Pätkä vihreän puoleean ohjelmaa:
Emme halua hiljaista kevättä. Kemianteollisuutta hyödyntävä yhteiskuntamme
perustaa ravinnontuotantonsakin kestämättömälle pohjalle.
Tehomaatalouden mallista suurine maatalouskoneineen, myrkkyineen ja
runsaine väkilannoituksineen onkin luovuttava. Koneet korvataan uusilla
viljelytekniikoilla ja/tai
työhevosilla. Tuotantoa on monipuolistettava nykyisestä,
jotta omavaraisuus ei tarkoittaisi yksitoikkoista ja ravinto-opillisesti
riittämätöntä ruokavaliota. Paitsi eri viljelykasvien myös kasvilajikkeiden
runsaus on säilytettävä laajan geenivarannon takaamiseksi.
Näin ruokahuolto turvataan parhaiten.
On siirryttävä työvoimavaltaisempiin, orgaanisempiin ja luonnollisempiin
viljelyn muotoihin. Se merkitsee teollisen tehomaatalouden ja
lannoiteteollisuuden loppua. Sen sijaan ihmis- ja eläinperäisiä lannoitteita
tulee hyödyntää. Agroekologinen näkökulma on saatava määrääväksi, ja
ei-inhimillisen luonnon oikeudet on turvattava. Biodynaaminen viljely,
luomuviljely, permakulttuuri, vapautuksen agronomia, villiviljely
(wildcrafting), peltometsäviljely (agroforestry), holistinen viljely, metsäviljely
(Waldgarten), vesiviljely, biologinen torjunta, vuoroviljely ja lomittaisviljely
ovat kaikki avainsanoja vihreässä maatalouspolitiikassa.
Myös geenimanipulaatiosta on luonnollisesti luovuttava.
Kaupunkien on kyettävä tuottamaan itse merkittävä osa ravinnostaan
sen sijaan, että ympäröivä maaseutu elättäisi ne. Koulut, työpaikat ja
kotitaloudet sekä taloyhtiöt tulee ottaa mukaan ravinnontuotantoon. Viljelyä
voidaan harjoittaa talojen katoilla, puistoissa, koulujen pihoilla ja niin
edelleen. Tietysti ravinnontuotanto on muutenkin paikallistettava mahdollisuuksien
mukaan. Ihmisten osallistuminen ravinnontuotantoon on tärkeää
paitsi nykyisen järjettömän kuljetusketjun purkamiseksi, myös luonnosta
vieraantumisen estämiseksi. Ruoantuotannon kuuluukin olla osa
tervettä luontosuhdetta. Yhteisölliset työmuodot lisäävät myös paljon peräänkuulutettua
yhteisöllisyyttä, kun jokainen osallistuu ruoantuotantoon.
Ruokaa ei myöskään saa heittää pois, vaan kaikenlainen ruokahävikki
ja mittava ylituotanto jäävät historiaan. Lihateollisuus on lakkautettava
kauttaaltaan. Teollisuudella tarkoitamme tässä niin kutsuttua tehomaataloutta
eli maatalousteollisuutta, jonka osa lihateollisuus on. Ensinnäkin
lihan teollinen tuotanto, eläinten äärimmilleen viety välineellistäminen,
on räikeästi vastoin syväekologian lajitasa-arvon periaatteita. Se
on tuomittavaa myös ottaen huomioon eläinten kyvyn tuntea kipua ja ahdistusta.
Ekosentrisen holismin periaatteisiin nojaten on myös todettava
laajamittaisen lihateollisuuden täydellinen ekotehottomuus ja suunnaton
uhka ekosysteemin vakaudelle ja kukoistukselle. Voimme luetella myös
10
lukuisia muita lihateollisuuden vastaisia näkökantoja, jotka ovat kenties
edellisiin verrattuina toisarvoisia, mutta tähdellisiä. Lihateollisuus, kuten
muukin teollisuus, tuo aina mukanaan vieraantumisen ongelman, jota ei
suinkaan sovi vähätellä. Teollisen lihantuotannon alasajo on myös oikeudenmukaisuuskysymys;
miksi me saisimme syödä lihaa, jos köyhempi
maailmanosa kärvistelee nälkäkuoleman kourissa laivatessaan meille jopa
leipäviljansakin karjanrehuksi.
Kalastus ja metsästys saavat yhä jatkua, tosin
niitä valvottaisiin huomattavasti tarkemmin. Eräs mahdollinen ratkaisu
olisi jopa uudelleen muokatun metsänvartijalaitoksen perustaminen.
http://www.vihreapuolue.fi/Vihrean_puolueen_ohjelma.pdfHevosilla töitä tekemään ja puistoihin viljat ja perunat kasvamaan. Viikonloppusin jani-petterit voi kaljapäissään potkia ne huitsin v**tuun
