Lainaus käyttäjältä: gutiguti - 06.12.10 - klo:23:10

Lainaus käyttäjältä: Petri - 06.12.10 - klo:23:08

Lainaus käyttäjältä: bobbari - 06.12.10 - klo:20:13

Härkäpapu ei pelasta Suomen valkuaisrehu markkinoita.    Siemen maksaa maltaita ja satotaso ei aina
päätä huimaa.       

Ehotas jotain, mikä pelastaa Suomen valkuaisrehumarkkinat!

Petri

Uudenkaupungin soijatehdas.

Eläköön huoltovarmuus, elintarviketurvallisuus ja globaali vastuu omasta ruokahuollosta!

Petri

Suomi tuskin olisi itsenäinen ilman sotavuosien soijahuoltoa.

Suomi tuskin olisi itsenäinen ilman sotavuosien soijahuoltoa.

Voisit laittaa moiseen historialliseen yksityiskohtaan jotain lähdeluetteloa...

Mutta itse asiasta: nyt ei ole sota, vaan rauhan aika. Emme ole köyhiä emmekä kriisissä.  Jos ja kun meillä on "ylimääräistä" peltoa, niin on minun maailmankäsitystäni vastaan, että ostetaan soijaa eläinrehuksi Etelä-Amerikasta, mikä on osaltaan mukana hävittämässä maailman sademetsiä ja/tai pois maailman nälkäänäkeviltä. Ja varsinkin, kun ne kotoiset härkäpavut tekisivät hyvää myös sille ohra-lumi -viljelykierrolle.

Petri

Suomi tuskin olisi itsenäinen ilman sotavuosien soijahuoltoa.
[/quote]

   Ai se soijahuolto pelasi silloinkin,kun olen kuullut/lukenut että ainakin tää leipäviljapuolen huolto ei oikein aina pelannut tuolta ulkomailta..

Suomi tuskin olisi itsenäinen ilman sotavuosien soijahuoltoa.

   Ai se soijahuolto pelasi silloinkin,kun olen kuullut/lukenut että ainakin tää leipäviljapuolen huolto ei oikein aina pelannut tuolta ulkomailta..
[/quote]

Sota-aikana Suomeen tuotiin ruokaa eniten Saksasta, Tanskasta  ja Ruotsista, tuossa alla  olevasta linkistä sivuilta 40-42 asia käy ilmi parhaiten

http://ethesis.helsinki.fi/julkaisut/maa/skemi/vk/pranttila/rintamam.pdf

Lainaus käyttäjältä: iskra - 08.12.10 - klo:08:14

Suomi tuskin olisi itsenäinen ilman sotavuosien soijahuoltoa.

   Ai se soijahuolto pelasi silloinkin,kun olen kuullut/lukenut että ainakin tää leipäviljapuolen huolto ei oikein aina pelannut tuolta ulkomailta..

Sota-aikana Suomeen tuotiin ruokaa eniten Saksasta, Tanskasta  ja Ruotsista, tuossa alla  olevasta linkistä sivuilta 40-42 asia käy ilmi parhaiten

http://ethesis.helsinki.fi/julkaisut/maa/skemi/vk/pranttila/rintamam.pdf
[/quote]

  Nykyäänhän se soija taidetaan tuoda kauempaa,
Kyllähän silloin oli varmaan merkitys sillä kotimaankin viljantuotannolla,oli luovutusmääräykset sun muut pakkokeinot kotimaisen ruuan "käytön edistämiseen"
  Meillä on arkistoissa tuon ajan pakko-ostokuitteja sekä lista niistä määristä mitä sai omaa viljaa jauhattaa omillekin elukoille,oli muuten käsittämättömän pieniä määriä.
 Kaikki viljahan oli tavallaan sen kansanhuollon alaista,omat siemenetkin piti tavallaan lunastaa valtiolta takaisin.
 Luovutusvelvollisuuten kuului tietyt määrät hehtaareita kohti tietty määrä pellavasta perunoihin sekä maidot lehmien mukaan,samoin kuin lihat lampaista ja sioista jne,ainoastaan kaneista ollut sitä velvollisuutta.
  Tuo oli kyllä minulle ihan uusi asia että se tuontisoija pelasti Suomen itsenäisyyden,vaikka olenkin kuulut paljon juttua siitä "mustasta pörssistä"jota silloin jotkut yrittivät harrastaa..

