Agronet
Keskusteluaiheet => Yleistä maa- ja metsätaloudesta => Aiheen aloitti: Opelixi - 07.11.07 - klo:11:06
-
Useasti on todettu että Suomen maataloustutkimus tulee edelläkävijöiden perässä ns. jalanjälkiä suurennuslasilla tutkien. Miksi ei maataloustutkimus voisi olla se joka hankkii maailmalta uuden tiedon, taidon ja tekniikan? Tyypillinen esimerkki on vapaakierto ilmanvaihdossa. Tekniikka oli ollut käytössä käytännön tiloilla jo useita vuosia ennen kuin alettiin tehdä virallisia suomalaisia tutkimuksia. Tutkimustuloksena todettiin että kyllä se lämpötila siellä hieman laskee jos pakkasta tulee.. ::) Mitä tästä tutkimuksesta hyötyy maataloustuotanto?
Itse törmäsin käytännössä Suomen maataloustutkimuksen kankeuteen ja etten sanoisi jopa laakereilla lepäämiseen. Otin yhteyttä maissin rehuarvoista ja viljelystä Suomessa yhteyttä MTT:hin. Uusi viljelykasvi kun on kyseessä niin tietenkin ajattelin suunnata sille joka niistä vastaa. Kertoi että sokerimaissista on tehty Satakunnassa viljelykokeita. Mutta ei minulla henkilökohtaisesti ole tarkoitus alkaa tähkiä grillailemaan lehmille.. ::) Käski minua ottamaan yhteyttä puutarhatuotannosta vastaavaan. Jäi hieman karvas maku suuhun tutkimuksen "innostumisesta" ja asiakaspalvelusta. Täytyy ilmeisesti ohikulkiessa joskus käydä oikein paikanpäällä tai ottaa yhteyttä suoraan kasvinjalostajiin.
Ihme ettei Suomessa ole tehty tutkimusta onko Suomi liittynyt EU:hun.. >:( Hoh hoi.. Josko nielisi kiukkunsa ja menisi takaisin nukkumaan. ;D
-
Muutaman maataloustutkijan tunnen ihan henkilökohtaisesti, ja olen aina ihmetellyt miksi tutkittavat asiat pitää olla joko A) itsestäänselvyyksiä tai B) niin yksityiskohtaisia ja tarkasti rajattuja ettei niillä sellaisenaan ole hyötyä kuin toisille tutkijoille.
Esimerkiksi MTT:n sinänsä hyvä "historia"tutkimus suomalaisista lypsykarjapihatoista ontuu joiltakin osin pahasti. Virhetulkintoja, väärinymmärryksiä ja reunaehtojen huomioon ottamattomuutta esiintyy liian paljon. Esimerkiksi makuuparren kaltevuudelle annetaan ohjearvot ottamatta kantaa makuualustan laatuun. Jotenkin ontuvalta tuntuu myös päätelmä siitä että leveämpi parsi on aina parempi jne...
Taitaa olla niin kuin koneittenkin tekemisessä, Suomalainen maatalous on liian pienimuotoista oikean ja uuden tiedon / tekniikan kehittämiseen. Vertailukelpoisen tutkimus- ja kehitystiedon saaminen on liian hidasta monessa asiassa.
Rehumaissia oli viljelyssä Koskenkorvalla kolmostien varressa jokin vuosi takaperin.
-
;D Paljonko olette saaneet tietoa pihatosta, MTT: rakennettua Jokioisiin sellaisen, joka nyttemmin
kohta suljetaan ja "siirretään" tutkimus Maaninkalle. En liene väärässä, jos suurin hyöty tutkimuksesta
on palkkansa sen puitteista saaville. Koko systeemi taitaa palvella väitöskirjojen pohja-aineiston
keruuta, sillä ei ole mitään tekemistä oikean maatalouden kanssa, tohtoritehdas siis. Vuosia toistetaan
jotain nippelijuttujen tutkimusta, valtavat määrät tietoa kerätään, analysoidaan ja julkaistaan sitte
jossain ylihilseenmenevässä tieteisjulkaisussa tai väitöksessä, joka ei ole hyödyllistä täällä kentällä.
Toki joskus saattaa olla toisinkin, mutta edes ammattilehdissä ei pahemmin ole näkynyt jukaisuja.
Olisi mukava jos esim. lannoitteiden valumia tutkittaessa (?), kerrottaisiin myös meille tuloksia, vai
ovatko ne vastoin yleistä käsitystä.
