Nyt sitten tehdään uusi laskelma. Laitetaan ylös kaikki tunnit mitä ehkä tehdään ja lasketaan mitä ne kustannukset nyt ovat. Nyt sitten vähennetään tuon ensimmäisen laskelman kustannukset tämän toisen laskelman kustannuksista ja jaetaan ne sillä tuntimäärällä mikä on tullut ensimmäiseen laskelmaan lisää.
Jos ei tällaista laskentatapaa pysty hyväksymään niin ei ehkä pidä enää ostella traktoreita jatkossa.
Itsepetoksesta voi näemmä tehdä oikeen taitolajin
Suosittelen itsepetosvartin pitämistä, Sinun tapauksessa pystyt hyvällä laskutaidolla siinäkin ajassa tehdä jo muutaman vaihtoehtoisen laskelman. Voi toki olla että kyse on vaan periaatteesta että joka tunnille pitää saada riittävä korvaus, oikein hyvä periaate toki.
Jos se traktori tai muu kone on velkana, esimerkiksi kaivinkone tai metsäkone, ja korot juoksee ja lyhennyksiinkin tarvitaan rahaa niin tuo "itsepetos" ei ole vapaaehtoinen valinta Voi joutua tekemään työtä hyvinkin likellä omakustannushintaa olevalla hinnalla.
Tässä taannoin kun oli metsäkonetaksat alamaissa niin koneen omistaja valitteli että täytyy monet urakat yrittää tehdä omaa työpäivää venyttämällä kun palkkakuskin kanssa ei tulo enää riitä menoihin ja konettakin pitää maksaa.
Tottakai näitä lasketaan: "lisäkustannushintaurakointi" kuuluu riskianalyysiin, jossa arvioidaan nimenomaan tilannetta, jossa suunnitellut urakat pettää ja käyttöaste jää alle kannattavuusrajan ja prioriteetiksi nousee juurikin tuo maksuvalmiuden turvaaminen.
Mutta tämä tilanne johtaa siihen, että hankintoja ei oikeasti pystytäkään kuolettamaan, eli seuraavan koneen vaihto ei ole enää mahdollinen. Pikkuhiljaa tältä pohjalta pelatessa loppuu pelimerkit.
Itsepetosvarttia olen joka vuosi tilinpäätöstä tehdessä kyllä harjoittanut, nimenomaan niinpäin, että olen todennut kuinka oletukset työtehosta, vahingoista ja laskuttamattomista tunneista ovat pettäneet. Ei pahasti, ei lähellekään niin pahasti että olisin jo menettänyt homman kannattavuuden, mutta joka tapauksessa tavoitteista käytännössä varmasti lähes aina jäädään.
Maatalouskoneurakoinnissa hinnoittelun yläpää vaan tulee aika äkkiä vastaan juurikin näiden maksuvalmiusurakoitsijoiden vuoksi - aina löytyy joku, joka on valmis sen viisi vuotta uhraamaan elämästään kannattamattomaan työhön, kunnes katkeroituneena sitten lyödään hanskat tiskiin.
Olen todennut ainoaksi mahdollisuudeksi kannattavaan urakointiin työtehon ja käyttöasteen noston niin ylös, että kustannustason saa oikeasti alemmas kuin näillä. Niin hullulta kuin naapurien mielestä tuntuukin, niin isommilla koneilla vaan pystyy tähän, kunhan sitä käyttöastetta vaan on sitten niiden työtehoa vastaavasti. Kiinteät kulut on vaan niin merkittävässä osassa varsinkin näiden sesonkikoneiden osalta, että jakajan lisääntyminen on ihan oleellisessa osassa kustannushallintaa.
Mutta se on selvää ettei nää urakointihommat kuitenkaan mikään kultakaivos ole. Siinä mielessä olet oikeassa, että osa hyödystä tulee myös sitä kautta, että nuo omat viljelyhommat tulee tehokkaasti ja edullisesti tehtyä (ajallisuuskustannus jne.) kun käytettävissä on urakoinnin myötä kunnon koneet ja niille sitä myöten järkevä käyttöaste.