   Ai se soijahuolto pelasi silloinkin,kun olen kuullut/lukenut että ainakin tää leipäviljapuolen huolto ei oikein aina pelannut tuolta ulkomailta..

      Minkäköhän takia sitä pettuleipää silloin sitten leivottiin...    Oliko se ns. trendileipää ?
Vai tuli se pelastus tuontisoijasta?       Pappavainaa kertoi kerran: Kun tuli viljan pakkoluovutusten aika,
niin eräs kylän isäntä sanoi: Minä en anna kauran jyvääkään sosialisteille.     Ja kylvi kaurat vakastaan
paksuille hankikannoille.     Ja syksyllä oli vahvaa laihoa tappureille puitavaksi.   Ei muuten toimi muilla viljoilla.

Miten muka sodasta olisi selvitty ilman soijaa kun oli ne 2 miljoonaa hevostakin.

Miten muka sodasta olisi selvitty ilman soijaa kun oli ne 2 miljoonaa hevostakin.

  Eldankajärven jäällä nimisessä hitissä ei ainakaan puhuttu mistään soijasta...
  Ehkä ryssät olisikin ajettu tyyneen valtamereen jos olisi ollutkin oikein GEENIsoijaa tarjolla niille hevosille eikä niitä tallin seiniä.

 Sitähän oli kyllä vielä 60-luvun alussa myynnisä rehuselluloosaakin,ei ehkä niin valkuaispitoista mutta ainakin GMO vapaata ja kotimaista.

 Mitenkähän se sopis muuten appeentekoon nykyään?

Lainaus käyttäjältä: gutiguti - 09.12.10 - klo:00:12

Miten muka sodasta olisi selvitty ilman soijaa kun oli ne 2 miljoonaa hevostakin.

 Mitenkähän se sopis muuten appeentekoon nykyään?

Tarvittaessa muuntamalla pötsimikrobeja. Tuskin tarvitsee lehmän perimää muttaa vaikka siitä meillä onkin jo Suomessa kokemusta.

Lainaus käyttäjältä: iskra - 09.12.10 - klo:05:15

Lainaus käyttäjältä: gutiguti - 09.12.10 - klo:00:12

Miten muka sodasta olisi selvitty ilman soijaa kun oli ne 2 miljoonaa hevostakin.

 Mitenkähän se sopis muuten appeentekoon nykyään?

Tarvittaessa muuntamalla pötsimikrobeja. Tuskin tarvitsee lehmän perimää muttaa vaikka siitä meillä onkin jo Suomessa kokemusta.

Kerrohan vielä siitä sota-ajan soijantuonnista, paljonko tuli maahan, niin voisi arvioida määrää kokonaisuuteen suhteutettuna.

Mutta tuo pötsimikrobien muuntaminen on sellainen haaste - tai pikemminkin niiden muunneltujen mikrobien pitäminen siellä pötsissä - että siihen ei nykytieto vielä riitä. Muuntelu on helppoa, mutta pötsin tapaisessa avoimessa läpivirtausreaktorissa niiden aktiivisena ja kilpailukykyisinä pitämistä en ilman selvää näyttöä pidä realistisena.

Petri

Lainaus käyttäjältä: gutiguti - 09.12.10 - klo:23:10

Lainaus käyttäjältä: iskra - 09.12.10 - klo:05:15

Lainaus käyttäjältä: gutiguti - 09.12.10 - klo:00:12

Miten muka sodasta olisi selvitty ilman soijaa kun oli ne 2 miljoonaa hevostakin.