Joskus parikymmentä vuotta sitten tuli vielä jotain tarpeellistakin ulos, säilöntäaineita, lajikkeita,
väkirehutasoja ym.
Ei varmaan tapahtuisi mitään kamalaa, jos koko touhu loppuisi, säästyisi suunnattomasti rahaa.
Sääli tietty niitä satoja ihmisiä jotka jäisivät työttömiksi, mutta eipä meitä etelän viljelijöitäkään
taida kukaan surra.
-
Jos tutkimus alkaisi kovin innovatiiviseksi, siis keksisi jänniä uusia tutkimusaineita, kävisi siinäkin hassusti. Valtaosa aiheista osoittautuisi ihan huuhaaksi mutta toisaalta varmasti löytyisi niitä helmiäkin...joskus. Rahanmeno olisi ainakin yhtä hirvittävää kuin nytkin, mutta tulokset entistäkin heikommat suhteessa kuluihin verrattuna nykyiseen.
Kuka Suomessa maataloustutkimusta oikeasti tekee? Rehutehtaat ja kasvinjalostajat tekevät sitä nimellä tuotekehitys. Valtrallakin varmaan jotain puuhaillaan. Konepuolen tutkimus lienee loppunut Vakolan myötä kokonaan. Jotain sähellystä TTS:ssa.
Varsinaiset tutkimuslaitokset ovat turhan varovaisia ja ajastaan aina jäljessä. Pitäisi pystyä haistelemaan tuulia ja tarttumaan nopeasti selvittämään uusia menetelmiä eikä odotella ensin muutamia vuosia. Tämä siinäkin tapauksessa, että tulee valittua aiheeksi menetelmä tai ilmiö, joka poistuu epäkelpona tai kalliina käytännön viljelystä.
Saas nähdä, miten tuossa sitten käy:
http://www.farmit.net/farmit/fi/02_kotielain/01_farmituutiset/715_yhteistutkimus.jsp
-
Jos tutkimus alkaisi kovin innovatiiviseksi, siis keksisi jänniä uusia tutkimusaineita, kävisi siinäkin hassusti. Valtaosa aiheista osoittautuisi ihan huuhaaksi mutta toisaalta varmasti löytyisi niitä helmiäkin...joskus. Rahanmeno olisi ainakin yhtä hirvittävää kuin nytkin, mutta tulokset entistäkin heikommat suhteessa kuluihin verrattuna nykyiseen.
Tämähän se on ongelma; ennustaminen on vaikeaa, varsinkin tulevaisuuden ennustaminen... Eli rajulla etunojalla tutkijat tekisi paljon sellaista, jota viljelijät pitäisivät huuhaana. Erityisesti, jos tutkitaan soveltavaa etunojassa.
Tutkijoiden pitäisi tehdä nykyistä huomattavasti enemmän teoriaa ja perustutkimusta. Sitä voidaan aina soveltaa. Soveltavaa tutkimusta on usein paha lähteä siirtämään muihin tilanteisiin. Agroekologian professori Juha Heleniusta lainatakseni: "mikään ei ole niin käytännöllistä kuin hyvä teoria. "
Yksi surkeus on mielestäni suomalaisen maataloustutkimuksen ohkainen teoriapohja. Käytännön viljelijän kannalta vielä surkeampaa on, että tulosten tulkintaa ei ole ollenkaan. Käytännössähän riippumaton neuvonta on ajettu alas; ei ole henkilöitä, jotka ymmärtäisivät käytäntöä ja teoriaa ja koettaisivat nitoa näitä yhteen. Ja jotka osaisivat myös haastaa tutkijoilta vastauksia oikeilla kysymyksillä.
Ainoat kunnolla resursoidut neuvojat löytyvät Kemiralta, K/H -maataloudesta ja rehutehtailta. Ongelma on, että heidän neuvonsa eivät ole kovin halpoja.
Ja erityisesti tutkimustoiminnan surkeus on jatkuvasti supistuva rahoitus, tutkimusorganisaatiota ei ole supistettu vastaavasti. Tämä johtaa tilanteeseen, jossa MTT on vain apurahatyön toteuttaja. Mitään ei tehdä, ellei saada rahoitusta ulkoa.
