä uusiks. Ajatuksena muuttaa ympäristön ph jotta ympäristöperäisten bakteerien olot tukalaksi.
Hanskat käteen, ettei aureusta säilytä ja siirrä omissa rikkonaisis käsis. Vedinkasto käyttöön ongelmatilanteissa, tilanteen rauhoituttua pois käytöstä. Ainakin kannattaa vaihdella aineita, ajatuksena sama kuin parsissa, jatkuvasti samojen aineiden käyttö johtaa aikaa myöten ko. aineille vastustuskykyisten bakteerien lisääntymiseen.
Lypsykoneen tarkastus, ei ollu yks eikä kaks kertaa että löytyi joku nilkuttava tykytinventtiili tai pieni ilmavuoto jostain.
Lypsyrutiinit, ne tissinpäät kertoo paljon. Lomittajien suhteen meillä ainakin oli kova opettaminen pois ylilypsystä, tahto löytyä risaa tissinpäistä. Tarkkuus tuossa ei tarkoita viimeisen tipan kiskomista.
Hoidettavista aina analyysit, jotta tietää mitä hoidetaan.
Ja lopulta, aika moni tulehdus hoitui parin viikon erilleenlypsyllä ja ellei parantunut niin sitten umpeen. Tuommoiset epämääräiset soluja nostavat tulehdukset ei juuri kuitenkaan antibioottihoitoihin reagoineet. Kuumeiset ja yleiskuntoon vaikuttavat sitten tehohoitoon.
Noilla mentiin meillä. Tilakohtaisia strategioita on muitakin, mutta kirjanpitoja tehdessä näkee senkin, ettei ylenpalttinen hoitosyklikään ja tarpeettoman alhaisiin solulukuihin tavoittelu välttämättä ole taloudellisesti perusteltavissa.