Vaalien alla lienee hyvä muistuttaa siitä, kuinka metsäalaa viedään suuntiin joissa itse asia eli metsänhoito on jäämässä syrjään. Asiantuntijoiksi on tunkua, asiantuntemus sen sijaan on jostain muualta kuin reaalimaailmasta. Maksajakin näille uusille metsähyvän lähteille on tiedossa....

Ohessa Talouselämän artikkeli aiheesta:

Ovatko kantorahat pilipalituloa?
Jouni Luotonen

Juuri hyväksytty Kansallinen metsäohjelma 2015 sisältää epäilyttäviä yksityiskohtia, joiden vuoksi koko ohjelmaan on vaikea suhtautua vakavasti. Joulun alla hyväksytyllä ohjelmalla Suomi tulee valtioneuvoston mukaan kuitenkin biotalouden edelläkävijämaaksi.

Ohjelmaan sisältyvien tavoitteiden lähtökohtana on metsiin perustuvien toimintojen ja palveluiden arvo vuonna 2008. Tuolloin metsänomistajien bruttomääräiset kantorahatulot olivat 1 921 miljoonaa euroa.

Summa on suuri. Siksi onkin hätkähdyttävää, että sama taulukko, joka kertoo kantorahatuloista, arvioi luontomatkailun arvoksi 800 miljoonaa euroa. Metsäohjelma mainitsee lähteeksi Tilastokeskuksen, mutta sieltä ei tiedon alkuperää löydy.

Väite 800 miljoonasta eurosta luontomatkailun arvona viittaa siihen, että metsiin perustuvaa biotaloutta on kaikki biologia ja talous, joita matkailukeskusten hotellihuoneissa ja ravintoloissa harjoitetaan.

Ohjelma kertoo myös, että kansalaisten metsiin suuntautuvia ulkoilukäyntikertoja hinnoittelemalla metsien virkistyskäytön arvo oli toissa vuonna noin miljardi euroa.

Jos kaikki luvut olisivat totta, matkailu ja virkistys olisivat yhtä arvokasta metsän käyttöä kuin hakkuut.
Mallimaan metsät retuperällä?

Kansallinen metsäohjelma 2015 tähtää metsien entistä parempaa hoitamiseen. Tähänastisiin saavutuksiin pohjautuen uusi ohjelma asettaa tavoitteita ja kuvailee keinoja näiden tavoitteiden saavuttamiseksi. Kun vuonna 2008 esimerkiksi taimikoista ja nuorista kasvatusmetsistä oli 22 prosenttia metsänhoidolliselta tilaltaan hyviä, tämä osuus on tarkoitus nostaa 40 prosenttiin neuvontaa, koulutusta ja tukia lisäämällä.

Sekä nykytilanne että ratkaisu sen muuttamiseksi ovat yhtä karmeita.

Suomi sanoo olevansa metsätalouden mallimaa, mutta siis vain vajaa neljännes nuorista metsistä on hyvässä kunnossa. Valtaosa on vain jotain sinne päin.

Kun metsien omistus siirtyy yhä enemmän kaupunkilaisille, ohjelman ajatus neuvonnan lisäämisestä näyttää omituiselta. Jos kaupunkilaiset eivät metsissään kulje, neuvonnan sijasta paljon hyödyllisempiä ovat palvelut.

Metsäalan organisaatioiden konsensus on kuitenkin vuosikymmeniä pyrkinyt pönkittämään neuvontaorganisaatioita. Metsänhoitopalvelujen parantamisesta ei kukaan ole piitannut.

Vielä pahemmin metsänhoitoa on vienyt vikaan tukipolitiikka. Nykyisinhän yhteiskunnan tuki metsänhoidolle lisääntyy sitä mukaa kuin hoidon laiminlyönti pahenee.

Uudessa Kansallisessa metsäohjelmassa hyvää tarkoittavat tahot asettavat tavoitteita, joiden saavuttamista koskevaan päätöksentekoon ne eivät voi vaikuttaa. Neuvonta kuulostaa kaikkien korvissa nätiltä ja yhteiskunnan rahaa on kiva jakaa.


Kansallinen metsäohjelma 2015:
http://www.mmm.fi/attachments/metsat/kmo/5ug3k5Pp6/KMO_2015_ohjelma-asiakirja_30112010.pdf

Ohjelma kertoo myös, että kansalaisten metsiin suuntautuvia ulkoilukäyntikertoja hinnoittelemalla metsien virkistyskäytön arvo oli toissa vuonna noin miljardi euroa.

Jokamiehenoikeuksien takia ei metsien virkistyskäytöllä voida  käytännössä alkaa rahastamaan, vaikka virkistyskäytölle  voidaan jokin teoreettinen rahallinen arvo laskeakin.

 Aika synkältä näyttää metsäalan tulevaisuus.

 Stora Enson metsäjohtajan arvio oli, että hyvin harva puukauppa tehdään rahan vuoksi. Lähes kaikilla metsänomistajilla on muuta tuloa. Siis koska puulla ei ole mitään merkitystä omistajalle, se kannattaa ottaa ilmaiseksi. 
 Itse olen sitä mieltä ,että kaikkien näiden korotusten jälkeen mitä on tulossa, niin tukkia ei myydä alle 70€/m3