Keskustelun avaaja on oikeassa, nyt on erinomainen ajankohta nostaa asia esille ja miettiä jatkotoimia. Vaalien jälkeen olemme taas menettäneet mahdollisuutemme vaikuttaa.
Facebookissa voi liittyä perustamaani ryhmään
"Oikeutta 141-alueen maatalousyrittäjille", osoitteessa
http://www.facebook.com/home.php#!/group.php?gid=106457556042564.
Seuraavassa ryhmän kuvaus:
"Nimi:
Oikeutta 141-tukialueen maatalousyrittäjille
Luokka:
Yhteiset kiinnostuksenkohteet - Ajankohtaiset tapahtumat
Kuvaus:
Tämä ryhmä on perustettu 141-tukialueen maatalousyrittäjien tueksi heidän kamppaillessaan oikeudenmukaisuuden, tasa-arvon ja elinkeinonsa säilymisen puolesta.
Suomen tullessa EU-jäseneksi vuonna 1995 Suomi jaettiin kansallisten maataloustukien osalta kahteen perusteiltaan erilaiseen tukialueeseen (artiklat 141 ja 142). Tukialueiden raja kulkee Suomen halki Porista Lappeenrantaan. Rajan eteläpuoli kuuluu 141-tuen piiriin ja rajan pohjoispuoli 142-tuen piiriin.
Vuonna 1994 käydyissä liittymisneuvotteluissa EU halusi Suomen jäsenekseen, mutta ei olisi hyväksynyt eteläiselle Suomelle kansallista tukea. EU-juristien taitavasta muotoilukyvystä johtuen liittymissopimus jäi 141-tuen osalta tulkinnanvaraiseksi ja epäselväksi. Tämä palveli toisaalta poliittista tarkoituksenmukaisuutta, koska suomalaisille päättäjille oli elintärkeää, että heidän koettiin pelastaneen etelän viljelijät ja estäneen ratkaisun, joka olisi luonut perusteettoman kannattavuusrajan. EU-komissio on kuitenkin tulkinnut 141-tuen laskevaksi ja poistuvaksi, kun taas 142-tuki on pysyväluonteista. Eteläisen tukialueen kutistuva ja vuonna 2013 päättyvä 141-tuki ja pohjoisen tukialueen pysyvä 142-tuki ovat synnyttäneet järjenvastaisen ja oikeusvaltion periaatteita rikkovan tukierotilanteen, jossa tukierot tilatasolla ovat kymmeniä tuhansia euroja vuodessa. Tällainen tukiero ei ole perusteltavissa olosuhde-eroilla.
Suomen ja EU-komission välillä 141-tukineuvotteluja on käyty vuosina 1999, 2003 ja 2007. Vasta näiden neuvottelujen yhteydessä 141-alueen viljelijöille alkoi selvitä, että heidät oli petetty. Joka kerta Suomi on epäonnistunut neuvotteluissa ja asiaa on tulkittu pelkästään EU-komission näkökulmasta, eikä sopimuksen tulkinnanvaraisuutta ole viety esimerkiksi Eurooppa-oikeuteen. Suomen peruslähtökohta oli kuitenkin pysyvän luonnonhaitan korvaaminen myös 141-tukialueella.
Tukiero-ongelman vuoksi kotieläintuotanto on siirtymässä pohjoiselle tukialueelle, koska 141-tukialueella tuotanto ei enää kannata. Samalla vaarantuu koko elintarvikehuoltovarmuutemme ja elintarviketeollisuutemme ja Suomi avaa ovensa tuontiruualle, jonka puhtaudesta, alkuperästä ja gmo-vapaudesta ei voida antaa varmuutta."
Yhteistyöterveisin Ikaalisista Arto Ojakoski
