Yksi käytännön keino saada tutkimusrahat riittämään, on yhteistyö käytännön viljelijöiden kanssa. Eli ostetaan rutiiniluontoiset peltotyöt urakointina vilejlijältä. Tehdään kokeita käytännön viljelyksillä ja eläinsuojissa. Olen varma että niistä pystyy maksamaan kelpo korvauksen sillä rahalla mikä menee virkatyönä ko puuhien pyörittämiseen.
Aika hyvä malli taitaa olla Loimaan koulutila:
http://www.loimaatila.fi/Ko. laitos on opetustyön ja yksityisen viljelijän bisneksen lisäksi vielä tuottanut viljelijöitä kiinnostavan (suora)kylvön koesarjan, jota Koneviestistä olemme seuranneet. No, Loimaa oli 80-luvulla virkamiesvetoisenakin ainoa voittoa tuottanut koulutila.
Esimerkki virkaviljelystä: muinoin eräässä kuminatilaisuudessa eräs tutkija selitti hartaasti tutkimusta eri troppien vaikutuksesta johonkin käniäiseen. Esitelmän jälkeen eräs nuori viljelijä kysyi että ruiskutukset toki tehtiin tarkasti virka-aikaan? Moukat ötökät tosin tykkäävät tulla vasta hämärissä kuminaamaa puputtamaan. Tutkija siihen, että: kyylläjoommnnnkröhhmmmkitos.