Rahoittajia on karkeasti jaettuna kahdenlaisia: tieteellisiä ja kaupallisia. Tieteelliset vaativat niitä lontoon murteella kirjoitettuja kansainvälisiin tieteellisiin lehtiin meneviä asiantuntijatarkastettuja artikkeleita. Eivät leviä kädestä käteen viljelijäkentässä. Kaupalliset taas vaativat tuloksia, joilla voidaan myydä enemmän (tuotantopanoksia viljelijöille). Nämä kyllä leviävät viljelijäkentässä, kovaan hintaan... MTT:n johtokunnan pj:kin oli (ainakin takavuosina, lieneekö vieläkin) Cultorin johtaja Esko Lindstedt; arvaatkaapa, miten siinä low input -tutkimusaiheet ovat suosiossa. Pohtikaapa, millainen hegemonia liikkuu johtokunnan nimittäneessä MMM:ssä.
Ei, ei minulla ole mitään lääkkeitä siihen, miten saataisiin pitkäjänteisesti ja laaja-alaisesti näkeviä ohjausorgaaneja maataloustutkimukseen ja tällaiselle työlle vielä nykyisessä uusliberalistisessa talouspolitiikassa rahoitusta. Ehkäpä tähän surkeuteen kypsyneenä parempi puoliskonikin jätti vakiviran maataloustutkimuksessa ja heittäytyi projektitöiden ja pusikkoraivausviljelyn auvoisaan arkeen.
Maataloustutkimuksessa on paljon asiantuntevaa, osaavaa ja ahkeraa väkeä. Toki myös hankalia tapauksia ja muita epähenkilöitä - läpileikkaus ihmispopulaatiosta. En ole täysin vakuuttunut siitä, että kaikilta osin merikarttojen tulkinta on kunnossa. Enkä tiedä, kuka oikeasti olisi oikea henkilö ja taho tuohon työhön.
Petri
-
Komppaan petriä. Perustutkimuksella voidaan tuottaa sellaista tietomateriaalia, jota viljelijät voivat soveltaa käytäntöön yhdistelemällä eri osa-alueiden tutkijoiden saamia tuloksia käytännössä. Valmiiden kokonaisratkaisujen ja -tutkimuksen myynnin aika lienee ohi. Jonkin menetelmän ollessa "tutkitusti" tehokas ja myytävissä keskusliikkeiden toimesta, se on jo menettänyt suuren osan kilpailukyvystään ja tuppaahan sen hintakin olemaan jo jotain aivan muuta.
Omasta puolestani voin sanoa hyötyneeni paljon, oikeastaan lähes korvaamattoman paljon eri instanssien, kuten kaupan ja maataloustutkimuksen tuottamasta perusinformaatiosta. Sen saamiseksi pitää toki kahlata läpi tuhoton määrä erilaisia julkaisuja.
Alkuperäisen kirjoittajan kanssa olen samaa mieltä noista "uusista" kasveista. Tutkimuksen pitää ottaa terävämpi ote toimintaansa.
-
Kevennetty muokkaus ja etenkin suorakylvö ovat asioita joissa maataloustutkimus jäi tavallisten viljelijöiden jälkeen eli niitä alettiin kunnolla tutkia vasta kun menetelmät yleistyivät käytännön viljelyssä. Ruotsissa sen sijaan oli jo vuosia sitten jopa 20-vuotisia kokeita kyntämättä viljelystä ja myöskin suorakylvöstä monivuotisia kokeita.
-
Kevennetty muokkaus ja etenkin suorakylvö ovat asioita joissa maataloustutkimus jäi tavallisten viljelijöiden jälkeen eli niitä alettiin kunnolla tutkia vasta kun menetelmät yleistyivät käytännön viljelyssä. Ruotsissa sen sijaan oli jo vuosia sitten jopa 20-vuotisia kokeita kyntämättä viljelystä ja myöskin suorakylvöstä monivuotisia kokeita.
Näin siinä saattoi käydä, toisaalta meillä oli Jyrki Pitkäsen vetämänä pitkä (toistakymmentä vuotta) kevennetyn muokkauksen kenttäkoesarja, joka taidettiin juuri lopettaa ennenkuin asiat tulivat "muotiin". Ja mikä estää hyödyntämästä ruotsalaisia koesarjoja, meille onneksi Ruotsin maatalousyliopisto on Uppsalassa varsin jäykillä mailla, joten jopa kenttäkoeaineisto on kait aika hyvin sovellettavissa Lounais-Etelä-Suomeen ainakin. Suorakylvö tuli yllättäen, mutta ainakin kevennetystä muokkauksesta tieto oli olemassa. EI ollut typpiporraskokeiden tapaisia koesarjoja näyttää, mutta mielestäni kevennetyn muokkauksen vaikutuksista tietoa oli olemassa; toinen asia sitten oli, oliko se siinä muodossa ja sellaisilla foorumeilla, että (äänekkäät) riviviljelijät sen ymmärsivät.
