No joo...
Aamupäivällä piti hoidella yhtä 19-vuotiasta "viherpipertäjää". Aika helppo tapaus. Aikaa paloi 30 minuuttia eikä tullut edes hiki. Sormiin hommasta jäi sellainen makea maku ja tahmeus tuntui kämmenissä vielä tunteja jälkeen

Iltapäivä olikin sitten jo huomattavasti kinkkisempi. "Viherpipertäjä" oli tämäkin, mutta lähes kolmikymppisenä jo parhaan kiiltonsa menettänyt. Pikemmin siis sellainen ruska-ajan pipertäjä. Piti olla välillä kontallaan, sitten heti polvillaan ja lopuksi selällään. Ei onnistunut. Uusi kierron samoissa asennoissa eikä vieläkään hyrinä alkanut.
Kalunvarsi tuntui liian lyhyeltä mutta kun otin lujemman otteen kahdella kädellä niin alkoi tapahtua. Jokin nitkahti ja ymmärsin homman olevan jo puolivälin paremmalla puolella. Mutta ei sittenkään! Vielä piti kaksi kertaa hakea lisää leluja hommaan, osa jopa sähkötoimisia. Mutta tuli tuostakin sitten valmista. Sormien makeus vaihtui kuitenkin tunkkaiseen, jopa kärähtäneenvivahteikkaaseen tahnaan.
... Viimeksi sain korjata Jonnuja kahdesti saman päivän aikana vuonna 2002! Silloinkin oli noita pakkasenaiheuttamia vikoja pässyt kertymään.