Jännä juttu, apilaskin argumentoi samalla tasolla kuin herjaamansa J. Tammisola. Siitä ei oikein rakentavaa keskustelua synny.
Muuten olisin itse Aatamin kanssa samoilla linjoilla. GMO-kysymyksessä jo vuosikymmenen sitten havaittiin selvä linjaero: enemmän laboratorio-orientoituneet tutkijat olivat gmo:n mahdollisuuksista ja hyödyntämisestä selvästi myönteisemmällä kannalla kuin ekosysteemi/luonto -orientoituneet. Ja kyse ei ollut oppiarvoista, vaan näkökulmasta.
Jos teet työtä labrassa niiden geenien siirron kanssa, niin homma toimii ihan OK. Saat haluamiasi tuloksia (geeniekspressio ym.) ja systeemi on "hanskassa". Käytännön viljelystä, tai edes geeni- ja populaatioekologiasta tämä porukka tietää yleensä aika vähän. Sen sijaan taas agroekosysteemisuuntautuneet tutkijat pohtivat sen uuden ominaisuuden vaikutuksia koko tuotantosysteemiin. Mitään varmaa tietoa sieltä ei varsinkaan etukäteen tule, ainoastaan todennäköisyyksiä. Varsinkin tässä kysymyksessä varmat vastaukset tulevat aina liian myöhään - on luotettava malleihin, todennäköisyyksiin ja muihin aika vaikeisiin juttuihin.
Otetaanpa pieni analogia vaikka prostituutioon.
Kahden aikuisen ihmisen vapaaehtoinen sukupuolinen kanssakäyminen ei ole luonnontieteellinen eikä lääketieteellinen ongelma. Mahdolliset riskit on helppo teknisesti eliminoida. Turvallista ja harmitonta toimintaa, jonka vaikutukset eivät leviä kauaksi.
Jostain syystä prosituution liittyy lieveilmiöitä: paritusta, ihmiskauppaa, sukupuolitautien leviämistä, rikollisuutta. Jätän tarkoituksella kristillis-eettiset näkökulmat nyt tämän pohdinnan ulkopuolelle. Prostituution puolustajat syyttävät näistä lieveilmiöistä lainsäädäntöä ja epärationaalisin argumentein perustelevia kansalaisia, joiden vuoksi prostituutiota rajoitetaan/kielletään. Jos homma olisi laillista, tavallista yritystoimintaa (jota sen haitattomuutensa puolesta pitäisi olla), ei olisi näitä lieveilmiöitäkään.
takaisin geenimuunteluun:
Samankaltaista argumenttien epäsymmetrisyyttä on myös gmo -kysymyksissä. Sekoitetaan itse geenimuunnellun eliön ominaisuudet, sen vaikutukset maatalouskäytäntöihin ja sitä kautta agroekosysteemeihin, ruuantuotannon taloudellisiin ja poliittisiin seurauksiin, patenttilainsäädännön ongelmat ym. Joku pidemmällä pohdinnalla saisi varmaan rakennettua kaikenlaisia jänniä analogioita moniin muihinkin elämänaloihin.
Olen Aatun kanssa samaa mieltä, että päätöksenteossa tarvitaan vähän laajempia näkemyksiä. Ei liikennepolitiikkaakaan saa jättää moottori-insinööreille, maatalouspolitiikkaa agronomeille eikä sosiaalipolitiikkaa sosiaalityöntekijöille. Eikä gmo-kysymystä alan perustutkimusta tekeville laboratoriotutkijoille. Asiantuntijoita on kuultava, monipuolisesti. Sitten tehdään päätöksiä vielä monipuolisemman harkinnan jälkeen.
Petri