Vaatii tutkijoilta ja organisaatiolta aika rohkeutta tehdä tällaisia perustutkimuksen kaltaisia seurantoja kiristyvien budjettien "kolmevuotinen hanke ja kaupallistettava innovaatio" -hegemonian alla. Tuostakin minimuokkauskoesarjasta muistan, kuinka yhtäkkiä reilun kymmenen vuoden jälkeen yhden koepaikan minimimuokkausruuduille ilmestyi lieroja, "tyhjästä".
Mutta edelleen useissa tapauksissa peräänkuuluttaisin tutkijoilta laajempaa teoreettista näkemystä, jonka avulla voisi vastailla myös kysymyksiin, joihin ei löydy suoraa vastausta jostain "koesarjasta".
Unski844 kirjoitti:Mun mielestä viimeistään agrologin tasosta ylöspäin ihmisen pitäisi ymmärtää lukemaansa ja osata soveltaa. Eikai kukaan nyt kuvittele ryhtyvänsä ilman luetunymmärrys taitoa viljelijäksi?
Itse vanhana tutkijana ja nykyisenä viljelijänä osaan lukea noita tieteellisiä perusjulkaisuja Lontoon kielellä (ja parilla muullakin vieraammalla murteella), ja jatkan harrastusta yhä. Mutta jos satojen julkaisusivujen läpilukemista (ei värikuvia, huom!) vuodessa edellytetään jokaiselta viljelijältä, niin ei sekään voi olla perusolettamus.
Petri
-
Unski844 kirjoitti:Mun mielestä viimeistään agrologin tasosta ylöspäin ihmisen pitäisi ymmärtää lukemaansa ja osata soveltaa. Eikai kukaan nyt kuvittele ryhtyvänsä ilman luetunymmärrys taitoa viljelijäksi?
Itse vanhana tutkijana ja nykyisenä viljelijänä osaan lukea noita tieteellisiä perusjulkaisuja Lontoon kielellä (ja parilla muullakin vieraammalla murteella), ja jatkan harrastusta yhä. Mutta jos satojen julkaisusivujen läpilukemista (ei värikuvia, huom!) vuodessa edellytetään jokaiselta viljelijältä, niin ei sekään voi olla perusolettamus.
Petri
Missä olit tutkijana?
-
Eikai kukaan nyt kuvittele ryhtyvänsä ilman luetunymmärrys taitoa viljelijäksi?
Tiäksää että kunnolla luettua ymmärtävä ei ryhdy viljelijäksi eikä miksikään muuksi yrittäjäksi Suomessa.
-
Eikai kukaan nyt kuvittele ryhtyvänsä ilman luetunymmärrys taitoa viljelijäksi?
Tiäksää että kunnolla luettua ymmärtävä ei ryhdy viljelijäksi eikä miksikään muuksi yrittäjäksi Suomessa.
Olethan sääki alkanu??? No vitsi vitsinä kai jonkunlainen laskutaito olla pitää jos kätensä tähän paskaan pistää...
-
Eikai kukaan nyt kuvittele ryhtyvänsä ilman luetunymmärrys taitoa viljelijäksi?
Tiäksää että kunnolla luettua ymmärtävä ei ryhdy viljelijäksi eikä miksikään muuksi yrittäjäksi Suomessa.
Olethan sääki alkanu??? No vitsi vitsinä kai jonkunlainen laskutaito olla pitää jos kätensä tähän paskaan pistää...
Ihan oikeasti laskemalla ei mitään kannata tehdä.
Maatalous ei ole kannattavaa jos laskelmat tekee kunnolla.
Mutta "komiaa-" kertoimen lisäämällä on tilanne aivan toinen.
-
Missä olit tutkijana?
[/quote]
Aikanaan luomututkimusta Juvan Partalassa, erilaisia yhteistyöprojekteja siellä täällä koti- ja ulkomailla, sittemmin oman yrityksen kautta.
-
Komppaan petriä. Perustutkimuksella voidaan tuottaa sellaista tietomateriaalia, jota viljelijät voivat soveltaa käytäntöön yhdistelemällä eri osa-alueiden tutkijoiden saamia tuloksia käytännössä. Valmiiden kokonaisratkaisujen ja -tutkimuksen myynnin aika lienee ohi. Jonkin menetelmän ollessa "tutkitusti" tehokas ja myytävissä keskusliikkeiden toimesta, se on jo menettänyt suuren osan kilpailukyvystään ja tuppaahan sen hintakin olemaan jo jotain aivan muuta.