 Mitenkähän se sopis muuten appeentekoon nykyään?

Tarvittaessa muuntamalla pötsimikrobeja. Tuskin tarvitsee lehmän perimää muttaa vaikka siitä meillä onkin jo Suomessa kokemusta.

Kerrohan vielä siitä sota-ajan soijantuonnista, paljonko tuli maahan, niin voisi arvioida määrää kokonaisuuteen suhteutettuna.

Mutta tuo pötsimikrobien muuntaminen on sellainen haaste - tai pikemminkin niiden muunneltujen mikrobien pitäminen siellä pötsissä - että siihen ei nykytieto vielä riitä. Muuntelu on helppoa, mutta pötsin tapaisessa avoimessa läpivirtausreaktorissa niiden aktiivisena ja kilpailukykyisinä pitämistä en ilman selvää näyttöä pidä realistisena.

Petri

Jokatapauksessa valkuaishuolto toimi tuolloinkin, enkä nyt tarkoita arlan halpatuontia koska sota oli aito eikä maito.

Jos pötsimikrobien muuntaminen on riskialtista, niin ainahan voimme manipuloida lehmiä, suomihan on kuitenkin edelläkävijä.

Lainaus käyttäjältä: Petri - 10.12.10 - klo:22:36

Kerrohan vielä siitä sota-ajan soijantuonnista, paljonko tuli maahan, niin voisi arvioida määrää kokonaisuuteen suhteutettuna.

Jokatapauksessa valkuaishuolto toimi tuolloinkin, enkä nyt tarkoita arlan halpatuontia koska sota oli aito eikä maito.

Ei taida löytyä valkuaistuonnista sitä dataa..

Petri

Lainaus käyttäjältä: gutiguti - 11.12.10 - klo:00:13

Lainaus käyttäjältä: Petri - 10.12.10 - klo:22:36

Kerrohan vielä siitä sota-ajan soijantuonnista, paljonko tuli maahan, niin voisi arvioida määrää kokonaisuuteen suhteutettuna.

Jokatapauksessa valkuaishuolto toimi tuolloinkin, enkä nyt tarkoita arlan halpatuontia koska sota oli aito eikä maito.

Jos pötsimikrobien muuntaminen on riskialtista, niin ainahan voimme manipuloida lehmiä, suomihan on kuitenkin edelläkävijä.

Ei taida löytyä valkuaistuonnista sitä dataa..

Petri

Suoria tilastoja on hyvin vaikeaa löytää mutta jos nytkin on valkuaishuolto elintärkeää, niin miksi tilanne olisi ollut eri aiemmin?

Suoria tilastoja on hyvin vaikeaa löytää mutta jos nytkin on valkuaishuolto elintärkeää, niin miksi tilanne olisi ollut eri aiemmin?
[/quote]
 Lainaus maatalouden pikkujättiläisestä vuodelta -47:
  Öljyväkirehuja tuotiin ulkomailta ennen sotaavarsin paljon,parhaimpina vuosinatuonyi käsitti näitä rehuja n.70 milj.kiloa,enitensesam-ja maapähkinäkakkuja sekä soijatuotteita.-----
 Öljyväkirehujentuonti maksoi rahaa suunnilleen yhtä paljon kuin samaan aikaan ansaittiin voinviennillä
 KUN TUONTI SUURSODAN SYTTYESSÄV.1939 LOPPUI,jouduttiin karjataloudessa suuriin vaikeuksin.....

 Eräästä toisesta lähteestä:
  Kesän 1940 tavaton rehukato pakotti viljelijät seuraavana talvena turvautuman erilaisiin apu- ja hätärehuihin ja tällöin  selluloosaakin syötettiin yhteensä 60 milj. kiloa..

  Muuten ,kuinka moni hevosyrittäjä syöttää nykyäänkään soijaa hevosilleen kun moni katsoo apilaheinänkin sopimattomaksi rehuksi.

