aika-ajoin kuulee/lukee kuinka maatalouden kilpailukykyä jarruttaa perheviljelmät. olemme tanskaa ja ruotsia jäljessä tilakoossa/tehokkuudessa. tuotantopanoksen ja tuoton suhteen meillä vallitsee lepsuus . olemme liikaa tunteella tekemässä asioita/päätöksiä... olipa hyvä kuulla luomun olevan kilpailutekijä
Lähtökohdatkin aika erilaiset. Meillä vähän vaikutti Aatu vainaa, ja Jooseppi staalini joidenka rähinän johdosta menetettiin mittavat maanviljelysalueet. Tuloksena tämmöinen pientilavaltainen huono homma. Ruotsihan ei kärsinyt, kun nosti heti kädet pystyyn, ja kekkeruusit sai jatkaa kartanoidensa herroina. Täällä lohkottiin kartanoiden maat pikkutiloiksi.
Näitä maareformeja on ollut kaksi kappaletta, nimittäin myös torpparit saivat maita kansalaissodan jälkeen ...
Toisaalta näissä reformeissa oli sellainen henki, että karjataloutta haluttiin lisätä, koska Suomi ei ollut omavarainen maataloustuotteiden osalta maan itsenäistyessä, eikä oikein ollut valuuttaa ostaa ruokaa ulkomailta.
Lannoitus oli karjanlannan varassa, joten karjaa piti lisätä joka puolella Suomea, karjatilat oli myös kannattavia perhetiloina, joita hoiti yksi perhe, myöhemminhän koneellistaminen on muuttanut tämänkin asian toiseen suuntaan, tilojen on oltava nykyään suuria.
Aikanaan ne oli ihan perusteltuja päätöksiä, niillä tiedoilla, mitä silloin oli käytössä.
Maailma vaan on muuttunut ...