Omasta puolestani voin sanoa hyötyneeni paljon, oikeastaan lähes korvaamattoman paljon eri instanssien, kuten kaupan ja maataloustutkimuksen tuottamasta perusinformaatiosta. Sen saamiseksi pitää toki kahlata läpi tuhoton määrä erilaisia julkaisuja.
Alkuperäisen kirjoittajan kanssa olen samaa mieltä noista "uusista" kasveista. Tutkimuksen pitää ottaa terävämpi ote toimintaansa.
Niinpä. Mutta mitä ilmeisemmin se terävemmän otteen ottaminen tapahtuu vasta siinä vaiheessa kun Suomessa kasvaa 200 000 hehtaaria maissia säilörehuksi. ;D En ole vielä löytänyt sellaista tahoa joka tuntisi kovin paljoa innostusta uusien kasvien kokeilemiseen ja jolta löytyisi aikaisempaa perehtymistä asiaan. Eri asia ovat tietenkin lähialueiden viljelijät jotka ovat kasviin jo tutustuneet. Heiltä täytyy sitten kokemusten pohjalta soveltaa lehmille ruokinta. ;D Hieman täytyy siinä vaiheessa kyseenalaistaa neuvonnan maksuja... :-\
-
Suomen maataloustutkimus on kyllä ajettu selkä seinään vastaan, sillä käytännön maatalouden osaajia tai edes niistä jotain tietäjiä MTT:ssäkin on enää hyvin vähän. Ainoastaan on tohtoreita vakinaisissa virkasuhteissa ja mitäänhän ei tutkita, jos ei saada ulkopuolista rahaa. Lisäksi MTT:llä osassa rahoituksessa perusmaatalous on suljettu kokonaan pois. Kansantajuisten lehtiartikkeleiden kirjoittamista ei arvosteta lainkaan, ainoastaan tietelelisillä julkaisuilla on jotain painoarvoa. Niillä tutkijat asetetaan tärkeysjärjestykseen.
-
Eihän suomalainen kansainvälisesti laadukas, mutta määrällisesti suppea eläinten hyvinvointitutkimuskaan kelpaa asenteisiinsa jumittuneille tuottajille. Herätkää pahvit!
Mitä tarkoitat lauseellasi "ei kelpaa tuottajille"? Mitä tutkimusta oikeasti tarkoitat ja mitä tarkoitat "tuottajille kelpaamisella"? Kun noihin saa vastaukset, niin keskustelu voi jatkua.
Petri
-
Ei toi taida auttaa, Petri. En usko, että tuota saa provosoitua oikeaan keskusteluun, koska ennakkoasenne on todella voimakas......
-
Ei toi taida auttaa, Petri. En usko, että tuota saa provosoitua oikeaan keskusteluun, koska ennakkoasenne on todella voimakas......
Riippuu kuka Hippimulkullaviiraan kirjoittajista on asialla. ;D
-
Yksi käytännön keino saada tutkimusrahat riittämään, on yhteistyö käytännön viljelijöiden kanssa. Eli ostetaan rutiiniluontoiset peltotyöt urakointina vilejlijältä. Tehdään kokeita käytännön viljelyksillä ja eläinsuojissa. Olen varma että niistä pystyy maksamaan kelpo korvauksen sillä rahalla mikä menee virkatyönä ko puuhien pyörittämiseen.
Aika hyvä malli taitaa olla Loimaan koulutila:
http://www.loimaatila.fi/
Ko. laitos on opetustyön ja yksityisen viljelijän bisneksen lisäksi vielä tuottanut viljelijöitä kiinnostavan (suora)kylvön koesarjan, jota Koneviestistä olemme seuranneet. No, Loimaa oli 80-luvulla virkamiesvetoisenakin ainoa voittoa tuottanut koulutila.
Esimerkki virkaviljelystä: muinoin eräässä kuminatilaisuudessa eräs tutkija selitti hartaasti tutkimusta eri troppien vaikutuksesta johonkin käniäiseen. Esitelmän jälkeen eräs nuori viljelijä kysyi että ruiskutukset toki tehtiin tarkasti virka-aikaan? Moukat ötökät tosin tykkäävät tulla vasta hämärissä kuminaamaa puputtamaan. Tutkija siihen, että: kyylläjoommnnnkröhhmmmkitos.