http://sheriffinlailla.blogit.fi/tag/vakavaraisuusaste/"Mitä tulee, kun summataan raha ja talous?
Otsikon yhtälön saa ratkaistua, kun hoksaa, että nykytaloudessa kaikki raha on velkaa. Setelit voisivat yhtä hyvin olla kuitteja siitä, että joku on aina jollekin velkaa setelissä olevan summan, ja tuo velka siten kelpaa maksuvälineenä. Eli ratkaisu on: raha + talous = velkatalous.
1. Kenen velka?
Keskuspankit laskevat “velatonta” painettua “keskuspankkirahaa” liikkeelle silloin tällöin, mutta kera koron, jota kutsutaan ohjauskoroksi. Yksityiset pankit, jotka lainaavat rahat itselleen lainatakseen ne eteenpäin, jäävät aina vähän enemmän velkaa keskuspankeille. Yksityispankit maksavat korot takaisin lainaamalla rahat eteenpäin kovemmalla korolla, joten asiakkaatkin (yksityishenkilöt, yritykset, kunnat ja valtiot) maksavat takaisin enemmän kuin lainasivat.
Järjestelmässä ei vielä ole mitään kovin ihmeellistä ja se voisi jopa toimia, jos keskuspankit pitäisivät huolen siitä, että rahaa on jatkuvasti kierrossa tarpeeksi. Yleinen selitys keskuspankkirahan liikkeellelaskun vähyyteen on kuitenkin inflaatio (=rahan arvon lasku). Systeemiin sisäänrakennettu inflaatio vaatii kokonaan oman kirjoituksen, mutta vihjeen inflaation suurimmasta syystä saa kappaleesta “Rahan eli velan synty”.
Jos kukaan ei ota uutta velkaa, ei synny uutta rahaa ja rahan tarjontaan tulee katkoja. Kiertoon ei tule tarpeeksi rahaa, josta seuraa maksuvaikeuksia niin pankeille kuin varsinkin niiden asiakkaille. Ehkä muistuu mieleen viimevuotisia uutisia, joissa maksukykyisetkään yritykset eivät meinanneet saada lainaa kohtuu korolla. Olisiko syynä ollut se, ettei pankeilla ollut tarpeeksi varoja reserveissään. Lainanottokyvyn heikkenemisen takia olemme ajoittain taantumassa tai lamassa, yleensä överiksi menneen nousukauden jälkeen.
2. Rahan eli velan synty
Pahimmaksi ongelmaksi velkataloudessa muodostuu se, missä n. 98 % kaikesta rahasta syntyy: nimittäin yksityisissä pankeissa. Tässä kohtaa täytyy alleviivata sitä, kuka antoi yksityisille ihmisille tai yrityksille valtuudet kontrolloida n. 98 %:ia rahan määrästä. Mikseivät valtiot kontrolloi enempää kuin 2%:ia yleiseksi hyväksi? Ovatko ihmiset olemassa velkataloutta varten vai talous ihmisiä varten?
Selitän tuon rahan synnyn tarkemmin. Nykylainsäädännön (Basel II) mukaan pankeilla täytyy olla 0-12 % vakavaraisuusaste, riippuen pankin riskienhallintajärjestelmistä, sen asiakkaiden riskiluokituksesta ym. Aiemmin Basel I:n aikakaudella vakavaraisuusprosentti oli kaikille sama 10.
Mitä näin matalasta vakavaraisuusasteesta seuraa?
2.1. Rahan kerrannaisvaikutus
Keskuspankki laskee liikkeelle miljoona euroa, jonka yksityispankit lainaavat ohjauskoron mukaisella korolla. Yksityiset pankit pitävät “holvissa” esim. 10 % (yksinkertaisuuden vuoksi helppo luku) vakavaraisuusperiaatteen mukaan ja lainaavat loput 900 000 € ulos. Noh, mihin nuo 900 000 € päätyy? Investointien, palkanmaksujen, hankintojen, asuntolainojen, kulutusluottojen, sijoitusten yms. jälkeen takaisin yksityispankeille, jotka pistävät taas holviin 10% eli 90 000 € ja lainaavat jäljelle jäävät 810 000 € takaisin asiakkailleen. Raha kiertää taloudessa ja palaa takaisin yksityisiin pankkeihin. Pankit tekevät temppunsa eli tallettavat 10%, ja 729 000 € lähtee uudelle kierrokselle.. Seuraavalla kierrokselle lähtee 656 100€, sitä seuraavalle 590 490 € jne. Tämä petos on täysin laillista ja sen virallinen nimi on luottolaajennus. Missä muussa bisneksessä voit myydä tuotteesi monta kertaa jäämättä siitä kiinni?
Kierto siis jatkuu lähes äärettömästi ja näin 1 000 000 € (seteleitä) muuntuu esim. 50 kierroksen aikana n. 25 128 844 €:ksi (tileillä olevaksi bittirahaksi). Halutessanne voitte tarkistaa em. laskun eli pankkeihin menevät talletukset ovat ((1 000 000 € x (0,9 potenssiin 50) + 1 000 000€) : 2) x 50. Eli aritmeettisen jonon kaavalla. Miljoona 25:stä miljoonasta on 4 prosenttia eli 10 % vakavaraisuusasteella euroalueen rahoista vähintään 96% syntyy yksityispankeissa ja vain 4% Euroopan keskuspankissa.