  Alunperinhän tää ketju käsitteli tätä kotimaisen valkuaisrehun viljelyn kohtaloa,ei minusta se GMO soija ole siihen mikään ratkaisu,
eikä muukaan geenihomma,se on vaan yksi konsti millä firmat yrittävät saada entistä halvemmalla raaka-aineensa ja isännät muutenkin lujemmin koukutettua...

Lainaus käyttäjältä: Petri - 11.12.10 - klo:10:33

Lainaus käyttäjältä: gutiguti - 11.12.10 - klo:00:13

Lainaus käyttäjältä: Petri - 10.12.10 - klo:22:36

Kerrohan vielä siitä sota-ajan soijantuonnista, paljonko tuli maahan, niin voisi arvioida määrää kokonaisuuteen suhteutettuna.

Jokatapauksessa valkuaishuolto toimi tuolloinkin, enkä nyt tarkoita arlan halpatuontia koska sota oli aito eikä maito.

Ei taida löytyä valkuaistuonnista sitä dataa..

Petri

Suoria tilastoja on hyvin vaikeaa löytää mutta jos nytkin on valkuaishuolto elintärkeää, niin miksi tilanne olisi ollut eri aiemmin?

Kuinka sattuikin juuri eilen posti tuomaan nettiantikvariaatista ostamani kirjan:

Öljykasvien viljely, Otto Valle, 1943 Pellervo-seura

Siitä lyhyt lainaus:

"Jo rauhan vuosina tuotiin maahamme huomattavia määriä valkuaisrikkaita öljyväkirehuja kotoisten rehujen täydennykseksi. Sodan johdosta on tämä tuonti melkein täydelleen lakannut, kuten seuraava asetelma osoittaa:"

vuosi                      öljyväkirehun tuonti milj. ry:ä

1935-36                  73,6
1936-37                  69,3
1937-38                  54,3
1938-39                  31,0
1939-40                  13,3
1940-41                  6,2
1941-42                  0,4


Toinen lainaus:

"Suomella öljykasvien viljelyskysymys on uusi, nykyisen suursodan synnyttämä, sillä edellisen maailmansodan aikana ei tätä viljelyä saatu maassamme käyntiin, vaikka sitä pidettiin tarpeellisena(Grotenfelt 1920) Toisin on asianlaita muissa Pohjoismaissa nimittäin Ruotsissa ja Tanskassa, joiss varsinkin vuosian 1917 ja 1918 viljeltiin öljykasveista valkosinappia ja talvirapsia huomattavilla aloilla. Ei näin ollen ole ihmeteltävää, että näissä maissa öljykasvien viljely nykyisen suursodan syttymisen jälkeen saatiin jälleen nopeasti käyntiin."

esim. Ruotsissa 1942 viljelty öljykasveja seuraavasti:

valkosinappi   13998 ha
öljypellava      1748 ha      
kuitupellava    1801 ha       josta otettu myös siemen talteen
talvirapsi        1377 ha  
kevätrapsi       205 ha
unikko            729 ha  
soijapapu        37 ha
auringonkukka  43 ha
yhteensä        19938ha

Tanskan öljykasvien  kokonaisviljelyala samaa luokka n. 20000 ha, muodostuen lähes täysin valkosinapista ja öljypellavasta.

Muuten, tuosta unikosta hieman. Öljypitoisuus on korkea, yli 40% ja öljy on erittäin korkealaatuista. Puristetta on pidetty, pienellä varauksella, erinomaisena valkuaisrehuna. Kotimaiseen viljelyyn oton yhteydessä on pohdittu mahdollisuutta ottaa korsista ja kodista alkaloidit (morfiini, narkotiini, kodeiini) puinnin jälkeen talteen lääketeollisuuden käyttöön..   Niin se maailma muuttuu...

Kirjassa aika paljon muutakin mielenkiintoista sen ajan näkemyksistä öljykasvien viljelystä, näitä poimittu vain pikaisen silmäilyn jälkeen, palaan asiaan jahka saan kirjan ensin luettua...