Mutta kuitenkin tulee mieleen että kuinka pitkällä oltaisiinkaan jos näihin rehuherneeseen ja myös härkäpapuun olisi paneuduttu jo sieltä sotavuosista samalla tarmolla kuin esim. kevätviljojen jalostukseen.
Joskus kun Hankkijan kasvinjalostus oli vielä Tuusulassa, kävin Simo Hovisen (silloinen herne- rypsi- papujalostaja) pakeilla ja ymmärsin, että herneisiin satsattiin noin puolen kasvinjalostajan työpanos, toinen meni rypsille ja sitten jostain vähän ekstratyöaikaa härkäpavulle. Jokioisilla oli myös jotain hernejalostusta. Eli panostus on aivan minimaalinen, siihen nähden tulokset olivat yllättävän hyviä, osa noista afila-tyypin herneistä oli viljeltävyydeltään ihan OK ja aikaisuudeltaan maailman kärkipäätä. Eli jos olisi satsattu kuten...
Petri
Ohraan esimerkiksi,Hankkijallahan oli monta uutta lajiketta vuodessa tarjottavana,kaikkia ei edes keritty ristimään ,ne myytiin uskovaisille kovaan hintaan kaiketi sillä koeruutunumerolla ,itsekin siihen aikaan tuli ajeltua puimahommissa noille kyläläisille niin ykskin kehui ohraansa että kuinka hyvää tää uus,olikohan se nyt vielä 673 numeroltaan (en nyt enää ole numerosta niin varma,tässä alkaa toi D.kin vaivaaman),oli nyt sitten mitä hyvänsä,kuitenkin pakanana katselin että oli vielä ränsistyneenpää kun sen sortin otra esi-isä,ja satoakaan ei tullut varmasti sen enempää kun mistään muustakaan.
Sittenhän oli vielä se Pika-herne,saikohan sitä kukaan kasvamaan 10 senttiä pitemmäksi.
Näitten kaupan omistamien jalostuslaitoksien mainontaan pitäisi suhtautua kuin niihin savolaisten juttuihin,vastuu siirtyy kuulijalle ,tai tässä tapauksessa kokeilijalle.
itsellä on yli 40 vuoden praktiikka takana,ja kerran kysyin yhdessä tilaisuudessa tuosta uusien lajikkeiden marrkkinoinnista että minkä takia nää nykyiset satomäärät ovat vielä sama tasoa mitä jotkut saivat jo 60-luvulla vaikka joka vuosi tulee lähes 10 prosenttia edellisiä satoisampia lajikkeita,ei osannut vetäjä antaa selitystä,vaan ihmetteli kyllä samaa asiaa.
Sitten siitä valkuaisesta,50-luvulla isännät panivat sitä peluskia(ruskeaa rehuhernettä)sinne sekuliviljan joukkoon saadakssen sitä terävyyttä siihen ruokintaan mutta se alkoi jäämään unohduksiin viimeistään 70-luvulla kun kaurakilolla sai jo toista kiloa täysrehua jossa oli näitä teollisuden sivutuotteilla terästettyä tavaraa niin eihän siinä ollut mitään mieltä itse ruveta pitämään huolta siitä valkuaisen kasvattamisesta.
Sitä ruokaherneen kasvattamistakin kokeilleena 80-luvulla,silloin kun ei herrat olleet vielä ostaneet sieltä keski-euroopasta näitä mainioita puimakelejä niin se ruokaherneeksi saanti oli melko vaikeaa, eihän niitä hylätyille erille ollut mitään ostokanavaa jollei itsellä ollut elukoita jolile ne sai menemään,jos eivät kypsyneet tai kuivauksessa haljenneet niin oli niiden kanssa vaikeuksissa,itsellä oli kyllä siihen aikaan vielä lypsykarja että sai ne menemään ja tulin kyllä siihen tulokseen että rehuna niillä oli varmasti parempi arvo mitä silloinen virallinen tutkimus antoi ymmärtää.
Sitten tuosta herneestä vielä sen verran ,kun näitä lehdettömiä lajikkeita alkoi tulemaan niin mainitsin eräälle tutkijalle joka oli täältä kylältä kotoisin ,vanha lapsuuden ystävä sillä oli silloin kotitilallaan kai useampia kymmeniä koepalstoja tuota hernettäkin ja kerrankin kun kävin sen juttusilla sielä kun se niitä oli tarkkailemassa niin tulin sanoneeksi näistä silloisista uutuksista mitä ne olivat nää lehdettömät ja puolilehdeyttömät sortit ,no,kaikkea kokeilleena ne lehdelliset pitkät lajikkeet vs.lehdettömät,olihan se lakoutuminen ihan toista luokkaa,niin hän oli sitä mieltä että siinä on jalostettu sairaus sinne kasviin.
Nyt vuosia myöhemmin kyllä ymmärrän sen että se typensidontakn riippuu kylä siitä lehtipinta-alasta ,näkeehän sen noista valkuaispitoisuuksista noitten nykyisten lajikkeitten keskenkin.
tuli nyt turhan pitkä litania mutta minä olen sitä mieltä että meitä johdatetaan liikaa noitten markkinamiesten johdolla,nää nykyisetkin tutkimukset kun rahoitetaan tuota markkinavoimien taholta niin ihan kaikkea sieltä tulevaa ei pitäisi ottaa aivan kirjaimellisesti.
