Meillä joskus historiassa otettiin aina semmoisesta 120-kiloisesta obeesista possusta kinkku. Rasvakerros oli hyvinkin vaaksan paksuinen. Eikä se uunissa liemeksi sulanut. Itse en tykännyt valkosiivuista leivän päällä, mutta vanha väki tykkäsi. Nykyisissä possuissa ei ole siihen verrattuna rasvaa kovinkaan paljon.
Jos lientä tulee paistossa ulos kovasti paljon, onko pumpattu suolavettä sisään sinne kinkkuun ?
-SS-
keroppa miten kinkku ruiskusuolataan ilman suolavettä. Liene ainut tapa saada myös sisään suolaa. Jos kinkut suolattaisiin ns. vanhalla liotusmenetelmällä se ei lihateollisuuden mittakaavassa toimi, eikä sitä hommaa monikaan kotihommina enää tee eikä edes osaa.Taitolaji.
Näinhän se on, että sota-ajan sukupolvi suolasi kinkkunsa itse. Usein johti siihen, että keskellä kinkkua oli vähemmän suolaista lihaa ja reunoilla kirpeämpää. Pari viikkoa kellarissa saavissa aika väkevässä suolaliemessä pidettiin uppeluksissa. Karkeaa suolaa säkissä taisi olla, josta kousalla pistettiin isoon keittokattilaan sulamaan. Meillä virutettiin pinta suolattomalla vedellä ehkä puolen päivän ajan ennen uunitusta. Vanha väki tykkäsi enemmän suolaisesta kuin me nuoremmat. Fläski ei suolaantunut yhtä helposti, harvoin ylisuolaiseksi tuli.
Kinkku tulee tällä tavalla melko värittömän harmaaksi kypsänä, punainen väri saadaan nitriitillä.
-SS-