Sattuu asumaan serkkuja tolla puolen, joten jotakin tiedän, niillä on ihan selkeet mielipiteet, miksi minun pitäiis maksaa veroja sentakia että joku sosiaalipummi voi nostaa rahaa tekemättä mitään 
?
Jea, tosi omaperäinen asenne. Hankkisivat mielikuvituksen
Em. mentaliteetti selittää pitkälti sen, minkä takia ko. maassa kaikki pitää tehdä vaikeimman kautta ja neuroottisesti kaikkea kollektivismia välttäen, maksoi mitä maksoi. Esimerkkinä sikakallis terveydenhuoltojäjestelmä. Samoin sosiaalietuuksien valvonta on Yhdysvalloissa sitä luokkaa, että taitaa byrokratia viedä enemmän rahaa, kuin etuudet. Mutta pääasia tietysti onkin, ettei kukaan koskaan eikä missään tilanteissa vain saisi senttiäkään enempää, kuin aivan ehdottomasti elääkseen tarvitsee ja vieläpä niin, että omatunto kolkuttaa köyhäinavulla elämisestä - kustannuksista viis.
Akateeminen tutkimus voi tuotaa vaikka miljoona sivua empiiristä dataa siitä, miten paljon tehokkaampaa universalistinen sosiaalipoliitiikka on tiukan kohdistettuun ja tarveharkintaiseen köyhäinapuun verrattuna (köyhyyden paradoksi), tai miten tuloerot eivät korreloi talouskasvun kanssa, mutta aina jostain nämä mielenvikaiset björnwahlroosit ja ristoejpenttilät ryömivät koloistaan Washington-konsensuksineen. Noh, taloustaantuman alettua jopa vanhat Washington-konsensuksen tyyssijat kuten IMF ja maailmanpankki ovat ottaneet vanhaa kunnon keynesiläisyyttä käyttöön ja jopa suositelleet entistä aktiivisempaa sosiaalipolitiikkaa. Perkeleet
Yhdysvallat oli pitkään hieno maa ja siinä on edelleen paljon hyvää, mutta sosiaalipolitiikassa se on syyttä suotta kehitysmaa. Henkilökohtaisesti syytän tästä pitkälti Barry Goldwateria. Ennen hienojen ideaalien republikaanipuolueesta tuli markkinavoimien *****, mutta toisaalta uskishihhuleitakaan Goldwater ei onnistunut nitistämään ja seurauksena republikaanit on nyt se "hieno" kombinaatio, jota se on tänä päivänä. Perustajaisät eivät tykkäisi.