Kansalaisia kustaan silmään silloin, kun valehdellaan, että pankit lainaavat ulos vain omia pääomiaan, niiden itse lainaamia tai niihin talletettuja varoja ja tienaa voittonsa korkojen erotuksesta sekä palvelumaksuista. Annan edelliseen viitaten helpon esimerkin: Pankki voi lainata 10 000 € asiakkailleen, jos sillä on 1000 €:n varanto (talletukset+oma pääoma+omat lainat) ja asiakkaalla on antaa 10 000 €:n edestä vakuus lainaa vastaan.
Pankki lainaa samat rahat uudestaan ja uudestaan, ja tämä onnistuu siksi, että laina “tehdään” yksinkertaisena kirjanpitovientinä asiakkaan tilille. Koska kukaan ei koskaan nosta kaikkia varojaan käteisenä ulos, homma voi rullata loputtomiin. Jos nostaisi, käteinen loppuisi ja pankit kaatuisivat.
Rahan syntyminen velkana, johon liitetään korko, johtaa siihen, että maailman yhteenlasketut velat ylittävät reippaasti yhteenlasketut varat. Kuka on voinut lainata rahat, joita ei ole olemassakaan? Palaan tähän myös myöhemmissä kirjoituksissa sekä siihen, miksi käteisellä maksaminen tullee maksamaan tulevaisuudessa.
2.2. Velkaorjuus
Pääpointtina kirjoituksessa on se, että suurin osa rahoistamme on ensinnäkin taiottu tyhjästä, mutta me maksamme niistä pankeille aivan julmetut korot. Jos pankkilainan vuosikorko on “alhaiset” 4%, lainapääoma on 10 000€ ja laina-aika 10 vuotta, (yksinkertaisuuden vuoksi käytän esimerkissä “bulletlainaa”, jossa koko pääoma maksetaan takaisin kerralla laina-ajan loputtua) on takaisin maksettava summa n. 14802,44 € (10 000€ x 1,04 (%) potenssiin 10 (v.)) eli lainaajalle maksetaan takaisin alkuperäinen laina ja n. 48% korko päälle! Ei se pelkkä korkoprosentti, mutta se laina-aika. On helppo ymmärtää, miksi pankit markkinoivat esim. 50.n tai 60.n vuoden laina-aikoja hyvänä ratkaisuna “työväelle”, johon muuten mahtuu kaikki paitsi pankkiirit ja pääomasijoittajat.
Lisänä sellainen huomio, että valtioiden lainat ovat useimmiten noita bulletlainoja. Eli eipä ole ihme, kun alijäämä uhkaa jatkuvasti eikä verot riitä mihinkään, vaikka kaikki, joille töitä riittää tekee niitä niska limassa. Valtio ottaa käytännössä aina uuden velan laina-ajan umpeuduttua ja näin velkaa ei saada koskaan maksettua pois. Eikä sitä edes haluta maksaa, koska muuten kierrossa oleva rahamäärä laskisi dramaattisesti ja olisimme taas lamassa.
Pitkällä aikavälillä järjestelmä siirtää varat keskiluokalta ja köyhiltä pankkiireille, kuten Jani Laasonen sen kirjassaan Rahan Korruptio hyvin kuvailee: “Pyramidin huipulla korko toimi kuin jättimäisenä imurina, imien rahaa pyramidin lukuisten vähäosaisten laajoista alakerroksista ylöspäin pienelle hyväosaisten vähemmistölle”. Pitkässä juoksussa valtiot joutuvat yksityistämään kaikki palvelunsa, mutta silti korottamaan veroja, jotta lainoja tai edes niiden korkoja voidaan lyhentää. Siis korkoja rahoista, joita pankkien varoissa ei koskaan ollutkaan!
Eipä tarvitse enää ihmetellä, mikä noiden työurien pidentämisen takana oikeasti lymyilee.
3. Paradoksit:
* Mihin kaikkien aiempien sukupolvien hankkima varallisuus katoaa?
* Miksi valtiot ottavat lainaa yksityisiltä rahoitusmarkkinoilta? (keskuspankilta otettu laina ei kovin paljon siitä eroa, koska keskuspankkikin perii korkoa)
* Miksi/Mihin keskuspankki perii korkoa?
* Miksi talouden pitää jatkuvasti kasvaa?
* Miksi “hyvinvointia” mitataan vain BKT:na eli tietyllä hintatasolla tuotettujen palveluiden ja tavaroiden yhteenlasketulla arvolla per asukas? (ts. kierrossa olevan rahan määrällä)
Lisäys: Artikkeli, jossa käsitellään lyhyesti sitä, kuinka luotto luodaan: credit-unions-by-prof-richard-werner-2009 Rahan luonti alkaen kohdasta 3 sivulta 6. Luottolaajennus lyhyesti sivun 7 lopussa.
(muokattu: 16.6.2010)"