Sivutoimisuus ja päätoimisuus on sinänsä irrelevanttia. Sen sijaan voitaisiin tarkastella sitä, onko maatalouden harjoittamisella merkitystä viljelijän kokonaistulon muodostukseen...
Tää ajatus nyt on vieläkin syvemmältä. Varsinkin, jos tukia maksetaan sosiaalisin perustein, kuten toimeentulotukea konsanaan, unohtuu se, mitä varten tuet on, eli maataloustuotteiden hinnan alentamista varten. Ei maanviljelijän elämistä varten. Tuki on yrityksen liikevaihtoa, joka menee kokonaan yrityksen läpi, minkään osan siitä ei pitäisi jäädä viljelijän pussiin. Jos jää, niin heti on kaupunkilaiset kateellisia ja joudutaan ihan hirveyksiin.
Suomessa on vanhastaan aivan riittävästi kokemusta siitä mitä tapahtuu kun maatalouden tukien avulla yritetään hoitaa sosiaali-, alue-, työllisyys-, huoltovarmuus-, elintarvike-, puolustus-, ja vähän viljelijöiden tulotasoasioitakin. Siinä maatalousasia jää lapsipuolen asemaan!
Faktaa kuitenkin on, ettei valtion budjettiraha riitä kaikeen. Itse asiassa ostovoimalla mitaten tuo budjettiraha riittää enää 50 % siitä, mikä oli tukipotin ostovoima vuonna 1995! Monesti on esitetty että tuet tulisi kohdistaa päätoimisille. Yhtä useasti on todettu juridisesti pitävän rajan vetämisen olevan lähes mahdotonta maatilojen ja sivuelinkeinojen monimuotoisuuden vuoksi.
Ajatukseni perustuukin realistisemman vaihtoehdon löytämiseen, tukien kohdentamisen ongelmassa. Väittäisin ettei keskivertosuomalaiselle 2.000 euron maataloustulolla ole läheskään niin suurta merkitystä, kuin 20.000 maataloutulolla?
On tosi syvältä tuo kateuden aikaansaama ajattelutapa, että viljelijän tai perheenjäsenen muualla tekemä työ tai tienaama raha pitäisi olla jotenkin kytköksissä maataloustuloon. Kyllä ihminen saa rahaa tienata mistä haluaa ja tuhlata mihin haluaa. Maataloudessa olennaista on vain siihen käytetyt resurssit ja tuotetut tuotteet.
Tästä voimme olla lähes yhtä mieltä. Tuhlaamisen osalta esittäisinkin kuitenkin pienen kilpailupoliittisen huomion: yksikin maatalouselinkeinoon ulkopuolelta holtittomasti rahaa pumppaava laskutaidoton pystyy sotkemaan koko pitäjän vuokra- ja peltokauppamarkkinat kaikille kestämättömään hintatasoon.
Eli kaiken tuen pitäisi olla tuotantoon sidottua, ja vuosittaiset tupo-neuvottelut, että mihin tuotteisiin kohdistetaan kuinkakin suuri osuus tuesta. Ideaalitilanteessa tukea ei olisi ollenkaan...
Mitäs jos kuitenkin pyrittäisiin vain saamaan aitoa markkinavetoista tuotteiden hinnoittelua: Voitaisiin aloittaa vaikka siitä, että esim. kotimaan viljamarkkinoiden hintataso kohoaisi edes maailmanmarkkinahintojen tasolle...
