Lyhyt oppimäärä apilan viljelystä:
Siemenet pannaan maahan. Ja... siinä se.
Rehukauppias ja sanoo tuollalailla! Agronetti opettaa sanoi jo esko aho aikoinaan.
Siis... en mää vaan tajua miten apilanviljely voisi tuon vaikeampaa olla 
Mua ihmetyttää miten näinkin yksinkertaista asiaa täytyy hifistellä joka suunnasta.
Ihan samaa mieltä kanssasi:Siemenet pannaan maahan. Ja... siinä se. , mutta, että sinä sen sanot.... 
Siis.... mä olen aina ollut sen kannalla että kotoisia rehuja käytetään mahdollisimman paljon. Mutta pelkkä apila ei ratkaise esim. lypsykarjan valkuaishuoltoa. Härkäpapu puituna voisi ratkaista.. Apilarehujen ongelma on nääs alhainen energiapitoisuus ja kuitujen puute yhdistettynä huonoon sulavuuteen
Ou jee. Vaan tuntuu apila toimivan lihaelukoilla.
Texeleillä, joilla jää eloon n 1,5 karitsaa/uuhi, saavat lypsätysaikana runsasapila-nurmikasvisäilörehua vapaasti ja maistiaiseksi reilun kilon verran kauraa/pv. Karitsoiden kasvut hyvät, selät pyöreitä kuin myös kinkut. Valkoapilalaidun erinomainen lihotusrehu karitsoidelle ja varsin edullinen sekä kasvuvarma. Eipä näy emotkaan liiemmin laihtuvan tällä menyyllä.
Eikö luomulaimailla ole mitään väkirehurajoitteita. Siis määrän suhteen. Valkoapila on kyl kovaa tavaraa.
Rajoitukset tulivatkin edellä.
Noin kolmen viikon ikäiset karitsat saavat käydä ''viljabaarissa'' vapaasti kauralla. Vaan eivät siellä paljoa käy kun apila emien häkissä maistuu niiiin hyvälle ja sieltä haetaan parhaat lehdykät. Jo viikon ikäiset kulkevat ruoho suussa ihmetellen. Siitä se alkaa pötsin kehittäminen ja kuukauden ikäisenä popsivat apilaa varsin reippaasti ja meillä ne saavat sitä vapaasti eli jatkuvasti kuten emänsäkin. Karitsat ovat siis laitumelle päästessään jo valmiiksi nurmirehunsyöjiä, ei viljapossuja. Laitumella ruoka on siis varsin tuttua pötsille kuin myös pienen muutoksen kera makuhermoille. Laitumet kasvavat laidunnurmikasviseosta tai nurminata-timoteita sekä valkoapilaa. Näkymä pellon laidalta värittyy varsin apilavaltaiseksi.
Texel-rotu on varsin hyvä nurmirehunkäyttökyvyltään, sen perse kestää täyttä apilaksavuston syömistä ja sillä saadaan aikaan edullinen kasvutulos aikaiseksi.
Vuotuinen kauramäärä emille on 50-80 kg:n luokkaa. Tämän rodun kanssa pystyy tuottamaan hyväkasvuista laadukasta, so rasvatonta ja lihaksikasta teurasruhoa, yli 95%:lla nurmirehulla (sis emojen ja karitsoiden ruuan yhteensä). Karitsanliha onkin sitten melkein kokonaan nurmesta. Siis näin meillä, muitakin vaihtoehtoja on.
